Tulkintaa pyhän kosketuksesta
Pyhä valitsee itse ilmestymispaikkansa ja kohteensa. Se koskettaa, mutta on itse koskematon. Näin perustelee Yrjö Tala, jonka teoksia on esillä Metso-kirjastossa 24.5.–11.6.2022.
Näyttelyssä on kymmenen maanläheistä teosta johdantona ”pyhään”. Niiden väliin on sijoitettu neljä henkilökuvaa katsojan keskustelukumppaneiksi.
Yksi kuvatuista paikoista on Sastamalan Pyhän Olavin kirkko, joka kohoaa majesteetillisena peltomaiseman keskellä. Se on muinaisen vallan symboli, hengellisen ja maallisen.
Muita pyhän kokemisen paikkoja ovat olleet muinaiset hautaröykkiöt, kuten Kuninkaanhauta ja Kirkonlaattia.
– Kristinuskosta ei ollut vielä tietoa, kun niiden kiviä ladottiin, mutta ”pyhä” oli. Hautaröykkiötkin kuuluivat vallan piiriin, sillä mahtimiehiä ja -naisia niihin kätkettiin. Samalla ne kuuluivat kuoleman piiriin, minkä vuoksi ne herättivät myös pelkoa.
Tala palasi kuvataiteen pariin muutama vuosi sitten työskenneltyään pappina 30 ja kirkkohistorian tutkijana 20 vuotta
– Luomisessa syntyy uutta. Aiheeni eivät ole uusia, pikemminkin vanhoja tai ikivanhoja, mutta niiden tulkinta on uusi.
Talan työt ovat mustavalkoisia. Hän lainaa perusteluksi loistavaa värienkäyttäjää, Rafael Wardia: ”Mustassa on kaikki värit.”
Tala ei halua kopioida luontoa.
– Se on ainutkertainen, eivätkä tulkinnat voi kilpailla sen kanssa. Wardikin joutui myöntämään Luojan ylivertaisuuden.