Tummista vesistä valoon uruilla
Kirkkovuoden viimeisenä sunnuntaina kuullaan konsertti, jonka ohjelma on kuin luotu tuomiosunnuntaihin. Kyseisen pyhän evankeliumiteksti puhuu Kristuksen toisesta tulemisesta kaikkien enkeleiden kanssa.
Hänen solistiseen uraansa mahtuu kantaesityksiä ja keikkoja Keski-Euroopassa ja Venäjällä. Tärkeimmät opettajat ovat olleet isä, musiikkineuvos, kanttoriTauno Satomaa ja professori Kari Jussila. Urut löytyivät omaksi murrosiässä.
– Melkein ensimmäisestä kerrasta ajattelin, että tämä on mun juttu. Mietin, että ihan oikeastiko minä hallitsen tätä. Tuntui 14-vuotiaasta aika huikealta, hän kertaa mullistavaa soittokokemusta Espoon Olarin kirkon urkuparvella.
Satomaa opettaa urkujensoittoa Paraisilla ja lähikunnissa ja on Susanne Kujalan kanssa julkaissutsoitonoppaan Suomalainen Urkukoulu lapsille (Sulasol). Hän on niin ikään ideoinut korotetun jalkion Paraisten kirkkoon. Sillä jopa alle kouluikäinen musikantti pääsee kirkkourkujen ihmeelliseen maailmaan.
Tunteet saavat kuulua
Toissakesänä Satomaa toi Tuomiokirkkoon Homiliuksen virsisävellyksiä. Nyt helmeksi voidaan nostaa Olli Kortekankaan tilausteos, jota Satomaa pyysi säveltäjältä kolme vuotta sitten. Syntyi noin vartin mittainen Partita for Organ.
– Tunnen Ollin pitkältä ajalta. Kun isäni täytti 80, järjestettiin juhlakonsertti, johon Olli sävelsi loppiaiskantaatin. Jutustelimme tuolloin asiasta. Partita perustuu Ollin omaan koraalimelodiaan, Satomaa sanoo.
– Olen viitannut siihen kuin ohimennen muutamassa viimeaikaisessa teoksessani, mutta näin laajaa ja syvällistä käsittelyä se ei ole osakseen aikaisemmin saanut, Kortekangas kertoo.
– On siinä vaikeitakin kohtia. Urut on fysiikkaakin vaativa soitin. Soitetaan jaloilla ja käsillä, keskivartalon lihasten tulee olla kunnossa, muistuttaa Satomaa.
Konsertin alun teemana on läheisen menetys. Franz Lisztiltä mukana on Weinen,Klagen, Sorgen, Zagen, jossa voi kuulla J. S. Bachin samannimisen kantaatin bassoteeman.
– Oma lapsi kuoli Lisztin syliin ja kokemus sai hänet varioimaan Bachia herkästi, rajusti, surullisesti ja toiveikkaasti. Pitkä teos päättyy valoisaan koraaliin "Minkä Jumala on tehnyt, se olkoon minulle hyväksi ja siihen jään".
Kirkon työssä Satomaa kohtaa alati ilon ja surun.
– Omille tunteille saa antaa tilaa, mutta työ pitää pystyä hoitamaan. Kanttorin työ on hienoa ja mielekästä. Tälläkin hetkellä harjoittelen pienessä kappelissa pienellä soittimella, mutta tulee niitäkin tunteita vielä, että on tää hienoa. Ja omat konsertit pitävät soittokuntoa viritettynä, hän pohtii.
Tampereelle tuloa hän odottaa siksikin, ettei ole aiemmin soittanut Aleksanterin kirkon uruilla. Loppuhuipennuksena kuullaan Jean Guilloun Toccata opus 9.
– Se on räiskyvä tykitys ja minulle mieluisa teos, joka kertoo arkisesta vaelluksestamme.
Teksti: Elisa af Hällström
Tomi Satomaa 24.11. klo 18 Aleksanterin kirkossa