Katsomukset ovat kouluissa läsnä monella tavalla

Yhteiskunnan moninaisuuden lisääntyessä koulut ovat usein eturintamassa. Kouluissa ratkaistaan katsomusten väliseen yhdenvertaisuuteen liittyviä kysymyksiä ja samalla rakennetaan monikatsomuksellista yhteiskuntaa.

Katsomuksista sekä uskontojen vaikuttamisesta ja näkymisestä yhteiskunnassa keskustellaan muun muassa lukioiden uskonnot ja media -kursseilla. Kehittämispalveluiden asiantuntija Eva Wäljas (oik.) sekä Sillan päätoimittaja Kirsi Airikka kävivät keskustelemassa Tampereen seurakuntien toiminnasta, viestinnästä ja mediasuhteista Hatanpään lukion oppilaiden kanssa. Ryhmän opettajana toimii uskonnon ja psykologian opettaja Karoliina Suoniemi (eturivissä).

Monikatsomuksellisen koulun kysymyksiä tarkasteltiin viime marraskuussa Tampere-talossa sekä virtuaalisesti pidetyssä seminaarissa. Tilaisuuden järjestivät yhteistyössä Suomen Kulttuurirahaston rahoittama Uskontolukutaito suomalaisessa yhteiskunnassa -hanke sekä Opetushallituksen rahoittama Kulttuuritietoiset materiaalit osaksi koulun arkea ja käytänteitä -hanke.

Seminaaria moderoinut Tampereen yliopiston kasvatustieteen ja kulttuurin tiedekunnan tutkijatohtori Inkeri Rissanen toteaa, että aiemmin vallalla ollut käsitys uskontojen merkityksen vähenemisestä yhteiskunnissa on osoittautunut ainakin osittain yksipuoliseksi.

– Uskonnot ja muut katsomukset ovat yhä merkityksellisiä sekä yksilöiden elämässä että meitä ympäröivässä maailmassa.

Katsomuksia on pitkään pidetty lähinnä kodin piiriin kuuluvana yksityisasiana. Koulun kaltaisessa julkisessa tilassa on taas keskitytty siihen, mitä on yhteistä.

– Tämä malli on osoittautunut ehkä vähän huonosti toimivaksi. Katsomukset ovat kuitenkin jatkuvasti läsnä lasten ja perheiden elämässä. Yhteisöllisyyttä ja osallisuutta on vaikea rakentaa, jos katsomuksellista moninaisuutta ei oteta huomioon.

Tutkijatohtori huomauttaa, että katsomukset kuuluvat monella tavalla koulujen arkielämään. Missään nimessä ne eivät liity vain uskonnonopetukseen ja juhliin.

– Näenkin katsomustietoisuuden olevan osa aivan jokaisen opettajan ammatillisuutta.

Asiat kannattaa ottaa rennosti

Katsomukset ovat hyvin henkilökohtainen asia. Inkeri Rissasen mukaan kouluissa esiintyy joskus suoranaista yliherkkyyttäkin niiden suhteen.

Rissanen toivoisi koulun väen suhtautuvan katsomusasioihin nykyistä rennommin.

– Kysymys on lopultakin aika arkipäiväisistä jutuista. Katsomuksia voi huomioida aivan samalla tavalla kuin muitakin lasten ja perheiden elämään liittyviä asioita.

Tutkijatohtori on huomannut rehtoreilla ja opettajilla sellaista huolta, että katsomusasioiden esille nostaminen avaisi jonkinlaisen Pandoran lippaan. Kun sen kerran avaa, koululle alkaa suorastaan vyöryä erilaisia katsomuksiin liittyviä vaatimuksia.

– Monikulttuurisia kouluja koskevien tutkimusten mukaan kuvio menee juuri toisin päin. Kun koulu on katsomusasioissa aktiivinen, perheet voivat luottaa siihen, että siellä huomioidaan kyseiset asiat hyvin. Silloin erityistarpeita saattaakin ilmetä entistä vähemmän.

Vuoropuhelu rakentaa hyvää yhteiskuntaa

Opetushallituksen opetusneuvos Kati Mikkolan yhteystiedot ovat tallessa monella rehtorilla. Juuri Mikkolaan otetaan yhteyttä, kun kaivataan ohjeistusta siitä, miten koulun juhla olisi parasta järjestää tai miten olisi hyvä toimia jossakin muussa katsomuksiin liittyvässä asiassa.

Hänen mielestään laaja uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys on tärkeä kansalaistaito nyt ja tulevaisuudessa.

– Empaattinen ja hyvällä tavalla utelias asenne eri tavoin ajattelevia ihmisiä kohtaan rakentaa toimivaa vuoropuhelua ja sellaista yhteiskuntaa, jossa on hyvä elää yhdessä.

Mikkolan mukaan katsomusasioissa Suomi alkaa olla melkoisen heterogeeninen. Maastamme löytyy kuitenkin edelleen sellaisia alueita, jossa lähes kaikki osallistuvat luterilaisen uskonnon opetukseen.

Pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa sen sijaan elämänkatsomustiedon ja myös islamin opetuksen osuus on merkittävä, ja kasvaa edelleen.

– Tärkeää on, että koulut huomioivat paikalliset olosuhteet, ja ne uskonnot ja katsomukset, jotka vaikuttavat oppilaiden lähipiirissä.

Kouluilla on myös toinen tehtävä. Ne kehittävät osaamista ja valmiuksia myös sellaisten asioiden osalta, joita oppilaiden arvioidaan tulevaisuudessa tarvitsevan.

– Tämän vuoksi monipuolinen uskontojen ja katsomusten tarkastelu onkin tärkeää kaikkialla Suomessa, Mikkola perustelee.

Kompromissejakin pitää tehdä

Kati Mikkolan mukaan monilla opetuksen järjestäjillä on petrattavaa yhdessä asiassa: oppilaiden huoltajille viestimisessä.

– Huoltajia tulisi informoida riittävästi sekä oikeudesta pyytää oman uskonnon opetusta lapsilleen että käytännöistä, jotka liittyvät koulutyön yhteydessä järjestettäviin uskonnollisiin tilaisuuksiin ja niille vaihtoehtoiseen toimintaan.

Opetusneuvos tuo esille myös yhdenvertaisuuden. Elämänkatsomustiedon ja oppilasmäärältään pienempien uskontojen opetus tulee toteuttaa lainsäädännön edellyttämällä tavalla.

– Oppilaat eivät saa joutua eriarvoiseen asemaan. Tämä liittyy esimerkiksi opetusjärjestelyihin ja tuntien sijoitteluun lukujärjestyksessä.

Katsomusasioissa on monta liikkuvaa muuttujaa, ja palapelin kokoaminen niistä ei ole helppoa. Mikkola on huomannut, että eri osapuolten kannalta ”toiseksi paras vaihtoehto” on usein se käyttökelpoisin.

– Toki voidaan pohtia parasta mahdollista maailmaa, mutta eihän meillä käytännössä ole puhdasta pöytää. On tietyt historialliset jatkumot, joiden osina käymme nykyistä keskustelua. Ja on toki myös näkemyksiä, jotka ovat luonteeltaan yhteensovittamattomia.

Katsomusta ei voi googlettaa

Katsomusopetuksen kentän hyvin tunteva Suomen uskonnonopettajain liiton puheenjohtaja Tuovi Pääkkönen ei näe maamme kouluissa tällä hetkellä kovinkaan suuria katsomuksiin liittyviä ongelmia.

– Koulussa toimitaan ja jaetaan elämää. Me kaikki opimme siellä koko ajan, ja myös kasvamme.

Tampereen yliopiston normaalikoulussa uskontoa, filosofiaa ja elämänkatsomustietoa opettava Pääkkönen huomauttaa, että katsomusaineissakin opetussuunnitelmat ovat kaiken perustana. Ne on laadittu huolellisesti ja ankkuroitu muun muassa ihmisoikeuksiin, ympäristöarvoihin ja erilaisten arvojen kunnioittamiseen.

– Opetussuunnitelmat varmistavat, että kaikille opetetaan samoja perusasioita.

Pääkkönen on huomannut, että opetussuunnitelmista on joidenkin kuntien tai koulujen tasolla alettu laatia uudenlaisia yhdistelmiä. Tämä voi aiheuttaa ongelmia käytännön opetuksessa.

– Opettajahan ei välttämättä ole kelpoinen opettamaan kaikkia katsomusaineita. Esimerkiksi ortodoksisen tai katolisen uskonnon opettajalla pitää olla oma pätevyytensä.

Suomen uskonnonopettajien liiton puheenjohtaja ei usko siihen, että koulusta saisi koskaan katsomuksellisesti täysin neutraalia.

– Koulu voisi olla sellainen vain silloin, jos siellä opetettaisiin ainoastaan matematiikkaa.

Katsomusaineiden konkari vastustaa ajatusta, jonka mukaan uskonnon ja elämänkatsomustiedon kaltaiset katsomusaineet olisivat lukujärjestyksessä lähinnä turhaa täytettä.

– Katsomusta ei voi googlettaa. Jokaisen pitää se itse pohtien rakentaa. Ihminen on hukassa ja muiden vietävissä, jos hänellä ei ole minkäänlaista katsomusta, Pääkkönen kiteyttää.

Juhlat toteutettava koko yhteisölle

Tampereen yliopiston tutkija, filosofian ja elämänkatsomustiedon opetuksen asiantuntija Tuukka Tomperi näkee suomalaiskoulujen katsomustietoisuuden kasvaneen selvästi 2000-luvulla.

– Kaikkialla maassa on lisääntynyt tietoisuus siitä, että oppilaskunnassa voi olla monenlaisia ihmisiä. Katsomukseen liittyvistä asioista osataan nykyisin myös keskustella paremmin.

Tomperin mukaan luterilaisuus otetaan hyvin suuressa osassa suomalaiskouluja edelleen aika itsestään selvyytenä. Monet lapset ja nuoret tutustuvat seurakuntaan ennemmin koulun kuin vanhempiensa kautta.

– Maailmanlaajuisesti yleinen tapa on, että vanhemmat johdattavat lastaan niihin perinteisiin, joita kyseisessä kodissa pidetään tärkeinä. Suomessakin on viime vuosikymmenien aikana tapahtunut kotien maallistumista. Koululle on sitten jäänyt suuri vastuu tehdä ”luterilaista sosialisaatiota”.

Tutkija huomauttaa, että kiihtyvän maahanmuuton ja maallistumisen myötä valtauskonnon ja koulumaailman kiinteä yhteys on maassamme yhä enemmän haastettuna.

– Jos luterilaisuuden itsestäänselvyyttä ei mietitä, niin se voi tuottaa kouluissamme lisääntyvässä määrin hankausta.

Tuukka Tomperi näkee keskeisenä asiana sen, osataanko kouluissa järjestää juhlia niin, että ne koetaan aidosti yhteisiksi.

– Pitäisi aina kyetä löytämään sellainen ratkaisu, että uskonnosta tai katsomuksesta riippumatta jokainen koulun oppilas voisi osallistua juhlaan.

Tutkijan mukaan yhteisöllisyyden merkitys kouluissa on valtava. Se taas lisää oppilaiden hyvinvointia. Ja hyvinvoiva yhteisö puolestaan tukee kaikkien kasvua.

– Näenkin kaikkien yhteisen juhlan kasvatuksen kannalta paljon tärkeämpänä asiana kuin jonkun yksittäisen oppisisällön.

Yhteinen katsomusaine monen mutkan edessä

Uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon yhdistäminen uudeksi katsomusaineeksi on teema, joka pulpahtaa säännöllisin väliajoin julkisuuteen.

Tutkija Tuukka Tomperi on seurannut pitkään keskustelua aiheesta. Hän ei usko yhteisen katsomusaineen toteutuvan ainakaan lähivuosina.

– Muissa Pohjoismaissakin on yhteistä katsomusopetusta toteutettu, mutta meidän on hankala kopioida ainetta suoraan muualta. Ulkomaisissa malleissakin on omat ongelmansa.

Tomperin mukaan luterilaisella ja ortodoksisella uskonnonopetuksella sekä elämänkatsomustiedolla on meillä jo pitkät perinteet. Islamin opetuksen juuret ovat nuoremmat.

– Jos tätä suomalaista mallia lähdettäisiin nyt purkamaan, niin haaste on melkoinen. Miten nykyisten oppiaineiden erilaisia näkökulmia olisi mahdollista sovittaa yhteen?

Mahdollista uutta katsomusainetta Tomperi lähtisi kokeilemaan pienin askelin.

– Aluksi voisi yhdistää esimerkiksi joitakin etiikan opetukseen liittyviä asioita.

Suomen uskonnonopettajien liiton puheenjohtaja Tuovi Pääkkönen sanoo, että yhteistä katsomusainetta tarvitaan ja se vielä joskus maahamme tulee.

Hän ei kuitenkaan usko, että uusi katsomusaine saataisiin oppilaiden lukujärjestyksiin aivan lähiaikoina.

– Sitä varten pitäisi luoda huolellisesti ja tieteeseen perustuen aivan uusi aine opetussuunnitelmineen. Ongelmia on runsaasti, ja kaikki tahot eivät yhteistä katsomusainetta edes kannata.

Teksti: Vesa Keinonen
Kuvat: Rami Marjamäki

Palaa otsikoihin