Paahteisen niityn siemeniä keräytyy pikkuhiljaa
Kalevan kirkon takana sijaitsevassa Liisanpuistossa saadaan tulevina kesinä ihailla kukkaketoa. Paahdekedon on tarkoitus tuoda puistoon väriä ja luonnon monimuotoisuutta. Tampereen kaupungin yhdyskuntalautakunta hyväksyi suunnitelman toukokuun alussa.
Suunnitelmasta sai antaa palautetta reilun kahden viikon ajan maalis-huhtikuussa. Yhtään palautetta ei kuitenkaan tullut, kertoo erikoissuunnittelija, maisema-arkkitehti Anna Levonmaa Tampereen kaupungilta.
Niitty perustetaan vaiheittain vuosina 2024–2026 siementen saatavuuden mukaan. Rakentaminen on suunnitelman mukaan alkamassa loppukesästä kaupungin hankkeena. Alue suojataan väliaikaisilla aidoilla.
Paikalle levitetään Kalevan alueelta kerättyjä luonnonkasvien siemeniä, kuten jänönapilaa, ukontulikukkaa, neidonkieltä, nuokkukohokkia, kelta-apilaa ja mäkitervakkoa. Paahdekedon suunnittelussa ja toteutuksessa hyödynnetään Villi Vyöhyke -yhdistyksen niittyasiantuntemusta.
Kansalaisjärjestö Villi Vyöhyke on viime vuosina edistänyt myös muun muassa Hiedanrannan rikastamisniityn ja Kartanopuiston niittyjen, Viinikan vedenpuhdistamon paahdealueen, Normaalikoulun kouluniityn ja Tampereen yliopiston harjukaton aikaansaamista.
Yhdistyksen puheenjohtaja Jere Nieminen kertoo, että siemeniä saatiin Kalevasta viime syksynä kerättyä vain vähän.
– Kaikki nämä ovat harvinaisia ja taantuvia kasveja. On iso ponnistus, että ne saadaan kerättyä, koska niiden esiintyminen nykyisillä kasvupaikoilla ei saa vaarantua, Nieminen painottaa.
Yhdistys kasvattaakin lisäksi taimia Messukylässä sijaitsevassa kasvihuoneessaan kesän ja alkusyksyn aikana.
– Taimet varmistavat sen, että keto lähtee paremmin kasvuun.
Kedon kehittyminen kestää useita vuosia, ja alue tarvitsee hoitoa.
– Jos hyvä säkä käy, kahden vuoden päästä voi olla hienokin kukinta. Ehkä kolmen, neljän vuoden päästä se alkaa olla hieno – riippuen siitä, minkälaisia kesät ovat ja miten kasvit lähtevät kasvamaan.
Niemisen mukaan kaksivuotiset kasvit nousevat esiin ensin. Monivuotiset kasvit kehittyvät hitaammin, kunnes alkavat viedä tilaa kaksivuotisilta. Paikka onkin siksi parin vuoden ajan eri näköinen kuin lopputulos.
Osittain puuston alle
Kedoksi kunnostetaan puolen hehtaarin kokoinen alue. Sen kasvillisuus poistetaan kokonaan, ja maaperän kasvualusta vaihdetaan paahdekedolle sopivammaksi.
Keto perustetaan osittain avoimelle, kallioiselle alueelle ja osittain puuston alle. Puuston alle kylvetään puolivarjossa ja varjossa viihtyviä lajeja.
Ympäristöön on tarkoitus lisätä polkumaisia käytäviä, penkkejä ja valaisinpylväisiin sijoitettavia tiedotuskylttejä. Roskakorit vaihdetaan suurempiin.
Liisanpuisto ja Kalevan kirkko sijaitsevat Liisankalliolla valtakunnallisesti merkittävässä rakennetussa kulttuuriympäristössä. Kirkon ympärillä onkin tärkeää säilyttää avoimet näkymät.
Kalliolle sijoitetaan myös muutamia luonnon monimuotoisuutta lisääviä, lahoavia maapuita, joita tuodaan muualta kaupungista.
– Alun perin paahdekedon perustaminen oli valtuustoaloite. Kedolle löydettiin avokallioiden kainalosta kasvuolosuhteiltaan sopiva paikka, jossa keto myös voidaan sovittaa arvokkaaseen kulttuuriympäristöön, Levonmaa toteaa.
– Paahdeketo lahopuineen tarjoaa ravintoa ja elinympäristöä monille hyönteisille ja paikallisille niittykasveille. Se tuo samalla iloa ja tietoa ihmisille luonnon monimuotoisuudesta.
Tervetuloa kukkaketo
Sillan haastattelemat ihmiset suhtautuvat Liisanpuistoon tulevaan ketoon myönteisesti.
– Totta kai se sopii tähän, sanoo Bruno-koiraa ulkoiluttava Anja Nieminen.
Hänen mielestään he, jotka pitävät luonnonniittyjä epäsiisteinä kaupungeissa, ovat väärässä.
– Kaikki kasvit, joita kasvaa luonnossa, ovat tärkeitä.
Kirkon ympäristöjä on hänen huomionsa mukaan monenlaisia, osa on city–pihoja ja osa vihreämpiä – ja hyvä niin.
– Tämä on tosi ihana puisto. Se juuri on yksi syy, minkä takia tykkäsin muuttaa tähän, kertoo vastikään Kangasalta Tampereelle muuttanut Nieminen.
– Hyvä että kaupungissa tulee luontoa lähelle.
Ensimmäistä kesäretkipäivää Kalevan kirkon vieressä viettävät Kaisla Pasanen, Nella Mäkynen ja Amanda Teini toivottavat kukkakedon tervetulleeksi, kunhan osa nurmikosta jäisi paikoilleen.
Heidän mielestään kaupungissa voisi ehkä olla luonnonkukkia joissain muissakin paikoissa. Keskusta kaipaisi ylipäätään lisää vihreyttä.
– Siellähän ei ihan hirveästi ole kasveja, pohtii Mäkynen.
– Ihan hyvältä kuulostaa, kaikki vaan kukalle. Lyhyeksi ajettua nurmikkoahan on kaupungissa joka paikassa, kommentoi puolestaan Heli Pihlajamäki.
Hänkin on huomannut, että kirkkojen lähiympäristöt ovat kaikki erilaisia.
– Mutta kasveja saa aina olla, ne ovat kaikki ihania.
Elena Mantila ja Sami Kukkonen sanovat, etteivät ole puolesta eivätkä vastaan puiston muuttamista kedoksi.
– Varmaan kaunista tulee, Mantila kuitenkin arvelee.
Risto Hietalan mielestä suunnitelma on pelkästään myönteinen.
– Minun puolestani koko alueen saa muuttaa kedoksi.
– Odotin kyllä, että se olisi tullut toiselle puolelle kirkkoa, mutta kyllä tämäkin käy.
Hän viettää Liisanpuistossa aikaa melko usein, koska asuu lähellä. Puistot ylipäätään ovat aina mukavia.
– Mutta männyt pitää säilyttää.
Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Emil Bobyrev
Liisanpuiston kedon yleissuunnitelmaluonnos