Ekovinkki: Vaali vettä kaikkialla
Ekopaastoa vietetään tänä vuonna 17.2.–3.4. Teemana on puhdas vesi.
Paaston avulla ihminen tavoittelee mielenmuutosta, keskittyy olennaiseen ja luopuu turhasta kuluttamisesta.
Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomi on arvioitu maailman rikkaimmaksi maaksi veden suhteen. Arvio perustuu vesiköyhyysindeksiin, jossa otetaan huomioon muun muassa vesivarojen määrä ja laatu sekä vesihuollon kattavuus ja veden käyttö teollisuudessa ja maataloudessa. Kun indeksi on suuri, vesiasiat ovat kunnossa. Suomen indeksi on 78 ja Haitin 35,1. (Lähde: World Resources Institute, 2006)
Tästä huolimatta kaikkien ihmisten – myös suomalaisten – tulisi vaalia vettä, ja kiinnittää huomiota vedenkulutukseensa. Ekopaaston aikana voi esimerkiksi miettiä, miten voi suojella luonnonvesiä.
Itämeri voidaan vielä pelastaa
Itämeri on tällä hetkellä kriittisessä tilassa – sitä pidetään yhtenä maailman saastuneimmista meristä. Itämeri voidaan vielä pelastaa, mutta toimiin on ryhdyttävä heti.
Itämeren vakavimmat ongelmat ovat rehevöityminen, vaaralliset aineet, meriliikenteen riskit ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen. Nämä ongelmat ovat kietoutuneet yhteen.
Rehevöityminen tai vaaralliset aineet vaikuttavat luonnon monimuotoisuuteen. Kun puhutaan ilmastonmuutoksesta, puhutaan samalla myös Itämeren tilasta.
Baltic Sea Action Group – Elävä Itämeri säätiö kampanjoi ja tekee työtä Itämeren ekologisen tasapainon palauttamisen puolesta. Se on vuonna 2008 perustettu itsenäinen voittoa tuottamaton säätiö, jonka pääpaikka on Suomessa.
Säätiön toiminta perustuu eri toimijoiden yhteistyön kehittämiseen, mukaan lukien Itämeren valtioiden korkein johto, viranomaiset ja yksityissektori. Järjestö saattaa yhteen tieteentekijöitä ja päättäjiä sekä aktivoi yrityksiä löytämään ja toteuttamaan ratkaisuja.
Maailman luonnonsäätiön (WWF) mukaan maailman merissä on yli 150 miljoonaa tonnia muoviroskaa, joka uhkaa niin meriluontoa, eläimiä kuin ihmisten terveyttä. Merten muoviroska voi jopa tuplaantua vuoteen 2030 mennessä, mikäli nykyistä kehitystä ei saada pysäytettyä.
Myös ihmisten elimistöön päätyy mikromuovia erityisesti juomaveden mukana. Tarkkoja vaikutuksia ei vielä tunneta, mutta se tiedetään, etteivät mitkään eliöt pysty sulattamaan muovia.
Rehevöityminen uhkaa myös järviä
Rehevöityminen vaivaa noin viidesosaa maamme järvien pinta-alasta. Suomessa on arvioitu olevan noin 1500 kunnostustarpeessa olevaa järveä. Tiedot käyvät ilmi ympäristö.fi-sivustolta, joka on ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu.
Suomen jokivesistöistä suurin osa on padottu ja perattu maankuivatuksen, tulvasuojelun ja voimatalouden tarpeisiin. Pienvedet, kuten purot, joet ja lähteet, ovat uhanalaistuneet erityisesti Etelä-Suomessa.
Vesienhoidon lakisääteisenä tavoitteena on, että vesistöjemme tila ei enää heikkene. Vesistöjen kunnostaminen on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tärkeää.
Vapaaehtoisvoimin voidaan tehdä paljon vesistön tilan parantamiseksi. Asukkaiden oma toiminta ja paikallinen yhteistyö ovat erittäin tärkeitä kunnostushankkeen onnistumisen kannalta.
Tärkeitä toimijoita ovat vesialueen omistajat, lähistöllä asuvat vakituiset asukkaat, vapaa-ajan asukkaat ja kalastajat sekä asiasta vastaavat ELY-keskukset. Vesistökunnostusverkosto kokoaa kunnostajat yhteen ja jakaa tietoa vesistökunnostuksista.
Pidetään huolta myös soista
Kun halutaan pitää huolta suomalaisista järvistä, tulee muistaa myös soiden suojeleminen.
”Suot ovat korvaamattomia. Ne tarjoavat elinympäristön lukuisille lajeille, ihmisille marjoja poimittavaksi ja upeita luontoelämyksiä soiden kulkijoille. Harvemmin kuitenkaan tulee ajatelleeksi sitä, miten tärkeitä suot ovat vesiensuojelulle, ja erityisesti vesienhallinnalle. Suot puhdistavat vettä pidättämällä muun muassa ravinne- ja kiintoainekuormitusta, minkä lisäksi ojittamattomien soiden voidaan ajatella olevan kuin pesusieniä; ne imevät itseensä runsaasti vettä ja vapauttavat sitä hiljalleen. Soiden merkitys vesienhallinnassa on merkittävä, sillä ne muun muassa tasaavat tulvahuippuja ja hidastavat virtaamia”, kirjoittaa Maailman luonnonsäätiön suojeluasiantuntija Viivi Kaasonen järjestön verkkosivuilla. (Näkökulmat 28.1.2021)
Puhtaasta vedestä usein pula kehittyvissä maissa
Ekopaaston aikana voi pohtia, mitä voisimme tehdä, että myös kehittyvien maiden ihmisille saataisiin kaivoja ja puhdasta juomavettä. Vedestä on pula erityisesti luonnonkatastrofien runtelemissa maissa.
Suomen Lähetysseuran mukaan yhdeksän kymmenestä luonnonkatastrofeista tapahtuu kehittyvissä maissa. Suurin osa sekä luonnonkatastrofeissa menehtyneistä että niistä kärsivistä ihmisistä asuu kehittyvissä maissa, mikä korostaa köyhyyden ja katastrofialtistuksen välistä yhteyttä.
”Nopea kaupungistuminen on osaltaan johtanut siihen, että köyhimpien ihmisten on täytynyt siirtyä asumaan riskialttiille alueille, kuten tulvien tasangoille, jyrkille rinteille tai jokien varsille. Näitä koteja ei ole useinkaan rakennettu kestämään suuria luonnonvoimia, ja alueilta saattaa puuttua perusinfrastruktuuri, kuten vesi ja sanitaatio tai terveyspalvelut. Tämä jättää yhteisöt entistä suurempaan vaaraan katastrofien sattuessa”, kirjoittaa Suomen Lähetysseuran katastrofityön koordinaattori Miia Barrow. (Katastrofit ja ilmastonmuutos -artikkeli verkossa 21.1.2021 ja teoksessa Miten pärjätä ilmastokriisissä? Tositarinoita maailman köyhimmistä maista, SLS 2020)
Myös Kirkon Ulkomaanavun tavoite on, että suurten katastrofien uhrit saavat nopeasti ja luotettavasti ammattitaitoista apua. Humanitaarinen apu lievittää esimerkiksi luonnonmullistuksen tai sodan aiheuttamaa akuuttia hätää.
Hätätilanteissa humanitaarinen apu turvaa ihmisille riittävän ravinnon, välttämättömät perustarvikkeet, terveydenhoidon, puhtaan veden ja majoituksen. Katastrofin iskiessä ihmisille pitää järjestää nopeasti myös käymälät, jätehuolto ja mahdollisuus peseytymiseen.
Vesihankkeita Etiopiassa, Laosissa ja Nepalissa
Ympäristön varjelu huomioidaan kaikissa Lähetysseuran hankkeissa Etiopiassa. Yhteisöjä autetaan valmistautumaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ongelmiin kehittämällä maataloutta ja turvaamalla vedensaanti kaivojen ja lähteiden suojaamisella.
Suomen Lähetysseuran tuella vähennetään köyhyyttä Laosin etnisten vähemmistöjen parissa. Lähetysseura tukee Luterilaisen maailmanliiton ohjelmaa, jossa parannetaan puhtaan veden saatavuutta, hygienian tasoa ja ruokaturvaa Luang Namthan maakunnassa, Viengpokhan ja Nalaen piirikunnissa.
Lähetysseura tukee kristillisen World Renew -järjestön kautta myös kylänkehityshanketta Laosin Phnongsalin maakunnassa Main läänissä, jossa parannetaan muun muassa puhtaan veden saatavuutta ja hygieniaa rakentamalla vesipisteitä.
Lähetysseuran kehitysyhteistyö tukee Nepalissa kansalaisjärjestöjä, joiden toiminta parantaa yhteisöjen elinolosuhteita, esimerkiksi kehittämällä toimeentuloa ja koulutusta, ruokaturvaa, hygieniaa ja vedensaantia sekä yhteisöjen rauhantyötä.
Myös Kirkon Ulkomaanapu tekee kehitysyhteistyötä monessa maassa turvatakseen vedensaantia.
Vaikka Kenian talous on kasvanut kovaa vauhtia, maaseudulla valtaosa ihmisistä elää edelleen kylissä, joissa ei ole sähköä tai juoksevaa vettä. Niukoista luonnonvaroista syntyy alueellisia konflikteja eri heimojen välille.
Esimerkiksi Keniassa Kirkon Ulkomaan tuella rakennettiin vedenjakelujärjestelmä, jonka avulla saadaan puhdasta vettä 27 725 ihmiselle.
Ruuantuotanto kuluttaa vettä
Peräti 70 prosenttia elämälle arvokkaasta makeasta vedestä kuluu ruuantuotantoon. Ruokavalioihin tarvitaan muutoksia, jotta maapallon vesi riittää sen vauhdilla kasvavalle väestölle.
”Ruoka on aivan keskeinen asia vedestä puhuttaessa. Vehnäkilon tuotanto kuluttaa maailmalla keskimäärin 1 600 litraa vettä, yksi naudanlihakilo taas 15 000 litraa. Syinä ovat kasvien yhteyttäminen ja muut elintoiminnot, jotka vaativat paljon vettä”, sanoo ruuantuotannon vedenkulutuksesta väitellyt Aalto-yliopiston tutkija Mika Jalava.
Vesikriisi maailmalla on jo täyttä totta. Ylivoimaisesti suurin syy siihen on väestönkasvu.
”Lyhyellä tähtäimellä väestönkasvun hillintä ei auta, meitä on jo paljon. Tarvitaan muutoksia ruokavalioihin”, toteaa Jalava. (Vesi, jonka syömme -artikkeli 4.9.2019, Aalto-yliopiston verkkosivuilla)
Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomessa tuotetulla ruualla on vesivaroihimme suhteutettuna pieni vesijalanjälki. (Artikkeli Puhtaan ruuan lähtökohta on puhdas vesi 25.10.2018)
Siksi kannattaa suosia lähellä kasvatettua ravintoa, jonka tuottamiseen ei käytetä ylettömästi vettä.
Esimerkiksi runsaasti C-vitamiinia sisältävä peruna on ympäristön kannalta parempi vaihtoehto kuin kaukaa tuotu riisi, jonka viljeleminen kuluttaa runsaasti vesivaroja.
Avokadon ympäristökuorma on melkoinen. Yhden hedelmän kasvattamiseen käytetään reilut 300 litraa vettä. Avokadoja tuodaan Suomeen kaukaa, muun muassa Etelä-Amerikasta.
Vaali siis vettä omalla kestävällä toiminnalla ja tue vesien suojelua ja kehittyvien maiden vesihuoltoa, jotta kaikilla olisi mahdollisuus puhtaaseen veteen.
Teksti: Kirsi Airikka
Baltic Sea Action Group – Elävä Itämeri säätiö
Suomen Lähetysseuran työstä eri maissa
Kirkon Ulkomaanavun työstä eri maissa