5.5.2020 16.42

Valokuvaten voi tavoittaa läsnäolon

”Tyynet tilat niin mielessä kuin maailmassa ovat katoamassa samalla kiihtyvällä nopeudella kuin eliölajit katoavat maapallolta. Rauhalliset hetket vähenevät, vaikka merkitsevät muutokset omassa sisimmässä syntyvät usein juuri hiljaisuudessa.”

Johanna ja Juha Tanska. Kuvassa on väreiltään retro tunnelma.
Kuva: Anna-Liisa Suntio / Kirjapaja
Lainaus on teoksesta Lempeä linssi – Valokuvaus tienä läsnäoloon, joka pyrkii puolustamaan katoamassa olevaa hiljaisuuden maailmaa. Näin ajattelevat kirjan kirjoittajat Johanna Tanska ja Juha Tanska.

Kirja on ensimmäinen suomenkielinen teos kontemplatiivisesta ja meditatiivisesta valokuvauksesta. Siinä valokuvaukseen liitetään hiljainen, läsnä oleva tapa katsoa ja kuvata.

– Pyrimme tutkimaan tekstin ja valokuvan vuoropuhelua sekä valokuvaa välineenä ilmaista hengellisyyttä. Omista kokemuksista ja kirjallisuudesta avautui kokonainen maailma. Tuntui tärkeältä jakaa siitä jotain myös kirjan muodossa ja suomen kielellä, kertoo Juha Tanska.

Mitä sitten tarkoittavat meditatiivinen ja kontemplatiivinen, kun puhutaan valokuvauksesta?

Juhan Tanskan mukaan sanojen merkitys menee osittain päällekkäin.

– Kontemplatiivinen valokuvaus tarkoittaa käytännössä luopumista kuvan ”ottajan” roolista ja suostumista kuvan vastaanottajan paikalle. Syntyvät kuvat ovat pikemminkin lahjoja kuin metsästyssaaliita.

– Lisäksi kontemplatiivista valokuvausta kannattelee pyrkimys olla omissa tunteissa ja ajatuksissa levollisesti läsnä. Voi luopua arvioimasta sekä katsella myötätuntoisena ja uteliaana sisäistä ja ulkoista todellisuutta.

Kontemplaatio tarkoittaa läsnä olevaa, rauhallista sisäistä katselua ja mietiskelyä.

– Sana tulee latinan kielestä, ja se merkitsee tarkastelemista. Sitä käytetään kristillisessä mystiikassa kuvaamaan sanatonta mietiskelyä, joka tapahtuu Jumalan läsnäolossa, kertoo Johanna Tanska.

Takaisin lapsen katseeseen

Juha Tanskan mukaan meditatiivisen kuvaamisen tavoite – jos sitä tavoitteeksi voi sanoa – on vähitellen löytää takaisin lapsen avoimeen, uteliaaseen ja usein myös lempeän huumorin läpäisemään tapaan katsoa maailmaa.

Johanna Tanskaa tällainen tapa kuvata on auttanut näkemään ympärillä olevan kauneuden, ja myös hyväksymään todellisuuden sellaisena kuin se on.

– Katse harjaantuu huomaamaan yksityiskohtia; myös sellaisia, jotka tavallisesti ohittaisi rumina tai arkisina. Kuvaaminen voi myös auttaa löytämään näkyvän muodon omille tunteille ja oloille.

– Joskus kuvat puhuttelevat jälkikäteen niitä tarkastellessa, tai koskettavan kohteen löytää katsellessa rauhassa. Joskus itse kuvaaminen on tärkeämpää kuin lopputulos. Meditatiivinen valokuvaus voi olla yksi apukeino läsnäoloon tässä hetkessä.

Tanskat rohkaisevat ihmisiä tarttumaan kirjaan ja kokeilemaan sen harjoituksia. Ensiksi kannattaa unohtaa ajatus siitä, että pitäisi osata suorittaa jotakin tai ostaa kallis kuvauskalusto.

– Johdantoluvun jälkeen harjoituksia ja niihin liittyviä tekstejä voi lueskella oman mielenkiinnon mukaan ja kokeilla sitä, mikä resonoi omien tarpeiden kanssa.

Johanna Tanskan mukaan tärkeintä on uteliaisuus omaa sisintä ja todellisuutta kohtaan.

– Mitään ei tarvitse osata, ei arvostella eikä arvottaa. Se miltä sinusta tuntuu, ja miltä valokuvasi näyttää, saa olla juuri niin kuin on.

Myötätuntoa ja armoa

”Kaikkein tavallisimpiakin kuvia ottaessa valitsemme samalla, mitä kuvaamme, ja yhtä tärkeänä seikkana päätämme, mitä jätämme ulkopuolelle”, kirjoittaa valokuvaaja ja kirjailija Joan Solomon.

Juha Tanska on tehnyt saman havainnon: meillä on taipumus kuvata omaa arkeamme ehkä kaunistellenkin.

– Ihmiselle tekee hyvää opetella olemaan läsnä omassa elämässään sen kaikessa arkisuudessa, ja nähdä pienten, lähellä olevien asioiden merkitys.

Johanna Tanska kehottaa miettimään, mitä tapahtuisi, jos ihminen hyväksyisi elämänsä sellaisena kuin se on.

– Sen sijaan, että keskittyisimme siihen, miltä elämäni näyttää toisille, voi tehdä hyvää kysyä, miltä elämäni tuntuu.

Meditatiivinen valokuvaamisen tapa voi olla yksi väylä lisätä myötätuntoa ja armollisuutta itseään kohtaan.

– Kaunista saa totta kai kuvata ja näyttää muille. Mutta sen sijaan, että esittäisi elämää, voi yhä enemmän nähdä elämän ja itsensä arvon sekä kauneuden juuri siinä, mikä on totta, jatkaa Johanna Tanska.

Kiitollisuuspäiväkirja valokuvaten

Kiitollisuuden harjoittaminen tarkoittaa tietoista, suunnitelmallista tapaa kiinnittää huomio hyvään. Myös kaaoksen ja kriisin keskellä voi auttaa, jos omaa taidon olla läsnä elämän pienissä yksityiskohdissa ja iloita niistä.

Kirjailijat kannustavat kokeilemaan kiitollisuuspäiväkirjan pitämistä valokuvauksen avulla.

Ohjaamissaan työskentelyissä Juha Tanska on huomannut, että ihmiset palaavat rauhoittuneina valokuvaharjoituksista ryhmätilanteisiin. Levollisuus heijastuu ryhmän ilmapiiriin.

– Stressaantuneena itselleni tärkeitä ovat juuri harjoitukset, joissa juurrutaan luontoon. Kiitollisuuspäiväkirja valokuvaten suuntaa katseeni hyvään.

Ihmisen muuttumisen, transformaation ikiaikaisia vertauskuvia ovat erämaa ja vaeltaminen. Kirjan Vaeltajan katse -kappaleessa kuvataan hyvin tunnetta ”oman keskuksen vahvistumisesta” ja sitä, miten maailman murheet asettuvat matkanteossa omiin mittasuhteisiinsa.

Santiago de Compostelan reiteillä vaeltaneen Johanna Tanskan mukaan moni kaipaa näinä aikoina elämäänsä yksinkertaisuutta, aitoutta, luontosuhteen vahvistumista ja läsnäoloa omassa kehossa.

– Retkeily vastaa näihin tarpeisiin, ja pyhiinvaelluksella niihin voi yhdistyä myös hengellinen ulottuvuus, rukous ja yhteys toisiin ihmisiin. Tarvitsemme erityisiä aikoja ja paikkoja, joissa kokemus Jumalan läsnäolosta ja oman sisimmän kohtaamisesta vahvistuvat.

Hän kuitenkin muistuttaa, että arkielämä on arvokas ja todellinen hengellinen sekä henkinen harjoitus.

– On hyvä miettiä, miten voimme lisätä tavalliseen elämäämme hyvää tekeviä elementtejä, jotka lisäävät mahdollisuuksia hiljentymiseen.

Pariskunta on kirjoittanut aiemmin kolme kirjaa, joissa tarkastellaan arjen hengellisyyttä kotioloissa.

Teksti: Kirsi Airikka

Koristeellisen aidan varjokuvioita ulkoseinässä.
Valokuviot. Kuva: Johanna Tanska

Johanna Tanska

  • Kotka-Kymin seurakunnan johtava perheneuvoja, pappi, retriitinohjaaja, pienen maatilan emäntä
  • Kahden koululaisen äiti

Juha Tanska

  • Haminan seurakunnan kirkkoherra, sivutoiminen pienviljelijä ja lampuri, voimauttavan valokuvan menetelmäohjaaja
  • Jatko-opinnot Vanhan testamentin eksegetiikasta, lisäksi opiskellut maatilataloutta ja kirjoittamista
  • Isä ja isoisä

Tanskat ovat julkaisseet yhdessä teokset:

  • Silitä kissaa – Hengellisiä harjoituksia hengästyneille (2010)
  • Talo minussa, minä talossa – Meditatiivinen sisustuskirja (2011)
  • Alussa oli puutarha – Viisaus kasvaa maasta (2013)
  • Lempeä linssi – Valokuvaus tienä läsnäoloon (Kirjapaja, 2020)

Palaa otsikoihin