Lapset paneutuivat ympäristöteemaan
Kun Jumala loi ihmisen, Hän loi ihmisen myös elämään yhteydessä luomakunnan kanssa. Tesoman kirkon 4–6-vuotiaat päiväkerholaiset ohjaajineen pysähtyivät keväällä ympäristöteeman äärelle.
Vanha sanonta kertoo, että pienistä puroista kasvaa suuri joki. Tämä oli ohjaavana ajatuksena, kun lasten kanssa päädyimme tarkastelemaan ympäristöä nimenomaan lapsen omasta lähiympäristöstä käsin.
Ensin tutustuimme hieman koko maapalloon, etsimme sieltä suuret maanosat, maita jotka lapset tiesivät ja lopulta Suomen ja Tampereen. Huomasimme, kuinka pieni osa suurta maailmaa olemme.
Kävimme keskustelua siitä, mikä onkaan meidän lähiympäristömme. Lopulta päädyimme siihen, että lähiympäristö on se, joka meitä ympäröi. Juttelimme siitä, kuinka tästä ympäristöstä voi pitää huolta.
Roskien siivoaminen ja lajittelu olivat selkeitä lapsille mieleen tulleita keinoja. Mutta miten voi pitää huolta vaikkapa lähiympäristön linnuista? No tietenkin rakentamalla linnunpönttöjä.
Mieluisaa puuhaa
Linnunpönttöjen rakentaminen oli päiväkerholaisille erittäin mieluista puuhaa. Saimme valmiiksi sahatut osat seurakuntien erityisammattihenkilöltä Seppo Peräiseltä. Hän oli tehnyt meitä varten helposti koottavia pönttöjä yhteensä 11 kappaletta.
Jokainen lapsi jaksoi hienosti rakentaa pöntön, jonka sai sitten viedä kotiin sijoitettavaksi. Osalle lapsista tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsi oikeasti naulaamaan ja rakentamaan.
”Tää on eka kerta, kun saan käyttää oikeata vasaraa.”
Pöntöt ovat avattavia, joten niiden puhdistus on helppoa. Yksi pöntöistä jäi Tesoman kirkon pihamaastoon sijoitettavaksi, joten seuraavienkin vuosien kerholaisilla on mahdollisuus päästä seuraamaan sen tulevia asukkeja.
Toinen sanonta kuuluu: ensin työt, sitten huvi. Tämä ei täysin pitänyt paikkaansa kerhossa, koska myös linnunpönttöjen naulaaminen oli suurta huvia ja täynnä iloisia ilmeitä.
Rakentamisen lisäksi ehdimme myös leikkimään ja piirtämään. Lähiympäristöä pohtiessamme lapset saivat piirtää omasta ympäristöstään mieluisan asian. Ja hienoja lasten näköisiä kuvia tulikin.
Viimeisellä projektikerralla lähdettiin ulos leikkimään. Kylmän kevään vuoksi ei eväsretkeä pihamaalle saatu toteutettua, mutta onneksi leikit onnistuvat aina. Tutustuimme Suomen luonnossa asuviin nisäkkäisiin, ötököihin, lintuihin ja kasveihin.
Testasimme muistiamme leikkimällä Kim-leikkiä, eli aina yksi kuvista otetaan vuorollaan pois ja koetetaan muistaa, mikä kuva kortissa oli. Erittäin hienosti muisti lapsilla toimi. Tämän lisäksi vielä mietimme, mikä eläin muistuttaa minua, tai mikä on minulle jostain syystä mieluisa.
”Minä otin ilveksen, koska se on nopea niin kuin minäkin”
”Mä tykkään pupuista, niin otin tämän”
Ympäristöprojekti lasten kanssa oli mieluisa. Lapselle on luontaista olla osallinen ja innostuva toimija. Lapset mielellään tutkivat, kokeilevat ja oppivat asioita, jos heille suodaan siihen mahdollisuus.
Päiväkerhoissa ryhmät ovat lasten kokoisia. Toiminta on monipuolista ja tukee lasten oppimista leikin, liikunnan, taiteiden, itseilmaisun ynnä muun sellaisen tavoin.
Seurakuntien varhaiskasvatuksessa jokainen lapsi on ainutlaatuinen, arvokas ja Jumalan luoma. Meidän aikuisten tehtävä on suoda lapselle mahdollisuus tutustua ympäröivään maailmaan, eikä se vaadi suuria asioita.
Päinvastoin – aikuisenkin olisi hyvä huomata, miten pienistä ja ehkä meistä vähän arkisistakin asioista voikin ilahtua. Ja nämä asiat ovat juuri niitä, joista meidän tulee huolehtia. Ne pienimmätkin.
Teksti: Hanna Jussila
vs. varhaiskasvatuksen ohjaaja
Harjun seurakunta, Tesoma
Lapset kertovat ympäristöstä
Tesoman 4-6-vuotiaat lapset vastasivat ympäristöön liittyviin kysymyksiin:
Mikä on ympäristö?
- Luonto. Siellä on kaikkia eläimiä; olen nähnyt hirviä ja metsäkauriita.
- Se mitä meidän ympärillä on.
- Ympärillä oleva asia. Minun ympäristö on äiti ja isi.
- Sitä mikä on ympärillä.
Mikä on parasta omassa lähiympäristössäsi?
- Hiekkakakkujen teko.
- Lähinnä se, kun ruoho on sulanut.
- Tie, joka on puhdistettu hiekasta, niin pääsen polkupyörällä ja potkulaudalla.
- Pieni puisto.
- Mettikössä on mun ja kavereiden maja.
Miten ympäristöstä voi pitää huolta?
- Että ei roskata.
- Suojellaan eläimiä.
- Pitää asiat tietyissä paikoissa, niin pysyvät tallessa.
- Siivoamalla roskat pois.
- Pitämällä se siistinä.
Tavoitteena yhdenvertaiset edellytykset
Tampereen lähiseurakunnat ovat yhteistyössä työstäneet Tampereen seudun seurakuntien yhteisen varhaiskasvatussuunnitelman, jossa yhdistyvät seudulliset suuntaviivat ja paikalliset suunnitelmat.
Tämän varhaiskasvatuksen ja perhetoiminnan laatuasiakirjan tavoitteena on luoda yhdenvertaiset edellytykset seurakuntien varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten kokonaisvaltaiselle kasvulle, kehitykselle ja oppimisille.
Tampereen seurakunnan oma suunnitelma on vielä työn alla. Tampereen seudun seurakuntien yhteinen varhaiskasvatussuunnitelma löytyy jo nyt Tampereen seurakuntien kotisivuilta kohdasta Toimintaa – lapset ja perheet, tai käyttämällä hakusanaa vasu.