Kivet lentävät ja pikkulinnut laulavat

Paljon käytetyt sanonnat ovat tiivistä, yhteistä viisautta. Vertauskuvallisiksi muotoilluissa elämänohjeissa tai mietelauseissa korostuvat perinteiset hyveet, kuten oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja maltillisuus.

Heittää ensimmäinen kivi

Ensimmäisen kiven heittämistä osaa jokainen paheksua, sen verran syvällä ajatus meissä on. Google-haun antamat osumat paljastavat, kuinka erilaisissa yhteyksissä ikivanhaa ilmausta nykyään käytetään.

Erehtyminen on inhimillistä, ja ihmiset joka ammatissa tekevät virheitä. Esimerkiksi lööpit terveydenhuollon hoitovirheestä saavat salamana heittelijät liikkeelle, keskustelupalstoilla leviävät nimettömät kommentit, joiden esittäjät melkein kivittävät virheen tekijän elävältä.

Sanonta juontaa tilanteeseen, jossa Jeesuksen eteen tuotiin Mooseksen lain mukaan kivitettäväksi tuomittu nainen. Mestari sanoi, että heittäköön se ensimmäisen kiven, joka on synnitön. (Joh. 8:7) Kuinkas sitten kävikään? Ympäriltä kaikki häippäsivät vähin äänin, Jeesus ja nainen jäivät kaksin paikalle.

Ilmaisu tarkoittaa, ettei kenenkään pidä kuvitella itseään toista paremmaksi ja ruveta moraalisesti tuomitsemaan. Jokainen on vajavainen, ja siksi on pidättäydyttävä toisen maineen mustamaalaamisesta.

Pikkulinnut lauloivat

Raamatun teksteissä lentelee ja laulelee kaiken maailman lintuja. Kun paljastamme pikkulintujen laulaneen vaikkapa naapurin uudesta rakastetusta tai sukulaisen odottamasta vauvasta, olemme saaneet asiasta vihiä kiertoteitä tai hevosmiesten tietotoimiston kautta.

Vanhan testamentin Saarnaajalle ilmiö oli tuttu, kun hän neuvoi: ”Älä edes ajatuksissasi kiroile kuningasta äläkä makuukammiossasikaan rikasta – taivaan lintu voi viedä puheesi, siivekäs saattaa sanasi ilmi.” (Saarn. 10:20) 

Koota tulisia hiiliä

Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä Jukolan veljekset aikovat kurittaa kuopus-Eeroa jumalanpilkasta. He luopuvat aikeestaan, ja Aapo lausuu: ”Antakaamme hänelle anteeksi; ja niin koetamme koota tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.”

Kuvaannollinen sanonta on peräisin Raamatun Sananlaskuista. ”Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle leipää syödä, ja jos hänellä on jano, anna hänelle vettä juoda. Sillä niin sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.” (Sananl. 25).

Hyvän voimalla yritetään siis saada pahantekijä katumapäälle. Hyvää tekevä ihminen kokoaa tulisia hiiliä toisen päälle eli aiheuttaa tälle omantunnontuskia vihamielisyydestä sekä herättelee parannuksen tarpeeseen.

Pastori Reijo Ylimys pohtii:

”Ystävienkin kesken yhteistyö ja avunanto saavat monesti syntymään kiitollisuudenvelan. Vielä enemmän ystävällisyys ja hyvän tekeminen vihamiehelle saattaa tuon toisen kiusalliseen tilanteeseen. Pahan pahalla kostaminen vain lisää pahan valtaa. Ja paha on silloin voittanut, kun se saa sinut toimimaan itsensä mukaan.” (Ylimys: Sattuvat sanat, WSOY 2007)

Hyvää tekevä ihminen kokoaa tulisia hiiliä toisen päälle eli aiheuttaa tälle omantunnontuskia. Kuva: Asta Kettunen

Vasen käsi ei tiedä, mitä oikea tekee

Usein esimerkiksi yhteiskunnan järjestelmiä moititaan, kuinka vasen käsi ei tiedä, mitä oikea tekee. Jos eri toimijoitten välinen yhteistyö on epäonnistunut, kritisoija poimii kuvaavan sanonnan selkäytimestään – siis Raamatusta.

Alkuperäisessä yhteydessä sananlasku viittaa almuihin, joiden antamiseen iso kirja monessa kohdassa kehottaa.

Varhaisina aikoina almut olivat ainoa tapa lieventää köyhien ja vähäväkisten hätää, eräänlainen tuon ajan sosiaalitoimi. Toisaalta ei mitään uutta auringon alla, sillä nykypäivän hyvinvointiyhteiskunnankin liitokset natisevat. Turvaverkkoja puretaan monenlaisilla tavoilla. Kolmatta sektoria tarvitaan yhä enemmän, vapaaehtoisten ihmisten käytännölliselle ja taloudelliselle toiminnalle on kysyntää.

Almujen antaminen kumpuaa kiitollisuudesta. Jeesus varoittaa vääristä vaikuttimista. Lahjoittamisella ei koskaan pidä kerskua Jumalan edessä eikä etsiä kiitosta ihmisiltä. ”Kun annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee.” (Matt. 6).

Joskus ohjeen noudattaminen on ylivoimaisen vaikeaa, kuten Reijo Ylimys maalailee: ”Monesti ihmisystävällisiin auttamistoimiin liittyy halu paistatella hipiää ihanasti hellivässä ihmiskunniassa ja -arvostuksessa.”

Pitää kynttilää vakan alla

Kun jonkun sanotaan kätkevän kynttilänsä vakan alle, ilmaistaan, että hän peittelee osaamistaan tai lahjojaan, pitää tietonsa ja osaamisensa muilta piilossa.

Ilmaus juontaa Jeesuksen vuorisaarnaan, jossa hän kutsuu seuraajiaan maailman valoksi. Valon kuuluu loistaa kaikille, sitä ei saa piilottaa.

Bibliassa 1776 kirjoitettiin:

”Eikä kynttilää sytytetä ja panna vakan alle, vaan kynttilänjalkaan, valaisemaan kaikkia, jotka huoneessa ovat. Näin valistakoon teidän valkeutenne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät työnne, ja kunnioittaisivat teidän Isäänne, joka on taivaissa.”

Myöhemmin Matteuksen evankeliumissa kynttilä on vaihtunut lampuksi:

”Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5:15–16)

Vakka tarkoittaa perinteisesti pyöreää tai soikeaa puuastiaa, mutta vanhan kansan mielessä ja Raamatussa se oli myös suuren viljamitan nimitys. Sellaisen alle olisi konkreettisesti pystynyt peittämään kynttilän valon, jos joku tyhmyyttään tai muuten olisi halunnut näin tehdä.

Urbaani sanakirja suomentaa: jos joku ei pidä kynttiläänsä vakan alla, niin hän ei peittele kykyjään.

Juice Leskinen puolestaan kehottaa Pidä vakan alla kynttilää -kappaleessaan:

”On parempi jos liian moni ei nää

pidä vakan alla kynttilää.”

Sydämen kyllyydestä suu puhuu

Jeesus korosti mielellään ihmisen kokonaisvaltaisuutta, syvintä olemusta, tekojen ja sanojen samankaltaisuutta.

”Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa: sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.” (Luuk. 6, 1933/1938))

Mikael Agricola käytti Rucouskirjassaan 1544 ensimmäistä kertaa kyllyys-sanaa. Raamatun nykysuomennoksessa kyllyydestä on luovuttu, mutta sanontana se edelleen elää. Luukkaan evankeliumi ilmaisee nyt:

”Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.”

Kirjallisuutta:

• Jukka Parkkinen: Aasinsilta ajan hermolla (WSOY 2005)
• Maunu Sinnemäki: Raamatun sitaattisanakirja (Otava 1977)
• Maunu Sinnemäki (toim.): Lentävien lauseiden sanakirja (Otava 1989)
• Reijo Ylimys: Sattuvat sanat (WSOY 2007)