Ekovinkki: Valosaaste kadottaa luonnon

Valosaasteesta on puhuttu vuosikymmeniä. Siitä huolimatta asialle ei juuri ole tehty mitään, ja Suomesta puuttuu jopa valosaasteen ehkäisemiseen tähtäävä lainsäädäntö kokonaan.

Eurooppa on yksi valosaasteisempia paikkoja maapallolla. Suurien väestötiheyksien valtiot ja kaupunkiseudut ovat kirkkaimmin ja laajimmin valosaasteen tuottajia, mutta Suomi ei tässä suhteessa juuri poikkea. Ainoastaan maamme hyvin harvaan asutuilla seuduilla voi nähdä tähtitaivaan sellaisena, jona se pitäisi näkyä jokaiselle missä vain.Kuva: NASA Earth Observatory / Wikimedia Commons

Ulkovalaistuksen suunnittelijoille on runsaasti velvoittavia ohjeita ja rakennusmääräyksiä, joiden tärkein tavoite näyttää olevan valaistuksen investoinnin ja käytönaikaisen huollon taloudellisuus. Näiden suunnitteluohjeiden merkittävin ongelma on valosaasteen ehkäisyyn tähtäävien ohjeiden puute.

Taloudellisuustavoite on sinällään hyvä, mutta sillä ei ole vaikutusta valosaasteen määrään. Itse asiassa rakennusohjeet ja -määräykset mahdollistavat kaupunkien keskustoissa jopa 25 prosentin valaisimien yläpuolisen valovirran, eli suomeksi sanottuna valosaasteen. Ainoastaan kansallis- ja luonnonpuistoissa valaisimista avaruuteen suuntautuva valo ei ole sallittu.

Lopputuloksena samea katto

Valosaaste on joko suoraan tai rakennuksista ja maanpinnasta taivaalle heijastunutta valoa. Erityisesti kaupunkien ja pienienkin taajamien yläpuolella ilmakehä on sameana vesisumusta, jääkiteistä, pakokaasuista ja savuista. Paikallisesti ilmakehään voi joutua monia muita päästöjä ihmisen toimintojen seurauksena.

Luonto itsekin tuottaa monenlaisia aerosoleja, jotka leijuvat ilmakehässä, osa matalammalla ja osa korkeammalla. Taivaalle suuntautunut valo heijastuu näistä aerosolihiukkasista hyvin tehokkaasti. Lopputulos on, ettei taivas ole tumma vaan valaistukseen käytettyjen valolähteiden värinen samea ”katto”.  

Haittaa luontoa ja ihmisiä

Useissa tieteellisissä tutkimuksissa on osoitettu luotettavasti, että luonto – siis eläimet, hyönteiset ja kasvit – kokevat valosaasteen haitalliseksi monilla tavoin. Tunnettu esimerkki on merikilpikonnien poikasten harhautuminen väärään suuntaan pesimisalueen reunamilla olevien kaupunkien valojen ohjaamina.

Kaupunkioloissa linnut voivat aloittaa pesimisen liian varhain tai liian myöhään, jotta poikasilla olisi mahdollisuus selvitä lentokykyisiksi. Keinovalot ohjaavat muuttolintuja syrjään reitiltään ja aiheuttavat lintujen törmäämisiä rakennusten lasipintoihin. Esimerkkejä haittavaikutuksista on paljon, vaikka paljon olisi vielä tutkittavaa.

Suomessa ja monessa muussa teollisuusvaltiossa väestö asuu enimmäkseen kaupungeissa. Tästä syystä väestön kohdistuu merkittävä keinovalokuorma, jonka terveysvaikutuksia on kyllä tutkittu, mutta tulosten hyödyntäminen kansaterveyden parantamiseksi on olematonta. Tarvittaisiin uusi ”Pohjois-Karjala” projekti, jotta haitallisen valon vaikutuksia esimerkiksi kansalaisten nukkumisongelmiin voitaisiin ehkäistä.

Ihmisen luontosuhde on vaarassa kadota, kun tähtitaivas edes selkeinä iltoina ei ole näkyvissä. Pidän tähtitaivaan näkemistä vähintäänkin silloin tällöin ihmiskunnan perusoikeutena, josta ei vapaaehtoisesti pitäisi luopua.

Kaupunkien kasvaessa tähtitaivaan näkeminen alkaa olla luksusta, joka ei ole kaikille mahdollista milloinkaan. On tietysti ihmisestä itsestään kiinni, kuinka suurena ongelma hän kokee tähtitaivaan puutteen.

Kerran tähtitaivaan pimeässä ympäristössä nähtyään järkytys ja ihastus voi olla samanaikaista. Järkytys sen vuoksi, että ihminen tajuaa, mitä on menettänyt asuessaan kaupungissa ja ihastus tähtitaivaan kauneuden vuoksi. 

Mitä voimme tehdä?

Mitä sitten tulisi tehdä valosaasteen vähentämiseksi? Voidaan ajatella, että yksittäinen ihminen ei omilla valinnoillaan vie asiaa juuri eteenpäin. Todellisuudessa kuitenkin juuri ihmiset ovat toimijoina tässä(kin) asiassa, ei isot korporaatiot.

Omakotitaloissa ja rivitaloissa asukkaat voivat vaihtaa ulkovalaistuksensa liiketunnistimien ohjatuiksi. Valaisimet tulisi samassa yhteydessä vaihtaa sellaiseksi, että yläpuolista valoa ei niistä lähde ja eikä suuritehoisia valoheittäjiä aluevalaistuksessa käytetä.

Yksittäiset ihmiset toimivat myös kaupunkien ja muiden instanssien suunnittelijoina. Nämä henkilöt ovat paljon vartijoina, sillä heidän tänä päivänä tekemänsä työ vaikuttaa vielä kolmen vuosikymmenen kuluttua. Jos ja kun he ottavat valosaasteen ehkäisyn huomioon työssään, sen merkitys on huomattava heti ja pitkälle tulevaisuuteen.

Valosaasteen ehkäisy ei ole vaikea asia, kunhan vain itse asian tiedostaa ja haluaa toimia oikein myös tulevaisuutta ja luontoa ajatellen.

---

Kirjoittaja on eläköitynyt sähköinsinööri, tiedetoimittaja ja Tähtitieteellinen yhdistys Tampereen Ursa ry:n kunniapuheenjohtaja.

Lisätietoa:

Laajahko artikkeli valosaasteesta englanniksi

Valosaasteesta suomeksi

Valosaaste himmentää tähdet ja haittaa terveyttä

- Lisää suomenkielisiä artikkeleita valosaasteesta löytyy hakusanalla ”valosaaste”.

Muuta luettavaa

P. Cinzano, F. Falchi, C. D. Elvidge: The first world atlas of the artificial night sky brightness

Lisätietoa maailmanlaajuisesta valosaaste-Atlaksesta

Travis Longcore and Catherine Rich: Ecological light pollution

Äiti Maan päivä

YK:n yleiskokous on julistanut huhtikuun 22. päivän Kansainväliseksi Äiti Maan päiväksi, jotta muistaisimme elää harmoniassa luonnon kanssa, ja jotta myös tulevilla sukupolvilla olisi mahdollisuus elää tasapainoista elämää maapallollamme.

Teemapäivän kotisivu

Teksti: Kari A. Kuure

Palaa otsikoihin