Elämässä on kyse tien kulkemisesta

Missä ihminen voi kokea olevansa kotona? Mistä löytyy hengellinen koti? Näin kyselee Mari Leppänen, joka vihittiin Turun piispaksi helmikuussa 2021. Sitä ennen hän oli noussut julkisuuteen ensimmäisenä lestadiolaisen liikkeen piiristä tulevana naisena, joka vihittiin papiksi.

Piispa Mari Leppänen kertoo uudessa kirjassa myös monista kiinnostuksenkohteistaan. Hänen sydäntään lähellä ovat muun muassa luonto, käsityöt, pyhiinvaellus, birgittalaisuus, ekumenia ja uskontojen välinen dialogi. Kuva: Jani Laukkanen

Kirjailija Johanna Venhon kirjoittama teos Kotimatkoja Mari Leppäsen kanssa (Tammi, 2024) kertoo omannäköiseen naisen elämään kasvamisesta, ajan virroista ja vastavirroista, yhteisöstä ja sen merkityksestä.

Leppänen on tullut tunnetuksi rohkeana yhteiskunnallisena kannanottajana ja lasikattojen murtajana, ja pitkän tien hän on kulkenut myös oman hengellisyytensä kanssa. Johanna Venho tekee matkoja Mari Leppäsen kanssa tämän elämän tärkeisiin paikkoihin. Matkoilla keskustellaan ja annetaan hiljaisuuden puhua.

Kirja alkaa Mari Leppäsen juurista. Perhe kuului vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen, johon molemmat vanhemmat olivat kasvaneet. Liike antoi elämälle raamit ja yhteisön, johon kuulua.

Yhteisö on parhaimmillaan voimavara: arjen jakamista, ystäviä, tukea ja lämpöä. Pahimmillaan se on elämäntapanormeissaan ja keskusjohtoisuudessaan jäseniään vahvasti rajoittava. Mari Leppänen on kokenut elämänsä aikana molemmat puolet.

Hän tarkastelee kirjassa naisen asemaa ja roolia kirkossa sekä lestadiolaisessa liikkeessä, ja samalla avaa mielenkiintoisesti maamme herätysliikkeiden historiaa.   

Pohdintaa kirkon tulevaisuudesta

Pappiskutsumukseen liittyi oman hengellisen maiseman avartuminen. Leppänen tiesi, että hän joutuu murtautumaan vanhoillislestadiolaisen liikkeen asettamien rajojen yli, jos haluaa papiksi.

Hän kuitenkin uskoi muutokseen, ja siihen, että naisen aseman liikkeessä alkaisi jälleen avartua. Toisin kuitenkin kävi, ja Leppäset ja heidän läheisensä joutuivat kokemaan hengellistä väkivaltaa. Lopulta heidät suljettiin pois vanhoillislestadiolaisten yhteisöstä. 

Ennen piispaksi valintaa Leppänen on työskennellyt muun muassa Liedon seurakuntapappina, piispan erityisavustajana, turistipappina Espanjassa sekä Turun hiippakuntadekaanina. Kirjassa hän kertoo kiinnostavalla tavalla töistään, ja lukija saakin paljon tietoa kirkon työstä ja hallinnosta.

Leppänen pohtii teoksessa perusteellisesti kirkon tehtäviä ja tulevaisuutta, ja kantaa huolta kirkosta vieraantumisesta. Hänelle on tärkeää säilyttää perinteitä, ja sitä mikä on hyvää. Lisäksi hän haluaa etsiä uusia reittejä hengellisyyteen ja avata kirkkoa ulospäin.

Kirja sisältää runsaasti Mari Leppäsen syvällistä hengellistä pohdintaa, ja hän sanoittaa asioita taitavasti ja koskettavasti. ”Kristityn elämässä ei ole kyse siitä, miten voisi elää mahdollisimman ehyttä elämää tai saada itselleen lisää. Kyse on siitä, miten jakaa, ja sitä kautta kokee toisten ihmisten yhteyteen kuulumisen ihmeen.”

Leppäsen lähtökohta on, että hengellisyys ja maallinen elämä eivät ole toisistaan erillisiä saarekkeita. Uskon on näyttävä tekoina, asenteena muita ihmisiä kohtaan ja kannanottoina yhteiskunnassa.

Teksti: Kirsi Airikka

Palaa otsikoihin