Pispalan kirkon pihalla tukea luonnon monimuotoisuudelle
Harjun seurakunta on halunnut tukea luonnon monimuotoisuutta Pispalan kirkon piha-alueen peruskorjauksen yhteydessä. Tulevaisuudessa eturinteen on tarkoitus olla kukkivan vehreä ja reunan luonnonkukkien tyyssija.
Niittyä on kylvetty sekä yläparkkipaikan reuna-alueille että kirkon itä- ja länsipuolen rinteisiin.
– Tarkoitus on, että Pispalan kirkon ulkoalueita ei enää ajeta ruohonleikkurilla, vaan kukkaniityt niitetään muutaman kerran kesässä, kertoo rakennuttajainsinööri Krista Jaakkola Tampereen seurakuntien kiinteistöpalveluista.
– Koko remontin kantavana ajatuksena oli tehdä kirkon pihasta pörriäisystävällinen ja valita kasvit niin, että lajit ovat kasvupaikalle luontaisia. Pihaan tulee myös hyötykasveja, esimerkiksi marjapensaita kaikkien iloksi.
Diakoniatyöntekijä Pia Rantatupa huomaa luonnon hoitovaikutuksen työssään:
– Ulos lähteminen on yksi työskentelytapa. Luontoa seuratessa oma elämä löytää uudenlaisia mittasuhteita. Tämä rauhaton aika kaipaa rauhoittumista ja luomakunnan tarjoamaa rauhaa henkilökohtaiselle tasolle.
Uusia näkökulmia
Kirkkoherra Tero Matilainen muistuttaa, kuinka Isä meidän -rukouksessa puhutaan jokapäiväisestä leivästä:
– Luonnossa on helpompi nähdä, mistä jokapäiväinen ravinto tulee. Mutta luonto tarjoaa myös hengellistä leipää ja sielun ravintoa. Ajattelen myös, että Pyhä Henki on aistittavissa luonnon ilmiöiden keskellä.
Hän iloitsee siitä, että luottamushenkilöt ja työntekijät lähtivät viemään piharemontin ideaa eteenpäin yhdessä.
– Ihmiset ovat löytäneet uusia näkökulmia työhönsä. Myös he, jotka eivät ole Harjun ympäristötiimissä, ovat tehneet löytöjä. Ympäristöstä huolehtiminen on alkanut rantautua toimintakulttuuriin hyvällä tavalla.
Ylivahtimestari Seppo Janhonen lisää, että vahtimestarit ovat kohtaajan ja vastaanottajan tehtävässään jo huomanneet ihmisten jo seuraavan pihan puhkeamista kukkaan. Myönteistä palautetta on tullut paljon.
– Ihmiset ovat selkeästi kiinnostuneita siitä, miltä kirkon ympäristö näyttää.
Matilainen huomauttaa, että kulttuureilla on erilaisia kauneuskäsityksiä, joilla on oma taustansa. Hänen mielestään käsitys viimeisen päälle ihmisen säätelemän pihan paremmuudesta on muuttumassa.
– Joskus tuntuu, että voisi viljellä vähän vähemmän ja jättää silleen vähän enemmän, hän hymyilee.
Symboliarvoakin
Seurakuntaneuvoston jäsen Jouko Mäki-Lohiluoma ilahtui luottamushenkilöksi tullessaan siitä, miten tosissaan Tampereen seurakunnissa suhtaudutaan ympäristökysymyksiin. Hänen mielestään kirkko voi omien ympäristötekojensa lisäksi vaikuttaa myös muihin yhteiskunnan toimijoihin arvovallallaan.
– Vaikka mehiläispesät kirkon pihassa ovat pieni asia, niiden symboliarvo voi olla suuri.
Matilainen on huomannut, että julkisia tiloja, kuten pihamaita ja yleisiä ulkoilualueita, käytetään yhä enemmän luonnon monimuotoisuuden edistämiseen.
– Näkisin luontevana, että seurakunnat liittyisivät tähän trendiin. Toivotaan, että tämä olisi sille alkusysäys kirkoissa, seurakuntataloissa ja hautausmailla.
Vastikään kaadettiin puita Tesoman kirkon parkkipaikan uusimisen yhteydessä. Samalla sisäänajotie ja turvallisuus paranivat alueella, jolla liikkuu paljon koululaisia. Palautteita tuli muutamia.
– Mutta hyvin on kyllä ymmärretty se, että tarvitaan myös paikkoja sähköautoille, ja seurakunnalle on tärkeä saada jätepiste. Siitähän lajittelu ja kierrätys lähtee, että on paikka, mihin jätteet laitetaan, Janhonen selventää.
Toimivuutta ja ulkonäköä
Pispalassa kokoontumismahdollisuudet ovat parantuneet terassin ja penkin ansiosta. Yläpihalla ilahduttaa Omar Truco-Kallosen maalaus sähkökaapissa. Luontotaulun ääressä voi rauhoittua ja lukea mehiläistietoja.
Pääportaat, kiveys ja valaisimet on uusittu ja hulevesien hallintaa parannettu. Jätevarasto on muutettu polkupyörävarastoksi, ja sähköpyörät ovat saaneet latauspaikan. Pysäköinti on helpottunut ja sähköautojen latauspaikat ovat rakenteilla.
Pihakorjauksen suunnitteli Svetlana Fedorova Vevirasta. Hanke on ilmoitettu Vuoden ympäristörakenne -kilpailuun.
Katuvieren mainoskyltit ovat muuttuneet sähköisiksi, mutta niiden tekstit kehittelee yhä eläkkeelle siirtynyt pastori Jukka-Pekka Ruusukallio.
Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Hannu Jukola