LUMO: Kaupungissakin tarvitaan monimuotoista luontoa
Asetetaan määrälliset ja laadulliset tavoitteet lahopuun lisäämiselle kaupungin omistamissa metsissä. Kehitetään luontoarvojen huomiointia valaistussuunnittelussa. Selvitetään mahdollisuuksia kalojen kulkua helpottavien rakenteiden rakentamiselle Tammerkoskessa.
Nämä ovat esimerkkejä yli sadasta toimenpiteestä, joita nostetaan esiin kattavassa Tampereen kaupungin luonnon monimuotoisuusohjelman luonnoksessa. LUMO on tarkoitus hyväksyä kaupunginhallituksen kokouksessa kesäkuussa.
– Ohjelman tavoitteet on päätetty jo vuonna 2020 ja tarkennettu viime keväänä. Sen toimenpiteitä viedään eteenpäin osana Hiilineutraaleja tekoja -kehitysohjelmaa, selventää ympäristösuunnittelija Anni Nousiainen.
Molemmat ohjelmat kurottavat vuoteen 2030 asti. Toimenpiteiden lista täydentyy matkan varrella. Mukana on sekä jatkosuunnittelua vaativaa laajaa kehittämistä että yksittäisiä ideoita.
– Toimenpiteet eivät ole sellaisia, että tuo niitty tai nurmialue säästetään, vaan niitä on hahmoteltu karkealla tasolla. Kuinka laajasti niitä toteutetaan, riippuu puolestaan talouspäätöksistä, kertoo Nousiainen.
– Ohjelman päätösvaiheeseen kustannukset on arvioitu samalla tasolla kuin vuonna 2020 hyväksytyssä Hiilineutraali Tampere 2030 -tiekartassa.
Osa toimenpiteistä on jo meneillään, osa mukana vuosi- tai palvelusuunnitelmassa, ja joihinkin on haettu EU- tai muuta hankerahoitusta. Toiset ovat vasta valmisteluvaiheessa, eikä niitä ole vielä budjetoitu, lisää kaupungin ympäristöpäällikkö Kati Skippari.
Hän huomauttaa, että osa tekemisestä myös säästä rahaa esimerkiksi kunnossapidon kustannuksia pienentämällä.
Lumo-ohjelman luonnos oli nähtävillä viime syksynä. Palaute oli pääosin myönteistä, mutta ohjelman kritisoitiin olevan vaikeasti hahmotettava, ja sen jälkeen sen rakennetta onkin selkiytetty.
Vastakkaisiakin näkemyksiä
Osana Lumo-ohjelman valmistelua toteutettiin avoin kysely, joka kartoitti luontosuhdetta sekä näkemyksiä Tampereen luonnosta, luontoon liittyvästä tiedottamisesta ja mahdollisista toimenpiteistä. Kysely osoitti muun muassa tiedonkulun haastavuuden.
– Paljon toivottiin sellaista, jota jo tehdään. Hajonta siitä, mitä kaivataan, on myös tosi suurta, Nousiainen kertoo.
Tiedonkulku on haastavaa sekä kaupungin organisaation sisällä että viranomaisten välillä, mutta myös kaupunkilaisiin päin.
– Sosiaalinen media tavoittaa osan väestä, mutta toisaalta perinteisiä infotaulujakin kaivataan, Skippari kuvaa monimuotoista kenttää.
Kyselyn vastaajista 81 prosenttia oli huolissaan luonnon tilasta Tampereella. Suurimmat huolenaiheet olivat luonnonympäristöjen häviäminen ja pirstoutuminen, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja roskaantuminen. Tärkeimpänä pidettiin viheralueiden määrän lisäämistä tai säilyttämistä.
Toiveissa näkyivät osin vastakkaisetkin näkemykset. Osa kaipasi esimerkiksi luonnonniittyjen perustamista.
– Toisten silmissä niitty voi olla epäsiistiä ja hoitamatonta, Skippari kuvaa.
Nousiainen on huomannut luontokeskustelun jakautumisen:
– Joku kysyy, eikö maisemaa rumentavia lahopuita voida poistaa luonnonsuojelualueelta. Toiset taas ovat sitä mieltä, että mistään ei saisi kaataa yhtään puuta.
Hän huomauttaa, että luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta hyönteistuhoalueilla muodostuu runsaasti lahopuuta, jota Suomen mittakaavassa on metsissä aivan liian vähän.
– Kaupungeissa pystyyn kuollut puu on virkistysalueilla kuitenkin useimmilla paikoilla kaadettava turvallisuuden vuoksi, ja varsinkin pienikokoisissa lähi- ja suojametsissä tämä tarkoittaa hyvinkin suuria muutoksia. Kokonainen lähimetsä voi hävitä. Usein lahopuusta suuri osa kuljetetaan alueelta pois, koska sitä pidetään maisemaa rumentavana ja kulkemista hankaloittavana.
Tampereen kaupungin omistamissa metsissä on paikoin korkea riski kirjanpainajatuhoille, sillä varttunutta ja melko tasaikäistä kuusimetsää on paljon. Ilmaston muuttuessa myös tuhoille altistavia kuumia ja kuivia kesiä odotetaan ilmenevän yhä useammin.
– Metsien hoidon ohjaaminen ikärakenteeltaan ja lajistoltaan monipuoliseksi on yksi ilmastonmuutokseen sopeutumisen keinoista. Tämä uudistaminen ei kuitenkaan koske kaikkia metsiä.
Maaliskuussa hyväksytty kaupungin metsänhoidon toimintamalli ohjaa pyrkimään pois tasaikäisestä puustosta ja painottamaan monimuotoisuutta.
– Ääreviä kesiä on koko ajan enemmän. Paras sopeutumiskeino on uudistaa metsät sellaisiksi, että niissä on mahdollisimman paljon lajeja ja kaikenikäistä puuta. Moni-ikäinen ja monilajinen metsä kestää vaihtelevia oloja tasaikäistä kuusikkoa paremmin.
Ihmisten rakkaus puihin tuli hyvin esiin Hämeenkadun lehmuksia kaadettaessa. Joillain alueilla puustoa ohjataan asemakaavalla. Luontotietoa kertyykin eniten asemakaavoituksen yhteydessä. Havaintojen vieminen esimerkit laji.fi ja vieraslajit.fi -palveluihin tuo arvokasta tietoa päätöksenteon tueksi.
Esimerkin voimaa
Yksityisillä maanomistajilla on ympäristön vaalimisessa iso rooli, mutta kaupunki ja seurakunnatkin voivat toimina esimerkkeinä.
– Seurakunnat ovat ikään kuin kaupunkeja minikoossa. Seurakunnalla voisi olla oma Lumo-ohjelma, jota voitaisiin toteuttaa esimerkiksi Helmi- hankerahoituksella yhdessä luonnonsuojelujärjestöjen kanssa, Skippari hahmottelee.
Tampereen seurakunnilla on kirkon ympäristödiplomi, ja ympäristöohjelmaa ollaan parhaillaan uusimassa. Ympäristöasiat huomioidaan esimerkiksi hautausmaiden hoidossa ja metsien käsittelyssä.
Vuoteen 2026 ulottuvaan seurakuntien metsäsuunnitelmaan on merkitty toistakymmentä metsälain mukaan suojeltavaa kohdetta. Luonnonsuojelulain mukaan suojeltuja kohteita ovat Luodon saari ja Ilkon leirikeskuksen ja Pitkäjärven välinen alue. Julkujärven alueella sijaitseva ala on liitetty METSO-ohjelmaan.
Pirkanmaan ympäristösuojelupiirin kanssa seurakunnilla oli lahopuuprojekti, jossa seurattiin muun muassa lahopuiden eliöstöä. Vaikka seuranta on loppunut, nämä puut ovat yhä maastossa.
Nousiainen näkee paljon mahdollisuuksia myös yritystonttien käytössä ja yritysyhteistyössä. Liiketoiminnallekin voisi tarjoutua ideoita. Alkaisiko jokin yritys tarjota vaikka luonnonhoitotalkoita hyvinvointitoimintana?
Kuntalaisten osallistaminen mainitaan ohjelmassa useaan otteeseen.
– Totta kai osallistamisen osa on iso. Mutta ei niin, että haluttaisiin osallistaa kaikki muut ennen kuin oma tontti on kunnossa. Ohjelman pääpaino on kaupungin omien prosessien kuntoon laittamisessa, mutta talkoilla ja asukashavainnoilla on iso rooli esimerkiksi vieraslajien torjunnassa ja vieraslajeista aiheutuvien haittojen ehkäisyssä.
Talkoot eivät kuitenkaan ratkaise kaikkea.
– Esimerkiksi niityt tarvitsevat myös hoivaa ja huolenpitoa, Skippari huomauttaa.
Luonnon monimuotoisuuden yksi iso haaste on kaupungin kasvu. Viheralueita halutaan ja lain mukaan niitä on oltava.
– Kaupungin tiivistyessä ja asukkaiden lisääntyessä myös esimerkiksi pysäköinti, kevyt liikenne ja pelastustiet vaativat lisää tilaa. Tämä tila nipistetään usein pois kaupunkivihreästä, jonka suora rahallinen hyöty on useimmiten hankala osoittaa.
Yksi ratkaisu kutistuvaan tilaan voisivat olla viherkatot tai -seinät, mutta niiden lisääminen valmiiksi rakennettuun ympäristöön on vaikeaa, jos rakenteiden kestävyyttä ei ole huomioitu jo rakentamisvaiheessa.
Kun vihreän määrää ei voi lisätä, täytyy miettiä laatua. Viherrakentamista kaupunki pyrkii ohjaamaan esimerkiksi vuonna 2020 asemakaavoituksessa käyttöön otetulla viherkerrointyökalulla.
– Laissa erityisesti yksittäisten lajien ja tiettyjen luontotyyppien suojelu on keskeinen asia, mutta nyt on paneuduttu elinympäristöjen laajuuteen ja laatuun. On tärkeää, että tavanomainen lajisto on mahdollisimman monipuolista, Nousiainen kuvailee.
– Jos johonkin laitetaan hyönteishotelli ja linnunpönttö, se ei vielä riitä.
Skipparin mukaan on myös tärkeää tarkastella, mistä jonkin lajin merkittävä väheneminen kertoo.
Iso laiva kääntyy
Luonnon monimuotoisuuden tilan seuraaminen on haastavaa. Nyt pohditaan myös järkevintä tapaa seurata kehitystä. Suunnitelmissa on muun muassa ekosysteemitilinpidon ja luonnon monimuotoisuutta seuraavien indikaattorien kehittäminen.
– Luonto tuottaa meille palveluita, joiden arvoa ei ole mitattu. Tulevaisuudessa pyritään saamaan esiin luonnon monimuotoisuuden taloushyötyjä. Välillisiä kustannuksia luonnon häviämisestä rakentamisen yhteydessä ei ole ollut keinoja seurata. Luontojalanjäljen selvittämiseksi ja luontovaikutuksista saatavien eurojen seuraamiseksi on paljon kehitystyötä menossa, Nousiainen kertoo.
Tampereen kaupungilla on jo ilmastobudjetti, ja hän uskoo, että viiden–kymmenen vuoden päästä luonnosta pääomana tiedetään jo huomattavasti enemmän.
Lumon toimenpiteet viedään Tampereen kaupungin ilmastovahtiin, josta niiden etenemistä pystyy seuraamaan kuka tahansa.
– Seuraavaksi kääritään hihat niidenkin asioiden osalta, joita ei vielä toteuteta, ja suunnitellaan, miten ja missä mitäkin tehdään, Nousiainen tarkentaa.
Skippari on hyvillään siitä, että luonnosta huolehtimista ei enää pidetä pienten piirien piiperryksenä. Nousiainen odottaa innolla, että Lumon toimenpiteet saadaan kunnolla käyntiin.
– Tämä on tosi monien tarpeiden yhteen sovittamista, mutta tätä on paljon halua viedä eteenpäin. Valtamerilaiva kääntyy hitaasti, mutta sitten kun se kääntyy, vaikutus on iso. Nyt vaikuttaa siltä, että laiva on kääntymässä. Toki sitä yritetään kääntää vastakkaiseenkin suuntaan.
Teksti: Asta Kettunen