Ilouutisia ja jobinpostia

Ilouutisia ja jobinpostia -sarjassa kerrotaan sanoista ja sanonnoista, jotka ovat suoraan tai mutkan kautta peräisin Raamatusta.
5.8.2020 9.30

Nyt kyllä pukeudun säkkiin ja tuhkaan

Pirjo Silveri

Harmittaa vietävästi. Mokasin pahan kerran, ja myönnän häpeällisen virheeni – raamatullisesti: ”Nyt kyllä pukeudun säkkiin ja tuhkaan!” Kristinusko on vaikuttanut kulttuuriimme niin kauan, että sanat tulevat kuin selkäytimestä. Vaikka alkuperäinen yhteys olisi unohtunut, käsitys siitä on säilynyt, millaiseen tilanteeseen sanonta sopii.

Paastonajan aloittavaa päivää kutsuttiin jo keskiajalla tuhkakeskiviikoksi tai tuhkan ja säkin päiväksi.

Tuhka yhdistyy katumukseen, Raamatussa siitä puhutaan monessa kohtaa. Milloin tuhkaa ripoteltiin pään päälle tai vihmottiin jonnekin muualle, milloin siinä istuskeltiin tai kieriskeltiin. Tämä tapa samoin kuin säkkiin pukeutuminen ilmensi yleensä syvää murhetta tai katumusta.

Jos nykypäivänä joku sanoo ripottelevansa tuhkaa päälleen, kuulija tulkitsee hänen olevan yleisen synkkyyden vallassa.

Entä oletko joskus kieltänyt kaveria repimästä peliverkkareitaan?

Evankelistat kertovat oikeudenkäynnistä, jossa ylipappi Kaifas toimii pääsyyttäjänä Jeesusta vastaan. Galileaa kiertävän saarnamiehen kansansuosio on hermostuttanut vallanpitäjät. Pääsiäisjuhla lähestyy, Jerusalem on täyttymässä pyhiinvaeltajista, Jeesus oppilaineenkin saapuu. Hän aiheuttaa skandaalin ajamalla rahanvaihtajat ja uhrieläinten kaupustelijat temppelistä ulos.

Kun Jeesus vielä julistaa olevansa Jumalan poika, Kaifas menee suunniltaan ja repäisee vaatteensa. Hän on mielestään saanut selvän todisteen jumalanpilkasta. (Matt. 26:65–66)

Juutalaiset ilmaisivat voimakkaita tunteita, surua ja murhetta, epätoivoa ja nöyryytyksen aiheuttamaa häpeää konkreettisilla ja näkyvillä tavoilla.

Vanhassa testamentissa esimerkiksi Esterin kirja kuvaa, kun kuningas Ahasverus oli antanut käskyn tappaa kaikki juutalaiset ”repäisi Mordokai vaatteensa, pukeutui säkkiin ja tuhkaan ja meni keskelle kaupunkia ja huuteli kovia ja katkeria valitushuutoja.” (Ester 4:1, 1938)

Kielikuvaa käytetään edelleen ilmentämässä samantapaisia tunnetiloja ja tapahtumia.

Liha on heikko

Voi pahus sentään, taas sorruin makeaan viineriin iltapäiväkahvin kanssa, vaikka olin päättänyt paastonaikana kieltäytyä makeista herkuista. En pystynytkään, vaan liha oli heikko.

Ennen vangitsemistaan Jeesus rukoilee Getsemanen puutarhassa. Hän kehottaa Pietaria ja muita opetuslapsia sillä aikaa valvomaan ja rukoilemaan. Vaan kuinkas sitten kävikään? Palatessaan hän löytää miehet nukkumasta.

Kun Mikael Agricola suomensi Uutta testamenttia, hän kirjoitti: ”Henki tosin on valmis, mutta liha ompi heikko”. Liha tarkoittaa ihmisen ruumiillista puolta, joka voi sortua paheisiin, vaikka ihminen tahtoisikin pysyä hyveellisenä ja kunnollisena. Nyky-Raamatussa liha on vaihtunut luonnoksi.

Käsistä valuu vettä, tausta on tumma.
Kuva: Kirkkohallitus / Aarne Ormio

Pestä kätensä jostakin asiasta

”Jos et suostu toimimaan ehdotetulla tavalla, pesen käteni koko asiasta, ja saat sitten itse vastata kaikista seurauksista.” Vertauskuvallinen teko ilmaisee irtisanoutumista hankalasta ongelmasta.

Sanonta on peräisin kärsimyshistoriasta. Maaherra Pontius Pilatus joutuu tutkimaan Jeesuksen syyllisyyttä tai syyttömyyttä. Hän yrittää useaan otteeseen vapauttaa nasaretilaisen, mutta sitä ylipapit ja kansa eivät siedä.

Evankelista Matteus kirjoittaa: ”Kun Pilatus näki, ettei mitään ollut tehtävissä, ja kun meteli yhä paheni, hän otti vettä, pesi kätensä väkijoukon nähden ja sanoi: ’Minä olen syytön tämän miehen vereen. Tämä on teidän asianne.” (Matt. 27:24)


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja