Teatteri on yhteiskunnan peili

Näyttelijä Tuukka Huttunen sai kipinän taiteelliseen esittämiseen jo nuorena, kun hän nuorena haaveili kitaristin urasta Deep Purple -yhtyeen Ritchie Blackmoren innoittamana.

Varsinaiseen roihuun innostus – ja nimenomaan palo näyttelemiseen – syttyi Voionmaan opiston teatterilinjalla vuonna 1994.

Tästä oivalluksesta Huttunen kiittää vieläkin Sonkajärven lukion oppilaanohjaajaa.

– Opo huomasi, että lukio ei oikein kiinnostanut minua sillä hetkellä. Hän ehdotti minulle välivuotta ja Voionmaan opistoa.

Huttunen kävi teatterilinjan ja innostui alasta valtavasti

– monien muiden nuorten tavoin. Samaan aikaan opiskelivat myös Samuli Muje, Lotta Lehtikari ja Tom Petäjä, jotka myös ovat nykyisin ammattinäyttelijöitä

Lisää liekkejä paloon puhalsivat opettajat eli näyttelijä–ohjaaja Auvo Vihro ja musiikkiteatterin ammattilainen Jussi Tuurna, joka myöhemmin opetti nuorta näyttelijää Teatterikorkeakoulussa.

– Opiston jälkeen palasin Sonkajärvelle ja kävin lukion loppuun. Koska – koulut pitää aina käydä loppuun. Sanon tämän siltä varalta, että joku nuori lukee tämän haastattelun, hymyilee Huttunen.

Tuukka Huttunen on toiminut näyttelijänä ja käsikirjoittajana jo parikymmentä vuotta, ja ohjaajana kahdessa näytelmässä. Miehen osaaminen on ollut niin vakuuttavaa, että hän sai viime vuonna Suomen Kulttuurirahaston Olavi Veistäjä -palkinnon.

Valitsijaraadin mukaan ”Huttunen on teatterin lahjakas ja innovatiivinen moniottelija, joka etsii jatkuvasti uusia ilmaisumuotoja. Hän on notkea, luova ja intensiivinen näyttelijä, jonka työskentely ulottuu useisiin teatterin lajityyppeihin komediasta draamaan”.

Tänä syksynä miehen töistä saa nauttia Tampereella monissa esityksissä. Hänellä on roolit näytelmissä Mummun saappaassa soi fox ja Fingerpori, jotka ovat jo saaneet ensi-iltansa Tampereen Komediateatterissa.

– On ollut todella hienoa päästä tekemään töitä Sirkku Peltolan kanssa Mummon saappaassa, joka on jo todellinen klassikko.

– Fingerpori taas on kolikon toinen puoli: siinä on vauhtia, ja siinä saan näyttää osaamistani koomikkona ja jopa imitaattorina. Heimo Vesan rooli on tärkeä ja arvokas, sillä siinä saan ihmiset nauramaan ja voin ilahduttaa, pohtii Huttunen teatterin monimuotoisuutta.

Päämäärä Tuntematon tulee taas

Varsinainen Huttusen ilotulitus on Päämäärä Tuntematon -näytelmä, joka jatkuu tauon jälkeen 19. marraskuuta Tampereen Komediateatterissa.

Hänellä on peräti 24 roolia näytelmässä, jonka kantaesitys nähtiin Suomen satavuotisjuhlien kunniaksi vuonna 2017 Komediateatterissa. Sittemmin näytelmää on esitetty myös Turussa ja Hämeenlinnassa. Esityksiä on kertynyt reilut 50.

Näytelmä kertoo kirjailija Väinö Linnasta, joka kirjoittaa suurteostaan Tuntematon sotilas. Monet kirjailijan aikalaiset sekä romaanin henkilöt pääsevät ääneen, kun kansakuntamme historiaa kirjoitetaan.

– Olin näytelmästä jo alussa tosi innostunut, koska siinä saa tehdä laajalla kirjolla eikä siitä puutu haasteita. Siinä todella saa panna ammattitaitonsa peliin ja pääsee mittaamaan omaa osaamistaan, iloitsee Huttunen, joka on innoissaan näytelmän uudesta tulemisesta.

Väinö Linnan Tuntematon sotilas on Huttusen mukaan hieno ja ikoninen teos, josta monet ovat jo muodostaneet oman käsityksensä kirjan tai elokuvaversioiden perusteella.

– Alkuinnostuksen jälkeen tuli kuitenkin kauhu: toki sitä pohtii, mitä uutta näkemystä tämä näytelmä voi tuoda Tuntemattoman henkilöihin, ja mitä minä voin antaa siihen lisää omalla persoonallani.

Huttusen mukaan jotakin aina tapahtuu myös silloin, kun esitys otetaan uudelleen esiin

– On jännä nähdä, mitä tauko on nyt tehnyt, ja mitä uutta on näyttelijänä mahdollista löytää.

Teatteri Siperia raaputtaa

Tuukka Huttunen on yksi tamperelaisen Teatteri Siperian perustajajäsenistä. Hän on tehnyt ryhmäteatteriin kaikkiaan 21 ensi-iltaa vuosina 2006–2020.

Siperia on ammattiteatteri ilman seiniä. Esityksiä on ollut ympäri kaupunkia.

– Meitä oli joukko näyttelijöitä, jotka olimme opiskelleet samaan aikaan Teatterikorkeakoulussa. Ryhmä syntyi, kun halusimme tehdä yhdessä jotakin omanlaista. Pienen teatterin tehtävä on raaputella asioita, jotka ovat yhteiskunnassa esillä.

Tänä syksynä yleisö saa nähtäväkseen näytelmän Vähemmän ihminen, jonka käsikirjoituksesta ja ohjauksesta Tuukka Huttunen vastaa yhdessä Marika Heiskasen kanssa. Näytelmää esitetään Ratinan Kauppakeskuksessa.

Teemoina ovat suvaitsemattomuus ja vihapuhe. Teoksen rooleja ovat Jeesus, Greta Thunberg ja Hitler, jotka pohtivat vihaa ja kauppaavat aatettaan. Äänen saavat myös vihapuheryöpyn kohdannut toimittaja Sara sekä väkivallanteossa vammautunut Risto ja häntä hoitava maahanmuuttaja Amir.

– Vihapuheesta ja huonosta käytöksestä on keskusteltu jo jonkin aikaa, ja se on läpileikkaava ilmiö koko yhteiskunnassa. Sitä sallitaan ja hiljaisesti hyväksytään, eduskunnasta lähtien, miettii Huttunen huolestuneena.

Äärimmäisen rakas teatteri

Teatteri on Tuukka Huttuselle äärimmäisen rakas asia. Jälkeen päin katsottuna hän kertoo tehneensä jo varhain valintoja teatterin hyväksi, kun on esimerkiksi kieltäytynyt joistakin televisiotöistä näyttämöroolien hyväksi.

– Teatteri on taidemuotona uskomattoman monimuotoinen. Sen parissa eivät haasteet lopu, jos haluaa pitää sitä yllä.  

Huttunen iloitsee siitä, että teatteri lajina mahdollistaa sen, että voi tehdä monipuolisesti: klassikkoja, komediaa ja yhteiskunnallisesti ajankohtaisia näytelmiä.

– Teatteri on myös väylä saada vähemmistön ääni esille sellaisissa yhteiskunnissa, joissa se ei muuten ole mahdollista. Teatteri on yhteiskunnan peili.

Kohtaamisia ja tarinoita

Panu Raipia ja Tuukka Huttunen arvelevat, että nuoret eivät nykyisin juuri lue Väinö Linnan tuotantoa. Vanhemmille sukupolville Linnan kirjojen merkitys on sen sijaan kasvanut uusien teosten – elokuvien ja näytelmien myötä. 

Moni Päämäärä Tuntemattoman nähnyt on esimerkiksi tarttunut Huttusta hihasta kaupungilla ja kertonut omasta suhteestaan Tuntematon sotilas -teokseen.

– Ne ovat olleet tosi hienoja kohtaamisia. Eräskin ihminen kertoi, kuinka hänen sodan käynyt isänsä oli lukenut perheelleen ääneen Tuntematonta. Se oli isälle tapa purkaa omia sotatraumojaan, ja niin ehkä teki Väinö Linnakin kirjoittaessaan romaanin, kertoo Huttunen.

– Tärkeintä on, että Suomen käänteentekevät hetket ja historia on taltioitu myös kaunokirjallisessa muodossa, pohtii Raipia.

Miehet ovat yhtä mieltä siitä, että sekä Tuntemattomassa sotilaassa että Päämäärä Tuntematon -näytelmässä on yhtymäkohtia nykyiseen elämänmenoon.  

Huttusen mieleen nousee sana kunnia.

– Olemme suomalaisia, ja kansan yhtenäisyys luotiin sotien aikana. Meillä on itsenäinen Suomi, demokratia ja hyvinvointivaltio, ja se kantaa sieltä asti. Kun koronasta on haastateltu ikäihmisiä, moni on sanonut, että poikkeusolot ovat tuoneet mieleen sota-ajan. Ja onhan kasvomaskien käyttäminenkin tietynlainen osoitus yhteisöllisyydestä.

Panu Raipian mielestä jatkosodan merkitys on edelleen läsnä.

– Täytyyhän historia tuntea, että ymmärtää nykypäivää. Ja näitä sodassa olleita nuoria miehiä on edelleen keskuudessamme, ja myös heidän jälkeläisiään.

Talvisodan tapahtumiin Panu Raipia syventyi kirkkonäytelmässään Joulu 39, jota esitettiin viime vuonna useilla paikkakunnilla Pirkanmaalla.

– Molemmat sodat on nyt käsitelty ja tuotu näyttämölle. En olisi osannut kuvitella vielä 20 vuotta sitten, että olisin tehnyt nämä näytelmät, mutta elämänkokemus ja ikä tuovat näkemystä. Jostakin syystä minulla on ollut tarve avata juuri nämä tarinat, miettii Raipia.

Kokeneella teatterin ammattilaisella on jo näky seuraavasta työstään. Hän haluaisi kirjoittaa ja ohjata näytelmän Väinö Linnan teoksesta Musta rakkaus, joka kertoo mustasukkaisuudesta ja parisuhdeväkivallasta.

– Vaikka itselläni ei ole kosketuspintaa teoksen maailmaan, mustasukkaisuus on käsittämätön voima, joka ohjaa ihmisiä. Lööpit ovat pullollaan ikäviä tapahtumia, jotka ovat aiheutuneet mustasukkaisuudesta.

– En tiedä, pystyisikö näytelmä tarjoamaan joitakin vastauksia mustasukkaisuuteen. Puhuttelevalla teoksella voi kuitenkin aina herättää keskustelua tärkeästä aiheesta, miettii Raipia.

Päämäärä Tuntematon – yhtymäkohtia nykyisyyteen

Tampereen Komediateatteri nosti Päämäärä Tuntematon -näytelmän ohjelmistoon uudelleen tänä syksynä, koska kirjailija Väinö Linnan syntymästä tulee kuluneeksi sata vuotta.

– Aloin tehdä tätä näytelmää kuin mitä tahansa näytelmää, mutta sen vastaanottoa en ikinä unohda. Ensi-illassa ihmiset olivat nousseet seisomaan jo pimeässä, ja katsomosta kuului mylvintää ja itkua. Katsojia ei saatu hetkeen lähtemään ulos teatterista, muistelee näytelmän ohjaaja, Tampereen Komediateatterin johtaja Panu Raipia.

Syksyn 2017 esitykset myytiin loppuun kahdessa päivässä.

Kirjallisuudentutkija, kirjailija Panu Rajalan kirjoittaman näytelmän synnytys oli kuitenkin työläs prosessi.

– Pyysin häntä kirjoittamaan Tuntemattomasta sotilaasta uuden version. Hän ehdottikin, että tehtäisiin näytelmä siitä, kun Väinö Linna kirjoittaa Tuntematonta sotilasta.  

Alun 90-sivuisesta järkäleestä syntyi lopulta 38-sivuinen näytelmä, jossa on 24 roolia. Rajala antoi Raipialle vapaat kädet näytelmän lyhentämiseen ja dramatisoimiseen.

Esitys oli täysosuma, ja se sai arvosteluissa kaikilta kriitikoilta viisi tähteä.

– Me ei muserruttu seinään vaan luotiin jotakin ihan uutta kerrontaan. Tämä työ on kovin tärkeä urallani, ja olen kiitollinen, että näytelmä on edelleen hengissä.

TEKSTI: Kirsi Airikka    
KUVAT: Hannu Jukola

Teatteri Siperian näytelmä Vähemmän ihminen 5.11. lähtien Kauppakeskus Ratinassa. Näytelmän käsikirjoitus ja ohjaus Marika Heiskanen ja Tuukka Huttunen
Tuukka Huttunen näyttelee syksyn aikana näytelmissä Mummun saappaassa soi fox, Fingerpori sekä Päämäärä Tuntematon 19.11. lähtien Tampereen Komediateatterissa.

Tuukka Huttunen

• Näyttelijä, käsikirjoittaja ja ohjaaja
• Syntynyt 1976 Sonkajärvellä
• Valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2002
• Yksi tamperelaisen Teatteri Siperian perustajajäsenistä. Näytellyt lisäksi lukuisissa isoissa laitosteattereissa sekä kesäteattereissa ympäri Suomen
• Huttusen toistuva roolitehtävä on ollut Aleksi Koskela Täällä Pohjantähden alla -teoksen pohjalta tehdyissä tuotannoissa: Hämeenlinnan kaupunginteatterissa 2002, Suomen Kansallisteatterissa 2011 ja Timo Koivusalon elokuvassa Täällä Pohjantähden alla
• Televisiotehtäviä vuodesta 1998 alkaen, muun muassa komediasarjassa Kalapuikkokeitto ja sketsisarjassa Saunavuoro
• Suomen Kulttuurirahaston Olavi Veistäjä -palkinto 2019
  

Palaa otsikoihin