Kurkistus kätkössä olevaan minuuteen
Matka ihmisen sisimpään on päättymätön matka. Miten voin tulla toimeen kaiken sen kanssa, mitä sisälläni on?
Itä-Suomen yliopiston käytännöllisen teologian emeritusprofessori Paavo Kettunen tunnetaan ennen muuta häpeäprofessorina. Hän on tutkinut 40 vuoden ajan muun muassa syyllisyyttä, häpeää, sielunhoitoa ja diakoniaa.
Eläkkeelläkään Kettunen ei ole antanut kynänsä tylsyä. Viime syksynä häneltä ilmestyi kirja Kuka minä todella olen? (Väyläkirjat 2021).
– Olen käsitellyt aika paljon ihmisenä olemista ja hänen tunne-elämäänsä. Tähän uuteen kirjaani olen tehnyt johtopäätöksiä aikaisempien tutkimusten pohjalta, Kettunen kertoo.
Paavo Kettusen mukaan ihmisen on olennaista yrittää löytää vastaus kolmeen kysymykseen. Kuka minä olen? Mistä minä tulen? Minne minä olen menossa?
– Nämä asiat ovat läsnä koko elämämme ajan, ja niiden pohdinta on merkittävää elämän mielekkyyden ja elämässä jaksamisen kannalta.
Kettusen kirjan alaotsikko Kätkössä olevaa minuutta etsimässä vie ytimeen. Mikäli ei tunne itseään, on hyvin vaikea olla myöskään suhteessa toiseen.
– Minuuteen liittyvä perusasia on itsensä tunteminen. On ymmärrettävä omaa menneisyyttään, jotta ei ole pakotettu toistamaan aikaisempia virheitään.
Kirjansa syntyprosessin aikana Kettusen mielessä rakentui myös uusi käsite, hengellinen minuus.
Se tavallaan asemoituu psykologisen käsitteen – ihmisen minuuden – päälle. Hengellinen minuus on kuitenkin laajempi; siinä on lisäksi mukana sekä psyykkinen että fyysinen puoli.
– Ihmisen oma identiteetti vaikuttaa myös hänen jumalasuhteeseensa. Jos hän on esimerkiksi masentunut, niin kyllähän sillä on vaikutusta myös hengelliseen elämään.
Vuorovaikutuksessa toisiin ja myös Jumalaan
Ihminen on oma ja ainutkertainen yksilönsä, mutta minuus toteutuu aina vuorovaikutuksessa toisiin. Vuorovaikutussuhteet on Paavo Kettusen mukaan tavallaan rakennettu sisällemme.
– Onhan jo jokaisen ihmisen syntymäkin seurausta vuorovaikutuksesta ja suhteesta.
Kettunen huomauttaa, että suhteessa oleminen ei ole vain ihmisten välistä. Me olemme suhteessa myös luojaamme, Jumalaan.
– Jumalasuhdekin on kaksisuuntainen, molemmat ovat siinä antavia osapuolia. Rukoushan perustuu siihen, että myös Jumala kuuntelee meitä.
Vuorovaikutus toisiin on monilla ollut koetuksella koronapandemian aikana. Yksinäisyyden lisääntymisestä puhutaan paljon.
Kaikki yksinäisyys ei suinkaan ole vahingollista. Asia riippuu sen luonteesta.
– Eksistentiaalista yksinäisyyttä poteva on aika tavalla eri asemassa kuin muutamaksi päiväksi retriittiin vapaaehtoisesti vetäytynyt.
Yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa saattaa aktivoitua monenlaisia tuntemuksia, jotka kumpuavat syvältä ihmisen sisältä.
– Esille voi joskus nousta kipeitä tunteita, jotka saattavat liittyä vaikkapa hylkäämiseen. Toisaalta yksinäisyys voi myös tuoda pintaan muistijälkiä siitä, miten hyvä suhde minulla on ollut johonkin ihmiseen.
Pandemian aikana kasvokkaiset kontaktit ovat olleet ajoittain hyvinkin vähissä. Sosiaalisen median merkitys onkin monilla korostunut.
Kettunen näkee vaaroja siinä, että vuorovaikutus toisten kanssa tapahtuisi pääasiassa digitaalisesti.
– Lihaa ja verta olevan ihmisen kanssa vastakkain oleminen saattaa olla haasteellisempaa, ja joskus satuttavampaakin. Mutta se voi olla myös myönteisellä tavalla koskettavampaa.
Seksuaalisuus ja sukupuolisuus ovat ihmisen ydintä
Uudessa kirjassaan Paavo Kettunen antaa varsin runsaasti tilaa tämän ajan tärkeälle kysymykselle, sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden moninaisuudelle. Saamme näistä asioista koko ajan uutta tietoa.
– Vaikka seksuaalisuus on nähty luodun ihmisen elämään kuuluvana, ei siihen liittyvää moninaisuutta ole aina osattu ottaa huomioon, hän miettii.
Emeritusprofessori arvelee, että emme ole vielä kunnolla edes tajunneet, kuinka olennaisesti seksuaalisuus koskettaa myös hengellistä todellisuuttamme.
– Ihmisen kokemus hylätyksi tai rakastetuksi tulemisesta välittyy voimakkaasti juuri fyysisyyden kautta. Siihen kuuluvat luonnollisesti myös seksuaalisuus ja sukupuolisuus.
Tutkimuksissaan Paavo Kettunen on todennut, että seksuaalisesti tai sukupuolisesti torjuttu ihminen voi pahimmillaan kokea myös Jumalan hylänneen hänet.
– Jos tätä torjuntaa vielä jotenkin perustellaan Jumalalla, niin voidaan aiheuttaa hyvinkin kipeitä hengellisen minuuden alueelle ulottuvia vaikutuksia.
Ihmisen kaikkivoipaisuus joutui koetukselle
Ikääntymisen myötä Kettusta on koko ajan enemmän puhutellut ajatus näkyvän ja näkymättömän maailman paradoksaalisuudesta.
– Helposti ajattelemme, että tässä silmiemme edessä on näkyvä ja todellinen maailma. Ja jossakin toisessa todellisuudessa se näkymätön maailma.
Entä jos asia onkin juuri päinvastoin?
– Tämä kaikki katoaa joskus. Lopulta todellista ja kestävää on se, mitä emme nyt näe.
Kettunen näkee ihmisyyden avainkysymyksenä sen, minkä varaan lopultakin elämämme rakennamme.
– Kaikkivoipaisuutemme on joutunut parin vuoden ajan koetukselle koronapandemian myötä. Pienen viruksen valtava tuhovoima on auttanut hahmottamaan ihmisen rajallisuutta ja haavoittuvuutta.
Varjojen takaa häämöttää aina valoa. Paavo Kettunen näkee koronan nostaneen vastavuoroisesti esille myös hyvyyden voimia.
Käytännössä se näkyy esimerkiksi lääketieteen ponnisteluissa pandemian kukistamiseksi.
– Esimerkiksi rokotetutkijat ovat hyödyntäneet Jumalan heille antamat lahjat. He eivät ole laittaneet vakan alle sitä potentiaalia, mikä ihmisyyteen sisältyy.
Vesa Keinonen
Kuka minä todella olen? Kadonnutta minuutta etsimässä. Professori Paavo Kettusen esitys ja haastattelu kirjan teemoista 25.3.2022 klo 18–19.30 Aleksanterin kirkossa. Myös kirja ostettavissa