6.10.2021

Luomakunta huutaa apua

– Ilmaston lämpenemisestä puhutaan paljon ja pelkään, että mahdollisesti vielä suurempi kysymys kiihtyvästä laji- ja luontokadosta on jäänyt taka-alalle. Luonnon monimuotoisuuden peruuttamattomalla vähentymisellä voi olla katastrofaaliset vaikutukset ympäristöön, ajattelee Tampereen seurakuntien hengellisen ohjauksen pastori Jussi Holopainen.

Tampereen seurakunnat ja Elokapina järjestävät 15. lokakuuta kello 17 Tampereen keskustorilla Lajien surusaatto -performanssin. Keskustorille tuodaan avoin arkku, jonka äärellä voi muistella jotakin lajia tai luontoympäristöä, joka on jo hävinnyt tai uhanalainen.

Lajien surusaatto tapahtuu hiljaisuudessa, jokaisen osallistujan luontoon liittyviä tunteita kunnioittaen. Arkku kannetaan lopuksi Vanhaan kirkkoon, jossa pidetään Ilmastomessu kello 18.

– Surusaatto ilmentää vahvasti myös lajien massakatoon liittyviä tunteita, kuten surua. Uskon, että kohdattuna surukin palvelee elämää, tekemällä tilaa muille tunteille ja toiminnalle. Tästä syystä olen mukana rakentamassa tilaa, jossa ilmastotunteita voidaan käsitellä.

Tällä hetkellä elämme maapallon historian kuudetta sukupuuttoaaltoa, joka on ihmisen aiheuttama. Vaikka hiilidioksidipäästöt saataisiin jyrkkään laskuun, mikään ei palauta kadotettuja lajeja ja ekosysteemejä.

Neljä ihmistä kannattelee puunväristä arkkua käsissään. Arkun sisällä vihreä kangas, jonka päällä käpyjä ja lehtiä.
15. lokakuuta kello 17 Tampereen Keskustorille tuodaan avoin arkku, jonka äärellä voi muistella jotakin lajia tai luontoympäristöä, joka on jo hävinnyt tai uhanalainen.

Kapinaa elämän puolesta

Kristittyjen Elokapina -liikkeeseen kuuluvalle Hanna-Leena Autiolle on tärkeää, että laji- ja luontokadosta sekä oikeudenmukaisuudesta puhutaan kirkossa kaunistelematta. Pelkästään sillä, että tilanne myönnetään, ja ihmisten hätä otetaan todesta, on hänelle suuri merkitys.

– Elokapinassa on paljon samoja piirteitä kuin seurakunnassa parhaimmillaan. Ne ovat kummatkin ihmisiä kannattelevia yhteisöjä, jotka tekevät tilaa vaikeillekin tunteille, huolehtivat ihmisen hyvinvoinnista ja tukevat, kun voimat meinaavat hiipua, kertoo Ilmastomessua järjestävä Autio.

Ennen Elokapinaan liittymistä Autio osallistui ympäristöasioihin vaikuttamiseen olemalla mukana ilmastomarsseilla ja keräämällä nimiä kansalaisaloitteisiin. Kirkossa hän on vaikuttanut luottamushenkilönä Tulkaa kaikki -liikkeen kautta.

Kasvava tietoisuus vääjäämättömästä ilmastokriisistä johti Aution muutama vuosi sitten lamaannuttavaan ilmastoahdistukseen.

– Jouduin elämään pari vuotta luukut kiinni. Kaikki tuntui toivottomalta. Minulla ei silloin ollut voimavaroja seurata uutisia tai olla sosiaalisessa mediassa. En edes halunnut ystävieni ottavan ympäristökriisiä puheeksi, kun tapasimme.

Myös Aution yhdeksänvuotiaan, hyvin tiedostavan lapsen vaikeat kysymykset ympäristökriisistä ja ihmisten toimimattomuudesta ovat omiaan tekemään olon levottomaksi. ”Eivätkö kaikki ihmiset välitä lapsista?”, ”Onko Jumala jättänyt maailman oman onnensa nojaan?”. Epävarmuus siitä, tuleeko omalla lapsella olemaan turvallinen tulevaisuus, tuntuu raskaalta.

Nyt Autio on oppinut elämään ahdistuksen kanssa ja hänen toimintakykynsä on parantunut.

– Koen, että Elokapinalla on ollut tähän positiivinen vaikutus. Tieto siitä, että ainakin olen tehnyt jotakin konkreettista luomakunnan varjelemiseksi helpottaa ahdistustani. Elokapina antaa käytännön toiminnalle muodon, ei syyllistä yksilöä ja tarjoaa huolta pitävän yhteisön – ihmisiä, jotka katselevat maailmaa samasta vinkkelistä, jatkaa Autio.

Tässä on järkeä

Viime vuonna järjestetyssä Hätäjarrutus-mielenilmauksessa tapahtunut väkivaltainen välikohtaus antoi Autiolle sysäyksen liittyä Elokapinaan. Helsingin Kaisaniemessä pidetyn mielenilmauksen aikana poliisi sumutti kadulla istuvia Elokapinan mielenosoittajia pippurisumutteella kasvoihin.

– Näin tapahtuman uutisissa, ja Elokapinan mielenosoittajien suora toiminta sekä sitoutuminen väkivallattomuuteen tekivät vaikutuksen. Olin kuullut Elokapinasta aiemminkin ja nähnyt flaikkuja, mutta Helsingin tapahtumien jälkeen päätin osallistua liikkeen kansalaistottelemattomuus-koulutukseen. Toimintakykyni oli silloin palautunut siinä määrin, että pystyin lähtemään mukaan.

Koulutusillan aikana Autio oppi Elokapinan tavoitteista, periaatteista ja kansalaistottelemattomuuden historiasta.

– Koulutus sisälsi myös paljon käytännön tietoa siitä, miten mielenosoitukseen valmistaudutaan, miten ihmisiä kohdataan kunnioittavasti aktioissa, eli mielenilmauksissa, ja millaisia tukirooleja jäsenillä voi olla. Koulutuksen jälkeen ajattelin, että ”tässä on järkeä”, ja aloin osallistua mielenosoituksiin.

Elokapinaan liittymiseen vaikutti myös Aution uskon menettäminen puoluepolitiikkaan ja siihen, että tämän mittakaavan kriisiä voitaisiin ratkaista nykymuotoisen poliittisen järjestelmän puitteissa.

– Neljän vuoden sykleihin sidottu järjestelmä, jota ohjaa pyrkimys loputtomaan talouskasvuun, ei taivu tarjoamaan ratkaisuja ongelmaan, jonka ratkaiseminen edellyttää nopeita muutoksia.

 –Elokapinan vaatimukset ilmasto- ja ympäristöhätätilan julistamisesta, Suomen hiilineutraaliudesta vuoteen 2025 mennessä ja kansalaisfoorumin perustamisesta päätöksenteon tueksi tuntuvat riittävän konkreettisilta tavoitteilta tässä tilanteessa, jatkaa Autio.

Tällä hetkellä hallituksen tavoite hiilineutraaliudelle on vuosi 2035.

Neljä ihmistä polvistuneena puisen arkun äärelle mukulakivillä. Arkussa vihreä kangas, jonka päällä käpyjä ja lehtiä.
Keskustorilla järjestettävässä Lajien surusaatto -performanssissa muistetaan kadonneita lajeja ja luontoympäristöjä arkun äärellä. Esityksen ja Ilmastomessun järjestelyistä vastaavat Jussi Holopainen (takana), Hanna-Leena Autio, Sari Peltonen ja Severi Ryösö.

Toivon ja toimintakyvyn kannattelua

– Mikäli ahdistustani ei olisi kannateltu, ja yhä kannateltaisi, en kykenisi toimimaan luonnon ja ilmaston hyväksi. Ympäristöahdistusta on vaikea sanoittaa, ja tästä syystä tarvitaan tiloja, missä tunteita voi käsitellä muiden, samat huolet jakavien ihmisten kanssa.

Autio ajatteleekin, että seurakuntien ja Elokapinan yhdessä järjestämä Ilmastomessu voi vastata tähän tarpeeseen vahvistamalla toivoa ja voimauttamalla ihmisiä toimimaan luomakunnan hyväksi.

– Ahdistuksen lisäksi myös toivoa voi olla vaikea sanoittaa silloin, kun toivo ei tarkoita sitä, että kaikki tulee kääntymään hyväksi, tai edes paremmaksi. Yhdessä voimme löytää tapoja puhua ympäristö- ja ilmastokriisistä totuudellisesti, kadottamatta toivon näkökulmaa, pohtii Autio.

Teksti ja kuvat: Janne Aejmelaeus


Lajien surusaatto 15.10. kello 17–18 Keskustorilla. Ilmastomessu kello 18 Vanhassa kirkossa.

----

Tampereen seurakunnat kertoi surusaaton perumisesta torstaina 14.10.2021. Harkinnan jälkeen järjestäjät totesivat, ettei rauhallista tilaa tapahtumalle voida taata.

Surusaaton sijaan Vanhan kirkon edustalla tarjottiin keskustelutukea. Ilmastomessu keräsi lähes sata osallistujaa.


Palaa otsikoihin