Ilmastoasiantuntija toivoo kirkkojen vaikuttavan päättäjiin
Tampereella Kirkon juhlilla toukokuussa vieraillut kenialainen Julius Mbatia on osallistunut YK:n ilmastoneuvotteluihin vuodesta 2021 lähtien osana Kenian ja Afrikan neuvotteluryhmiä. Hänen mukaansa kirkkojen tulisi tehdä enemmän ilmastokriisin ratkaisemiseksi.
– Aina kun jotain tapahtuu kotimaassani, kysytään, mitä kirkko siitä sanoo. Kirkko tarjoaa moraalisia näkökantoja asioihin, jotka vaikuttavat elämäämme. Nykyisessä ilmastokeskustelussa uskonnollisilla toimijoilla on keskeinen rooli varmistaa, että ratkaisut ovat oikeudenmukaisia sekä ihmisille ilmastokriisin etulinjassa että planeetallemme, Mbatia sanoo.
Julius Mbatia työskentelee ilmastoasiantuntijana kirkollisten kehitystoimijoiden verkostossa ACT-allianssissa. Hän oli puhumassa Tampereella Suomen Lähetysseuran järjestämässä paneelikeskustelussa, jonka aiheena oli kirkon rooli ilmastokriisissä.
– Kirkot tavoittavat yhteiskunnassa kaikki. Poliittiset päättäjät ovat myös seurakuntalaisia. Kirkoilla on mahdollisuus keskustella poliitikkojen kanssa niistä valtavista muutoksista, joita tarvitsemme, kun torjumme ilmastonmuutosta, hän toteaa.
– Kirkoilla on myös velvollisuus saada ihmisiä toimimaan henkilökohtaisella tasolla.
Hänen mukaansa ihmiskunnan on ratkaistava, millaisia palveluita vaaditaan ja mitä halutaan käyttää energialähteinä. Kyse on kuluttajien mieltymyksistä.
– Jos esimerkiksi haluamme ostaa enemmän muovia, se tarkoittaa, että saastutamme enemmän. Mutta jos haluamme käyttää uusiutuvia energialähteitä, se tarkoittaa, että raivaamme tietä kestävälle energialle ja vähennämme päästöjä. Kirkoilla on mahdollisuus juurruttaa ihmisiin vaihtoehtoisia tapoja, jotka pelastaisivat planeetan, hän sanoo.
Huomio myös talouteen
Mbatia nostaa esiin myös kirkkojen valtavat taloudelliset resurssit.
– Kirkkoja on siunattu omaisuudella. Ne ovat myös talouden toimijoita. Meidän on varmistettava, että kirkot puhuvat siitä, mihin tulisi investoida ja mistä luopua.
– Jos kirkko on sijoittanut resurssejaan asioihin, jotka eivät edistä luonnon suojelua, kirkon tulisi ohjata resurssinsa sinne, missä niillä on merkitystä, hän lisää.
– Jos emme vähennä päästöjämme, elämme vaarallisella lämpötilatasolla, jolla on valtavia vaikutuksia. Erityisesti se vaikuttaa Afrikkaan, jossa elämä ei tule olemaan samanlaista kuin ennen, Mbatia sanoo.
Hänen näkemystensä mukaan kehittyneiden maiden tulee ensinnäkin vähentää päästöjään. Niiden on myös tarjottava rahoitusta ilmastovaikutuksista selviämiseen kehitysmaille, jotka ovat vähiten vaikuttaneet ilmastokriisiin ja jotka ovat sen vaikutuksille erityisen alttiita.
Kehitysmaat tarvitsevat myös tukea siirtymisessä fossiilitaloudesta vihreään talouteen, joka on planeetalle ja ihmiselle kestävä.
Tuki yhteisöille vaikuttaa
Kirkoilla on Mbatian mukaan myös mahdollisuus tukea yhteisöjä ilmastokriisin keskellä. Ne voivat esimerkiksi kirkollisten järjestöjen kautta tarjota yhteisöille turvallisen tilan nostaa esiin ympäristölle haitallisia käytäntöjä.
Kirkko voi tukea ympäristönsuojelijoita. Se voi kaivaa kaivoja kuivuudesta kärsiville alueille ja tukea yhteisöjen sopeutumista ilmastonmuutokseen.
Kirkollisten toimijoiden tärkeää roolia tukee myös tuore ACT-allianssin selvitys, jossa on kartoitettu sen jäsenjärjestöjen, kuten Suomen Lähetysseuran, ilmastotuhoihin liittyvää työtä.
Selvitys osoittaa, että järjestöt pystyvät tukemaan ihmisiä ilmastotuhojen minimoimisessa ja niistä palautumisessa. Se tuo esiin, että kirkoilla ja kristillisillä järjestöillä on ilmastotyössä ainutlaatuinen rooli: niillä on yhteisön luottamus ja ne toimivat paikan päällä yhteisöjä osallistaen. Siksi niiden työ vastaa aidosti paikallisiin tarpeisiin, ja tulokset ovat kestäviä.
– Kehittyneiden maiden tulisi myös käsitellä kotimaassaan niitä poliittisia haasteita, jotka estävät tekemästä ilmaston kannalta tärkeitä päätöksiä. Olemme nähneet, että kehittyneissä maissa on noussut vahvoja poliittisia liikkeitä, jotka eivät tunnusta ilmastohätätilaa ja jotka vastustavat ilmastotoimia. Tämä taas vaikuttaa monenkeskiseen ilmastotyöhön ja kestävän kehityksen työhön kielteisesti, Mbatia sanoo.
Afrikan on suojeltava metsiään
Ilmastokriisi edellyttää Mbatian mukaan toimia myös Afrikalta. Hänen oman näkemyksensä mukaan maanosan tulisi suojella ekosysteemejään, kuten metsiään.
– Afrikalla on maailman suurimpia luonnonvaroja: Afrikan maiden tulisi kestävästi hallinnoida ja suojella metsävarantojaan ja korvata menetetyt metsät uusilla.
Mbatian mukaan Afrikan täytyy huomioida ilmastonmuutos kaikessa taloudellisessa ja muussa suunnittelussa. Ilmastonmuutos pitää nähdä läpileikkaavana asiana, joka vaikuttaa kaikkiin talouden osa-alueisiin.
Kolmanneksi Afrikan on vaadittava muutoksia maailmanlaajuisen talouden rahoitusjärjestelmään, jotta se palvelisi kaikkia ihmisiä ja maita. Rahoitusjärjestelmällä Mbatia viittaa olemassa oleviin rahoitusjärjestelyihin ja -instituutioihin, kuten kansainvälinen valuuttarahasto IMF, Maailmanpankki ja yksityiset yritykset, jotka esimerkiksi arvioivat maiden luottokelpoisuutta.
Teksti: Minna Havunen