Paratiisin hedelmä jaksaa houkuttaa

Umpiluterilaisessa maassa luomiskertomus on kuitenkin juurtunut syvään. Kutakuinkin jokainen 2000-luvun suomalainen tietää, millaisissa yhteyksissä kielikuvaa käytetään, ja mitä sillä halutaan viestiä.

Vanhan testamentin alkulehdillä kerrotaan Eedenin puutarhasta, jossa kasvoi monenlaisia puita. Ne olivat kauniita katsella, ne kantoivat herkullisia hedelmiä. Aatami ja Eeva saivat vapaasti nauttia paratiisin antimista, mutta yhteen puuhun Jumala kielsi kuoleman uhalla kajoamasta. Hyvän- ja pahantiedon puun hedelmiä ei saa ottaa, ei edes koskea. (1. Moos. 3:1–6)

Kuinkas sitten kävikään? Kavala käärme supsutti Eevalle, kuinka juuri niitä syömällä tulisi Jumalan kaltaiseksi. Kuoleman sijasta oppisi tietämään kaiken, hyvän ja pahan. Kiusaus kävi ylivoimaiseksi. Eeva otti hedelmän, haukkasi ja antoi miehellekin.

Rangaistukseksi Jumala karkotti heidät puutarhasta.

Hugo Simberg maalasi käärmeen Tampereen tuomiokirkon sisäkattoon. Kuva: Kimmo Ahonen

Nuuskasta tietoverkkoon

Syntiinlankeemuskertomukseen juontava kielletty hedelmä on kiehtonut ihmismieltä kautta aikojen. Mitä kuuluvammin, näkyvämmin tai pontevammin jokin asia kielletään, sitä kiinnostavammalta se alkaa tuntua.

Arkisessa kielenkäytössä vertauskuvallinen ilmaus on voimissaan. Puhuja tai kirjoittaja saattaa tarkoittaa monenlaisia houkutuksia, luvattomia nautintoja ja mielitekoja, joista kieltäytyminen vaatii ponnistelua, mutta joiden toteuttaminen hipoo hyvää tapaa tai on peräti vastoin lakia.

Naseva, tehokas sanapari on kelvannut suoraan elokuvan ja kirjan nimeksi. Googlettamalla löytää osumia jos jonkinlaisiin yhteyksiin. Kielletty hedelmä voi merkitä nuuskaa, Internetin ihmeellistä maailmaa suljetussa valtiossa – ja lähestulkoon mitä tahansa näitten väliltä.

Kansan mielikuvituksessa ja kansanomaisessa merkityksessä tämä hedelmä viittaa erityisesti seksuaaliseen houkutukseen, saattoihan paratiisin käärme naisen lankeamaan, ja sitten langettamaan myös miehen. Raamatun kiusaus tarkoitti kuitenkin luopumista Jumalasta ja ylpeää pyrkimystä hänen kaltaisekseen.

Taiteessa kielletty hedelmä on useimmin kuvattu omenana, joskus viikunana. Mooseksen kirja ei kuitenkaan määrittele, mikä puulaji tarkalleen oli kyseessä. Ihmiset itse ovat halunneet ajatella jotakin konkreettista ja tuttua, vaikka kyse on symbolisesta asiasta, rajojen asettamisesta ihmiselle.

Lihapatoja pöydässä ja EU:ssa

Raamatussa aterioidaan usein, sekä Vanhan että Uuden testamentin teksteissä puhutaan paljon ruoasta ja juomasta. Ei siis ihme, vaikka aihepiiriä sivuavia sanontoja onkin jäänyt runsaasti mieleen ja kieleen.

Makaroni, nuudelit, tomaattimurska, soijarouhe, juurekset, ehkä tonnikala ja tarjousjauheliha ovat vakiotuotteita hiljakkoin itsenäistyneen opiskelijan kauppalistalla. Kun ruokavalio perustuu viikosta toiseen samoihin, huokeisiin raaka-aineisiin, jossain vaiheessa nuori alkaa kaihota aikaa, jolloin vielä asui lapsuuskodissa ”äidin lihapatojen äärellä”:

Lentävä lausahdus ei sinänsä tarkoita nimenomaan lihaa, vaan pikemmin maittavia ja täyttäviä, riittäviä ja monipuolisia aterioita.

Kuva: Asta Kettunen

Pienituloisilla perheillä ruokamenojen osuus talouden käytettävissä olevista tuloista on selvästi suurempi kuin hyvätuloisilla, jotka muutenkin pystyvät ostamaan kaupasta juuri sellaisia raaka-aineita ja elintarvikkeita kuin mieli kulloinkin tekee. Vähävarainen joutuu tinkimään, ja siksi haave yltäkylläisestä ”lihapatojen äärelle pääsemisestä” elää.

Tutun sanonnan juuret ovat Vanhan testamentin kertomuksessa, jossa israelilaisilla oli niin sanotusti tilanne päällä. Korpivaelluksella kansa alkoi nupista Moosekselle ja Aaronille, jotka olivat johdattaneet väkensä pois Egyptin pakkosiirtolaisuudesta. Keskellä erämaata aika kultasi muistot, ja israelilaiset alkoivat kaihota takaisin Egyptiin. Yhtäkkiä he näkivät entisen orjuuttajansa ihanana onnelana, missä ”…vielä olimme lihapatojen ääressä ja saimme ruokaa kylliksemme. Mutta te olette tuoneet meidät tänne autiomaahan tappaaksenne nälkään kaikki nämä ihmiset.” (2. Moos. 16)

Ylhäinen Isä taisi ymmärtää omiansa paremmin kuin nämä kuvittelivatkaan. Herra kyllästyi valitukseen ja lähetti kerralla valtaisan liha-annoksen. ”Illalla lensi leiriin viiriäisiä niin paljon, että ne peittivät sen kokonaan.”

Viiriäisen munia. Kuva: Asta Kettunen

Sittemmin lihapatojen ääret ovat leventyneet melkoisesti.

Urbaani sanakirja määrittelee sanonnan tarkoittavan henkilön mahdollisuutta hyödyntää syntynyttä tilannetta, ehkä jopa mässäilemällä. Näin sanakirja havainnollistaa: ”Jaska on päässyt lihapatojen äärelle. Nyt fyrkkaa tulee joka tuutista. Kundilla on uusi auto, uusi vene, uusi auto ja uusi muija. Ihan kateeksi käy.”

Sanomalehden mielipidekirjoittaja puolestaan epäilee pakolaisia vain elintason perässä hiippaileviksi nuorukaisiksi, joiden ainoa tarkoitus on päästä lihapatojen ääreen. EU-vaalien alla joku moitti yleisönosastossa, kuinka tiedotusvälineet tekevät tunnetuksi sellaisia henkilöitä, jotka ”pyrkivät EU:n lihapatojen ääreen, ja jotka myöhemmin palaavat kotimaan politiikkaan.”

Kirjallisuutta:

• Jukka Parkkinen: Aasinsilta ajan hermolla (WSOY 2005)
• Maunu Sinnemäki: Raamatun sitaattisanakirja (Otava 1977)
• Maunu Sinnemäki (toim.): Lentävien lauseiden sanakirja (Otava 1989)
• Reijo Ylimys: Sattuvat sanat (WSOY 2007)