Yhdessä tekeminen tuulettaa päätä
Tampere on yhdistänyt Yhteisvastuuta tukevalla keikalla Härmälän kirkossa esiintyvät Kielo Kärkkäisen, Matti Salon ja Sami Sippolan. Sippola on kotoisin Porista ja viettänyt täällä yli 20 vuotta, Rovaniemeltä lähtöisin oleva Salo saapui noin kuusi vuotta sitten paikkakunnalle Oulun kautta, ja Kärkkäinen tuli opiskelemaan kymmenisen vuotta sitten Riihimäeltä.
Kaikki kolme tekevät musiikkia, ja kokoonpanoja kasaillaan sen mukaan, mikä mihinkin sopii. Tyyli on selkeästi erilainen sen mukaan, esitetäänkö esimerkiksi Kielon tai Matin biisejä, Sippola sanoo.
– Se, joka kasaa bändin, miettii, kuka siihen sopii, ja mikä lähtee luonnostaan. Tämä ei ole mikään egojen taistelu: ei ole hyvä, että olisi vain itsen näköistä musiikkia, ja siihen kyllästyisikin, lisää Kärkkäinen.
Hänen mukaansa kaikenlaisissa kokoonpanoissa touhuaminen rikastuttaa elämää.
– Siinä pää tuulettuu, ja korvat raikastuvat erilaisissa tilaisuuksissa.
Hän on myös mukana vetämässä kuukausittaisia jazzjameja Telakalla.
– Ensimmäisen kerran jamit järkättiin kesällä neljä vuotta sitten. Niissä on paljon Tampereella käymässä tai jonkin aikaa olevia ihmisiä.
Salon mielestä jameissa tutustuu mukavasti muualta tulleisiin muusikoihin, ja kohta aletaan kehitellä kaikenlaista yhdessä. Kolmikko kehuu, että koska paikkakunnalla on paljon muusikoita, toisilta voi koettaa ottaa oppia. Täällä ei pantata tietoa, vaan kysyvä saa apua vaikka biisin tekemisessä, ja vinkkejä jaetaan auliisti.
– Tiedon jakaminen auttaa aina, ja siitä saa tulevaisuudessa jotain takaisin, Salo arvelee.
Helsinkiä pienemmällä paikkakunnalla soittajien työ jakautuu tasaisemmin.
– Jengi touhuaa omaehtoisesti, on paljon eri porukoita, ja se on toki virkistävää, hyvää ja rikastuttavaa.
Kärkkäinen lisää, että uusi tyyppi tuo uutta virtaa ja uusia ideoita tekemiseen.
– Jos ei pääse keikalle, ei tule stressiä, että kenet saan siihen tilalle.
Hyväntekeväisyys- ja tukikeikoillakin kukin on esiintynyt silloin tällöin.
Touhutaan kaikenlaista
– Minut laitettiin 6–7 -vuotiaana pianotunneille, kotona teini-iässä aloin soittaa kitaraa, eli murrosiässä liikunnan tilalle tuli musiikki, Salo hymyilee.
Sami Sippolan tärkein soitin on aina ollut saksofoni, vaikka hän soittikin aikoinaan myös pianoa.
Viime vuonna julkaistu Hannibal & Hot Herosin Tässä ja nyt sekoittaa funkia, jazzia ja hiphopia. Jazzpianisti, harpisti, kosketinsoittaja, säveltäjä ja yhtyeenjohtaja Iro Haarlan kanssa tekeillä on viides Hot Heros -levy, joka julkaistaan syksyllä.
– Triolla ollaan totuttu tekemään kaikenlaista ja käymään kääntymässä kaikenlaisessa.
”Kaikenlaisen” ilmentymiä ovat esimerkiksi keikat bändin kanssa, joka soittaa vanhoja suomalaisia iskelmiä.
– Toisinaan soittajien roolina on vain luoda hyvä tunnelma ja hyvä fiilis, Salo muistuttaa.
Kärkkäistä puolestaan pyydettiin keikalle agnostikkoklubin tilaisuuteen keväällä 2021.
– Nautin keskusteluyhteydestä eri tavoin ajatteleviin ihmisiin, hän hymyilee.
Sisäistä keskustelua
Kärkkäinen valmistui teatterimuusikoksi ja laulajaksi vuonna 2013, ja opinnot sisälsivät vaihtojakson jazzkorkeakoulussa Espanjan Pamplonassa. Hän on opiskellut myös Puolan kieltä.
– Meillä on bändikin, Belize, joka esittää espanjankielistä musiikkia ja jossa kaikilla on jokin kontakti Espanjaan.
– Costa Ricassa, Espanjassa ja varsinkin Puolassa usko kuuluu tosi läheisellä tavalla arkeen.
Ei-kristityssä perheessä kasvaneen Kärkkäisen oman kokemuksen mukaan usko on enemmänkin sisäistä keskustelua.
– Ajattelen, että kaipaus ja etsiminen on jokaisella sisällä. Pidän oman elämäni suurena onnena koettaa ymmärtää ja pistää ajatuksia alulle.
Sippolan mielestä luterilaisuuden ongelma on uskon arkipäiväistäminen ja mystiikan poistaminen uskonelämästä. Ihmiset kun kuitenkin tuntuvat kaipaavan mystiikkaa.
Kärkkäisen musiikkia on kuvailtu esimerkiksi niin, että folkissa häilähtelee bluesin ja jazzin sävyjä. Sen ajatukset ovat uusia, tekstit tarkkaan harkittuja ja sävelet ikiaikaisia. Lyriikoissa on sanomaa esimerkiksi rauhasta, pelosta ja ikuisuudesta.
Lauluntekijänä hän haluaa yhdistää runon ja sävelen tasavertaisina. Viime vuonna julkaistu toinen albumi Keitä me olemme on albumi kamppailusta ja tuhon pelosta jatkuvuuden kaipuun keskellä. Kappaleet ovat suomenkielistä folkia.
Trion mielestä luovuutta ja säveltämistä mystifioidaan, vaikka usein laulujen tekeminen tarkoittaa käytännössä sitä, että istutaan alas ja aletaan tehdä. Toisinaan taas pitää jättää jotain asioita toiseen kertaan.
Salon mielestä deadlinet ovat hyviä olemassa.
– Senkin takia yhteistyö on hyvä asia, lisää Kärkkäinen.
Rutiini ja kokemus auttavat kappaleiden teossa:
– Nykyään biisit tehdään viime tingassa. Esimerkiksi kun tehtiin tämä levy, tein biisit sinä aamuna, ja Kielo tuli laulamaan edellisenä päivänä, Sippola hymyilee näyttäen yhtä levyistään.
Ihmisten parissa
Keikoilla keskitytään yleensä vain esiintymiseen.
– Olisi varmaan erilaista, jos tekisi työkseen muutakin. Mutta kun keikka tulee tietoon, mietin, että mitäs siellä olisi kiva tehdä. Tykkään tosi paljon olla ihmisten kanssa samassa tilassa ja viettämässä aikaa yleisön kanssa musiikin äärellä, Kärkkäinen määrittelee.
Keikan suuntaan vaikuttavat esimerkiksi miljöö ja siellä olevat ihmiset.
Kärkkäisen kolmannen levyn julkaisemisesta ensi vuoden alussa on juuri sovittu, ja se onkin ollut päällimmäisenä mielessä.
– Nykyaika antaa hyviä aiheita. Esimerkiksi Viitasen Pia on tehnyt tosi hienon levyn, joka käsittelee paljon ympäristöasioita. Itselleni on luontevampaa tehdä lauluja siitä, miten ihmiset kohtelevat toisiaan.
– Lauluissa meillä on mahdollisuus sanoa jotain, vaikka monet eivät sitä mahdollisuutta käytä, Sippola harmittelee.
– Hyvä laulun idea voi lähteä liikkeelle mistä vain, mutta sanottavaa on hyvä olla.
Salo miettii ensin, että asioita pitää kokea, ennen kuin niistä voi sanoa jotain. Tai ei ehkä PIDÄ, mutta se on yksi tapa löytää sanottavaa, hän sitten korjaa.
– Kaikki kohtaamiset ja mitkä tahansa tilanteet käyvät siihen bensaksi. Pitää koettaa kasvattaa kokemusten pankkia ja haastaa itseään. En koe, että voi saavuttaa lopullista ymmärrystä, vaan tässä työssä voi tutkia elämistä. Se on se juttu – ja aivan tarpeeksi vaikeaa, Kärkkäinen määrittelee.
– Kunpa
pääsisi vain kaivettua itsensä syvemmälle biisin sisään, Salo lisää.
Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Hannu Jukola
Konsertti Härmälän kirkossa 20.3. kello 19: vapaaehtoinen ohjelmamaksu Yhteisvastuukeräykseen, ilmainen lapsiparkki