1.6.2022 9.40

Häälahjaksi metsänsuojelua

Anniina Haanpää ja Leo Jämsä haluavat elää mahdollisimman ympäristöystävällisesti arkielämässään. Ilmastonmuutoksen ehkäiseminen ja luonnonsuojelu ovat nuorelle kihlaparille tärkeitä arvoja, joita he haluavat vaalia myös häissään.

Kihlatut hymyilevät turistikohteessa, tausta vanha tykki.
Anniina Haanpää ja Leo Jämsä menevät naimisiin 24. syyskuuta. Kihlaparin mukaan on kivaa mennä naimisiin, sillä ihmiset ovat selvästi kaivanneet juhlia. Hääjärjestelyjä on myös hauska tehdä. Kuva: Anniina Haanpään kuva-arkisto

Partio on sekä Anniina Haanpäälle, 26, että Leo Jämsälle, 27, rakas harrastus. Sen parissa he tapasivat ensimmäisen kerran vuonna 2011 kotikaupungissaan Oulussa.

– Vuosiin ei kuitenkaan oltu tekemisissä. Vuonna 2015 alettiin järjestää yhtä alueellista partiotapahtumaa, ja siellä järjestäjinä olimme yhteyksissä, kertoo Haanpää.

– Keväällä 2016 Anniinalle iski kaamea särky viisaudenhampaaseen. Hän ei tiennyt mistä voisi apua pyytää, joten hän kysyi minulta. Viestittely jäi päälle. Ei mennyt kauaa, kun sitten lähdettiin treffeille, jatkaa Jämsä, joka tuolloin opiskeli hammaslääketiedettä Oulussa.

Nykyisin hän asuu Tampereella ja toimii hammaslääkärinä terveyskeskuksessa. Anniina Haanpää opiskelee informaatiotutkimusta Oulussa.

Kuuden seurusteluvuoden jälkeen nuoret ovat päättäneet solmia avioliiton. Heidät vihitään 24. syyskuuta Oulun Karjasillan kirkossa.

Avioliitto merkitsee kummallekin elämän jakamista toisen kanssa. Lisäksi se on turvallinen ja järkevä ratkaisu.

Jämsä haluaa kirkollisen vihkimisen kirkossa.

– On hienoa, ja omalla tavallaan asiaankuuluvaa mennä kirkossa naimisiin, puitteet ovat hienot. Olen meistä ehkä se perinteisempi, ja kirkossa vihkiminen on minulle tärkeää.

Haanpää on eronnut kirkosta vuosia sitten, mutta halusi liittyä takaisin seurakunnan jäseneksi sulhasensa vihkitoiveen takia.

Vieraslistalla eniten ystäviä

Hääjuhlaa vietetään Oulun Alppimajalla noin 135 juhlavieraan kera. Eniten on kutsuttu ystäviä.

Nuoren parin ympäristöystävällinen ajattelu näkyy hääjuhlissakin. Vieraille on järjestetty bussikuljetus kirkolta juhlapaikkaan.

– Onhan se ekologinen ratkaisu, mutta myös käytännöllinen järjestely kaupungissa. Jokaisen ei tarvitse kulkea omalla autolla kirkon ja juhlapaikan välillä, toteaa Jämsä.

– Todella monilla meidän kavereista ei edes ole autoa, joten bussi on tarpeen, lisää Haanpää.

Pääosa juhlapaikan koristeluista hoituu talon puolesta. Yhtenä valintaperusteena olikin se, että talossa olisi tilaan sopivia koristeita jo olemassa.

– Lisäksi koristelussa käytetään luonnosta kerättyjä kasveja ja varpuja – riippuen äitini näkemyksestä, kertoo Jämsä.

Juhlamenu on monipuolinen. Pöydässä on sekä kasvis- että lihavaihtoehto.

– Iso osa kavereista on kasvissyöjiä tai vegaaneja, joten heille sopivaa ruokaa on joka tapauksessa tarjolla. Kotona syömme nykyään äärimmäisen harvoin punaista lihaa, joten ajattelimme, että juhlan kunniaksi sitä saa kuitenkin olla tarjolla, kertoo nuori pari.

Ruokahävikki harmittaa Haanpäätä. Siksi hän suunnittelee ottavansa hääjuhlaan rasioita, joihin vieraat voisivat pakata ruuantähteitä mukaan illan päätteeksi.

– Toivon, että juhlapaikan henkilökunta on tästä samaa mieltä. Partiossa on opittu pakkaamaan kaikki sopanjämät leiriläisten mukaan viikonlopun päätteeksi.

Asut käytettyjä tai vuokrattuja

Kihlapari on miettinyt ekologisuutta myös pukeutumisessa.

– Minulle oli tärkeää löytää käytetty puku häihin, tosin pidin hyvänä vaihtoehtona myös uuden puvun ostamista. Tässä tapauksessa olisin ostanut asun, jonka tiedän tulevan oikeasti käyttöön juhlien jälkeenkin. En halua ostaa kertakäyttövaatetta. Kaveri onneksi vinkkasi hyvästä käytettyjen pukujen liikkeestä, josta löytyi heti hauska 1980-luvun puku, iloitsee morsian.

Sulhasen pukuasia on vielä mietinnässä.

– Vuokrapuvulla luultavasti mennään. Haluan kuitenkin, että hääpuku on juhlava, joten ostetulle puvulle ei välttämättä ole käyttöä juhlan jälkeen.

Vihkisormukset ovat vielä hankkimatta. Ne kuitenkin teetetään Tampereella samalla kultasepällä kuin kihlasormuksetkin. Ne ovat kevyttä titaania, joka kestää myös retkeilykolhut.

Kansallispukuihin sonnustautunut hääpari.
Anniina Haanpää ja Leo Jämsä pukeutuvat juhliin mielellään omiin kansallispukuihinsa, vaikka hääasuiksi niitä ei valittukaan. Jämsällä on yllään Keski-Pohjanmaan eli Kaustisen puku. Haanpää on pukeutunut Orimattilan pukuun. Kuva: Anniina Haanpään kuva-arkisto

Lahjaksi metsää kaikille

Jämsä ja Haanpää ovat toivoneet häälahjaksi lahjoituksia metsien suojeluun. Pari on perustanut merkkipäiväkeräyksen Luonnonperintösäätiölle, joka käyttää lahjoitukset metsän ostamiseen. Idea oli sulhasen.

– Partiolaisina metsä tietenkin on lähellä meitä. Metsää ei ole loputtomiin, ja sen monimuotoisuutta tulee vaalia. Metsä on meidän kaikkien yhteistä omaisuutta, ja siksi on hyvä, että se säilyy perintönä eteenpäin, kertoo Jämsä.

Myös Haanpää oli miettinyt, kuinka häiden tavaralahjat voisi välttää.

– Sitten Leo ehdotti ihan yllättäen tällaista keräystä. Se oli tosi hyvä idea, kertoo morsian haltioissaan.

Metsä on molemmille rauhoittumisen ja inspiraation paikka, jossa mieli lepää.

– Partiolaisena metsässä tulee toki tehtyä usein kaikenlaista hauskaa ja vauhdikastakin monen ikäisten ihmisten seurassa. Se on yhteinen kokemisen paikka, miettii Haanpää.

Häämatka koti-Suomessa

Anniina Haanpää ja Leo Jämsä haluavat tehdä häämatkansa kotimaassa.

– Suomessakin on paljon nähtävää. Ähtärin eläintarhan lähellä oleva Hotelli Mesikämmen kiinnostaa arkkitehtuurinsa puolesta. Siitä ajattelimme jatkaa Imatran valtionhotelliin. Katsotaan, mitä muuta sitten keksimme, kertoo Jämsä.

– Ensi vuonna meillä on luvassa iso partioleiri Etelä-Koreassa, ja elokuussa on kavereiden häät Tšekissä. Ulkomaanreissuja on siis luvassa ilman sen kauemmas tehtävää häämatkaakin, jatkaa Haanpää.

Nuorten tavoitteena on tehdä ekologisia valintoja jokapäiväisessä elämässä ja arjessa myös tulevaisuudessa.

– Yritämme valita kestävästi tuotettuja tuotteita ja välttää turhaa ostamista. Pyöräilemme ja kävelemme paljon. Meillä on auto Oulussa, mutta sekin on aika vähäisellä käytöllä. Tampereella autolle ei ole ollenkaan tarvetta, kertoo Haanpää.

– Toivoisin kyllä parempia pyöräteitä tänne Tampereelle, lisää Jämsä, pyöräilykaupunki Oulun kasvatti.

Teksti: Kirsi Airikka


Palaa otsikoihin