Onko kirkkoteatteri jäänyt lapsipuolen asemaan?
Teatteri on vahva ja monipuolinen taidemuoto, mutta sillä ei ole kovinkaan suurta roolia seurakuntatyössä. Voisiko olla toisin?
Tilannetta kuvaa varsin hyvin se, että maamme luterilaisissa seurakunnissa työskentelee tasan yksi ihminen, jonka palkka tulee kokonaan teatterityöstä. Hän on Hyvinkään seurakunnan teatteriohjaaja Antti Sevanto.
Ohjaaja näkee, että teatterilla on paljon mahdollisuuksia myös hengellisellä kentällä.
– Teatterihan on valtavan voimakas väline välittää ajatuksia ja tunteita. Siinä on läsnä oleva ihminen ja kaikki, mitä hän voi tehdä; puhua, laulaa ja tanssia.
Hyvinkään seurakunta on maassamme kirkkoteatterin tienraivaajia. Jo neljäkymmentä vuotta sitten siellä alkoi kirkkoteatteri nuorisotyön työmuotona.
– Kirkkoteatteriohjaajina ovat minua ennen työskennelleet Jouni Laine sekä Tytti Jäppinen. Käytännössä toimimme Teatteri Betan nimellä.
Sevannon ura kirkkoteatterin parissa lähti liikkeelle omasta kotiseurakunnasta Sipoosta. Isostoiminnassa mukana pyörinyt nuorukainen kävi ilmaisutaidon lukiota ja innostui näyttelemisestä.
– Näytteleminen onkin se ensirakkauteni. Myöhemmin myös ohjaaminen ja kirjoittaminen ovat alkaneet viehättää.
Suomalaisen kirkkoteatterin yhdeksi pioneeriksi mainittu Marjatta Haapanen on ollut Sevannolle tärkeä esikuva.
– Haapanen vaikutti pitkään opettajana Järvenpään Seurakuntaopistossa. Pääsin hänen kirkkodraamaryhmäänsä näyttelemään, ja siitä se lähti. Aika pian ohjasin jo kotiseurakunnassa ensimmäiset produktiot.
Myöhemmin Sevanto on tehnyt teatterityötä monessa kristillisessä organisaatiossa. Hän muun muassa veti toistakymmentä vuotta Kansanlähetysopiston musiikkiteatterilinjaa.
– Suomen Lähetysseuran teatteriporukkaakin pyöritin pitkään. Vuonna 2019 aloitin sitten tässä teatteriohjaajan virassa Hyvinkään seurakunnassa.
Teatteri vastaa nykypäivän kysymyksiin
Miten ihmeessä teatteri sitten istuu hengelliseen viitekehykseen? Eikö se ole enemmänkin viihdettä?
Antti Sevanto on täysin toista mieltä. Vaikka kirkon toiminta rakentuu pitkälti puheen ja musiikin varaan, draamaakaan ei pidä unohtaa.
– Silläkin on pitkät perinteet. Kun aikaisemmin ei ollut kansankielistä messua, eikä osattu lukea, dramatisoitiin esimerkiksi Raamatun tarinoita. Perinne elää edelleenkin myös luterilaisessa kirkossamme esimerkiksi suosituissa pääsiäisnäytelmissä.
Varsin paljon puhutaan siitä, että kristinusko – etenkin perinteisesti sanoitettuna – ei oikein enää puhuttele nykyihmistä.
Sevanto uskoo siihen, että kirkkoteatterilla saattaisi olla ratkaisuja tähän asiaan. Teatteri voisi olla yksi työkalu seurakuntien työkalupakissa.
– Teatteri vastaa nykypäivän kysymyksiin, koska sehän tapahtuu juuri tässä hetkessä. Esitys on kuin elävä organismi. Miten yleisö seuraavaksi reagoi? Entä millainen energia minulla näyttelijänä on lavalla?
Teatterin yksi etu on siinä, että sitä tehdään yhdessä. Mukana voi olla hyvin monenlaisia ihmisiä, joille jokaiselle löytyy mielekästä tekemistä.
Hyvinkään seurakunnan teatteriohjaaja huomauttaa, että esitys aina myös kertoo jostakin. Katsojien lisäksi myös tekijät pääsevät porautumaan syvälle tärkeisiin teemoihin.
– Jos kyseessä on vaikka pääsiäisnäytelmä, siinä pääsee tarkastelemaan asioita ja motiiveja eri näkökulmista. Joskus ristiriitaisistakin. Voi pohtia, miksi läheinen opetuslapsi Juudas kavalsi Jeesuksen.
Sevanto kuulee usein innostuneita kommentteja näytelmiin osallistuneita seurakuntalaisilta.
– Moni on todennut, että esimerkiksi pääsiäisen tapahtumat avautuvat aivan uudella tavalla, kun on näytellyt jotakin roolia.
Mahdollisuuksia ei ole huomattu
Antti Sevanto on hieman harmissaan siitä, että teatterin ja draaman mahdollisuuksia ei seurakunnissa oikein osata hyödyntää.
– En tiedä, onko tämä liian raflaavasti sanottu, mutta tuntuu siltä, että teatteri on jäänyt kirkossa lapsipuolen asemaan. Kirkkoteatteria ei oikein mielletä sellaiseksi ydinalueeksi, johon haluttaisiin panostaa.
Sevanto toki ymmärtää hyvin realiteetit. Niukentuvien resurssien kirkossa uusien työmuotojen aloittaminen on haastavaa.
– Teatteri kuitenkin antaisi paljon mahdollisuuksia. Sillä pystyy tavoittamaan monenlaisia ihmisiä, myös sellaisia, joilla ei yhteiskunnassa oikein ole ääntä. Siinä sopivia välineitä ovat esimerkiksi sosiodraama tai tarinateatteri.
Antti Sevanto on urallaan nähnyt monta tapausta, joissa teatteri toiminut ihmisen elämässä erittäin myönteisenä tekijänä.
– Kyseessä on yksi rakennuspalikka antamaan elämään sisältöä. Samalla saa yhteisön, johon kuulua.
Teatterissa oppii monia asioita, esimerkiksi ilmaisemaan itseä ja puhumaan niin, että ääni kuuluu.
– Saan myös entistä paremman yhteyden tunteisiini, ja itsetuntoni kehittyy.
Myös seurakunnan sisällä yhteinen näytelmäprojekti voi saada aikaan hyviä asioita.
– Moni seurakunnan työntekijä on kiitellyt sitä, että esimerkiksi pääsiäisnäytelmä on sellainen juttu, jota eri työmuotojen ihmiset pääsevät tekemään yhdessä. Sekin on hienoa, että kaikki kirkkoherraa myöten ovat mukana samalla viivalla.
Opiskelua teatteri-Mansessa
Sevannolla on vahva kosketuspinta myös Tampereeseen. Hän opiskeli draamaa 1990-luvulla Tampereen yliopistossa, ja suorastaan innostuu, kun puhutaan niistä ajoista.
– Tampere oli tuolloinkin niin mahtava teatterikaupunki! Suurten laitosteatterien lisäksi toimi useita pienempiä teattereita, ja oli tietysti myös Teatterikesä. Asuin Härmälässä, ja elämä oli huoletonta.
Sevanto muistelee, että tuolloin hän opiskelukavereineen ajoittain suorastaan eli teatteria. Teatterilla suunnilleen nukuttiinkin makuupussissa.
Aikuisiällä mies on palannut Tampereelle. Hän on opiskellut elokuvakäsikirjoittamisen maisteritutkintoa Tampereen ammattikorkeakoulussa ja sai lähes kaikki luennot suoritettua ennen pandemian alkua.
– On ollut todella innostavaa opiskella käsikirjoittamista, joka kiinnostaa minua paljon. Meillä on kiva opiskelijaporukka ja hyvät opettajat. Tykkään Mediapoliksesta myös paikkana.
Tositarinoilla valtava kosketusvoima
Antti Sevantoa kiinnostaa tällä hetkellä erityisesti se, miten teatterin keinoin sanoitettaisiin ja ilmaistaisiin ihmisten hengellisiä tosikokemuksia.
Se voisi olla myös yksi keino kuroa kiinni sitä kristinuskon ja nykyelämän välistä kuilua.
– Inhimillisen kokemuksen kirjo on valtava, ja tositarinoista löytää useimmiten jotakin itseä koskettavaa. Niissä on valtava kosketusvoima.
Koronan takia kirkkoteatteritoiminta on viettänyt hieman hiljaiseloa Hyvinkäällä. Tilanteen normalisoiduttua Sevanto haluaa panna taas pyörät pyörimään täysillä.
– Unelmani on, että meillä olisi täällä seurakunnan yhteydessä jatkossakin vireä harrastajateatteri, jossa olisi vastuunkantajia ja tehtäisiin monipuolista ohjelmistoa.
Hän toivoo, että pystyisi kirjoittamaan sellaisia tekstejä, jotka koskettaisivat yleisöä.
– Se että yleisö nauraa tai liikuttuu, on juuri se asia, jota ajan takaa, Antti Sevanto hymyilee.
Teatterin lumo tempaisee mukaan
Harjun seurakunnan seurakuntapastori Jaana Rantala on taustaltaan myös teatterialan ammattilainen.
Hän on työskennellyt monissa tehtävissä useissa teattereissa, ja ollut tuottajana toteuttamassa muun muassa Via Crucis -kärsimysdraaman kaltaisia mittavia projekteja.
Rantalan mielestä teatterin salaisuus on tietynlainen lumo, jota on aika vaikea edes kuvata sanoin. Se vain tempaisee katsojan mukanaan.
– Juuri tuon lumon takia pidän teatteria hyvänä välineenä myös seurakuntatyöhön. Teatterissahan ei ole mitään väliä sillä, mikä on koulutustausta, ikä tai kirkkopoliittinen kanta. Kirkkoteatteriin saattaa olla myös helpompi tulla mukaan kuin esimerkiksi raamattu- tai rukouspiiriin.
Teatteri tarjoaa parhaimmillaan myös loistavan tavan kertoa siitä, mistä voi olla muuten vaikea puhua.
– Teatterin mahdollisuudethan ovat loputtomat. Sillä voidaan sanoittaa asioita sellaisella tavalla, joka painuu syvälle katsojan mieleen.
Jaana Rantala toivoisi Tampereen seurakuntien aktivoituvan kirkkoteatterin suhteen. Hän pitäisi hyvänä sitä, että seurakuntayhtymässä työskentelisi draamatyöntekijä.
– Uskon että tällaiselle työntekijälle olisi työsarkaa loputtomiin. Hän voisi toimia yhdessä muusikoiden ja muidenkin työalojen kanssa.
Yksi keino tavoittaa uusia ihmisiä
Messukylän seurakuntapastori Terttu Haikka on vuosikauksia ohjannut joulu- ja pääsiäismessujen osana olevia näytelmiä Aitolahden kirkossa.
– Näytelmällä on siinä messussa evankeliumin ja saarnan tehtävä. Kirkkokansa voi liittyä mukaan monilla aisteilla, ja myös itse laulamalla.
Aitolahden joulu- ja pääsiäisnäytelmissä on mukana enimmäkseen seurakuntalaisia, mutta jonkin verran myös työntekijöitä.
– Porukka on tosi innostunutta. On seurakuntalaisia, jotka haluavat tulla mukaan vuodesta toiseen.
Haikka kiittelee Aitolahden kirkkoa arkkitehtuuriltaan mainioksi näytelmälliseen ilmaisuun.
– Siellä on monta reittiä tulla alttarin eteen. Olemme rakentaneet siihen näyttämön käyttämällä kuorokorokkeen siirrettäviä palasia.
Pastori kertoo pitävänsä sellaisista toteutuksista, joissa ihmisten näkökentässä tapahtuu samanaikaisesti useita juttuja.
– Sellainen on esimerkiksi Jeesuksen oikeudenkäynti pitkäperjantain aamuna. Eri puolilla kirkkoa on silloin pieniä ihmisryhmiä.
Terttu Haikka uskoo, että messujen osana olevat näytelmät ovat tapahtumien ohella seurakunnille mainio keino tavoittaa uusiakin ihmisiä.
– Mutta pitää muistaa se, että ihan tavallisesta messustakin tulee usein kiittäviä kommentteja. Ei aina tarvitse toteuttaa mitään sirkustemppuja. Joskus on sitä, ja toisella kertaa taas tätä.
Teksti: Vesa Keinonen