Kirouskin voi olla rukous

Antoisa projekti, summaavat julkisuudesta tuttujen miesten rukouksista kirjan koonneet Kari Kanala ja Ville Kormilainen.

Mikä miesten rukouksia yhdistää?

– Ehkä tietynlainen herkkyys. Ennakko-oletuksenamme oli, että rukoukset olisivat konkreettisia. Mutta joukosta löytyy hyvin henkilökohtaisiakin tarinoita, Kormilainen vastaa.

Suomalainen mies rukoilee monin tavoin – myös vain mielessään. ”Rukoukseen ei ole ohjekirjaa, ei ole yhtä oikeaa tai toisaalta väärää tapaa rukoilla”, kirjan esipuheessa todetaan. Kuva: Hannu Jukola

Herkkyyden lisäksi rukouksista löytyy huumoria. Kanalan mielestä havainto, että rukoukseen voi liittää huumoria, on tärkeä.

– Huumori on yksi hienoimpia tapoja kohdata kuolema. Ja milloin mies usein rukoilee: no silloin, kun hän tulee isäksi. Kirjassa onkin muokattu versio Isä meidän -rukouksesta.

Kirjan työnimenä oli ”Auta nyt Jumala, jumalauta!” Kanala pohtii kiroilun olevan vain kummallinen tapa rukoilla.

– Monessa kiroilussa on jumalallinen alkuperä, ja avun pyytäminen. Ei se kiroilu ehkä hienoa puhetta ole, mutta pyrkimyksenä on saada kuulija itsensä ulkopuolella. Ja kun sanoittaa itsensä, se ehkä selventää asioita itsellekin.

Kari Kanala toimii Helsingin Paavalin seurakunnan kirkkoherrana. Ville Kormilainen on helsinkiläinen tietokirjailija, konsultti ja stand-up-koomikko. Kuvat: Uzi Varon

Kormilaisen yllätti se, että hyvin monella, jota pyydettiin mukaan, oli jonkinlainen suhde rukoukseen. Niilläkin, jotka vastasivat: ”En kyllä kuulu kirkkoon, mutta…”.

– Heilläkin, jotka kieltäytyivät tulemasta mukaan, oli sille jonkinlainen perustelu. Yleisin perustelu oli halu pitää oma rukous yksityisenä. Moni myös totesi ehkä rukoilevansa jollain tavalla, mutta ei osaa sanoittaa sitä.

Kormilainen jahtasi mukaan esimerkiksi Heikki Silvennoista, jonka elämäkerrassa on hänen mukaansa hengellinen perusvire.

Pyyntöjä ja kiitoksia

Kanala muistuttaa, ettei rukoilemiseen ole ohjekirjaa. Ei myöskään ole oikeaa tapaa sille, miten ajatus sanoitetaan tai ketä puhutellaan.

– Yleisimmin on kyse pyynnöstä. Mutta on niitäkin ihmisiä, jotka osaavat kiittää, tai rukoilevat toisen puolesta.

Joihinkin kirjan rukouksiin liittyy tarina tai kertomus. Toiset taas ovat hyvin pelkistettyjä, esimerkiksi Aku Louhimiehen ”Kiitos!”.

– Miehen rukoileminen ei aina tapahdu pakon edessä, vaan se voi tapahtua hämmennyksestä. Kirkkoherrana minun tehtäväni on ennen kaikkea puhua ihmisistä Jumalalle. Jos tämä kirja antaa turvan sanattomalle – kuten minulle – niin hyvä.

Kirjassa miehet sekä pohtivat rukouksen roolia omassa elämässään että kirjoittavat lukijoille tärkeimpiä rukouksiaan. Kanalan mukaan sisältö on kuitenkin koskettanut myös naisia.

– Tässä on rosoa, rakkautta, huumoria ja herkkyyttä. Ja jos kirous on kummallinen tapa rukoilla, ehkä se vie meitä lähemmäs Jumalaa tai universumia, koska siinä me annamme jotain itsestämme, päättää Kormilainen.

Teksti: Asta Kettunen

Ei tässä mitään, mutta – Miehen rukouskirja (Kirjapaja 2024)

Palaa otsikoihin