Mehevä, mystinen viikuna

Syntiinlankeemuksen jälkeen se esiintyy monta kertaa myöhemminkin.

Viikuna on hämmentävän monitulkintainen, koska se on vanha Jumalan suoman hyvinvoinnin symboli ja toisaalta se viittaa perisyntiin.

Fiikuksen sukulainen 

Raamatussa mainituista noin 130 kasvilajista osa viihtyy vain meitä etelämpänä, muutamat kymmenet pärjäävät Pohjolan maaperässä ja ilmastossa. Viikunapuu ei menesty, mutta sen sukulaisia, fiikuksia, komeilee huonekasvina monessa suomalaiskodissa.

Ravintoa ja lääkettä

Jumala loi kasvit ravitsemaan ihmistä ja maan eläimiä. Niitä on kautta aikojen käytetty monipuolisesti ruokana, raaka-aineena tai mausteena, mutta hyödynnetty myös lääkkeenä ja uskonnollisissa toimituksissa. Esimerkiksi viikunapuun maitiaisnesteellä ja itse hedelmälläkin uskottiin olevan hoitava vaikutus etenkin ihosairauksiin. Vanhassa testamentissa paiseen päälle pantu viikunakakku paransi vaivan.

Mehevät, hyvin sokeripitoiset viikunat sisältävät runsaasti kivennäisaineita ja kalsiumia. Niitä kuivataan ja säilötään, niistä puristetaan litteitä viikunakakkuja, niillä herkutellaan tuoreena.

Ohutkuorisia ja herkkähipiäisiä tuoreita viikunoita saa nykyisin myös Suomesta. Ruokatrendejä seuraavat tietävät, että happamanmakeat hedelmät maistuvat sinällään, ainesosana salaateissa, jälkiruoissa ja leivonnaisissa tai hillona juustojen seurassa. Ohutkuorisia, herkkähipiäisiä viikunoita saa nykyään tuoreena myös Suomessa. Happamanmakeat päärynänmuotoiset hedelmät maistuvat sinällään, ne ovat trendikkäitä ainesosia salaateissa, jälkiruoissa ja leivonnaisissa tai hillona juustojen seurassa. Kuva Cesar Alexanian

Vihdat viikunanlehdistä

Suomen kirjakielen vanhimmat kasvinimet ovat Mikael Agricolan 1500-luvun teoksissa, mukana tietenkin hänen kääntämänsä Se Wsi Testamenti. Erityisen runsaasti kasveja on esillä 1544 ilmestyneessä Rucouskirjassa. Nimitykset eivät välttämättä ole tarkkoja lajeja, vaan jotkut sanat voivat viitata lähinnä tietyntyyppiseen tai -sukuiseen kasviin.

Agricola kirjoittaa myös viikunasta. Hänen tekstissään Aadam ja Eeva peittävät alastomuutensa tekemällä puun lehdistä itselleen suomalaiseen tapaan vihdat: Niin heidän molempain silmät aukenivat ja he äkkäsit alasti olevansa, niin he sidoit fiikunalehtiä yhteen ja teit heillensä vihtat.

Nykyisessä raamatunkäännöksessä sama asia ilmaistaan näin: Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötäisilleen. (1. Moos. 3.7)

Pieni mies kiipesi toiseen puuhun

Tarkka lukija huomaa tai tietää, että Raamatun tekstit puhuvat kahdesta eri viikunapuusta.

Paratiisissa kasvoi aitoviikuna (Ficus carica), josta Agricola käytti nimeä fiikuna. Viiniköynnöksen ja öljypuun eli oliivin ohella se kuuluu Välimeren alueen vanhimpiin puutarhakasveihin. Kaikki kolme ovat paljon esillä isossa kirjassa.

Jerikossa viikunaa on löydetty 7000 vuotta vanhoista kulttuurikerrostumista. Koska kuivatut hedelmät säilyvät pitkään, niitä on ollut helppo kuljettaa pitkiäkin matkoja, eväänä tai kauppatavarana. Viikunoiden siemeniä on löydetty runsaasti esimerkiksi Turun keskiaikaisista kaivauskerroksista.

Mulperikasvien heimoon kuuluva aitoviikuna on alle kymmenmetrinen puu, jonka isot tummanvihreät, sormiliuskaiset lehdet varisevat talveksi. Se tuottaa vuodessa kaksi, kolmekin satoa. Päärynän muotoinen mutta pienempi viikuna kehittyy ontosta kukinnosta. Hedelmä kypsyy turpean kukkalapakon, eräänlaisen pullon, mehevistä seinämistä sisäänpäin. Viikunan pölytystapahtuma ja hedelmärakenne ovat molemmat erikoisimpia kasvikunnassa.

Raamatun toinen viikuna on sykomoriviikuna (Ficus sycomorus), jota Agricola kutsui villiviikunaksi. Ainavihreä sykomori eli metsäviikunapuu on aitoviikunaa kookkaampi ja sen hedelmät pienempiä ja mauttomampia. Sen runko voi olla hyvin paksu.

”Sakkeus oli pieni mies, pienen pieni mies. Hän viikunapuuhun kiipesi, jotta Jeesuksen näkisi”, riimittelee vanha lastenlaulu. Siinä ja Luukkaan evankeliumissa (Luuk. 19:1–10) kerrotaan, kuinka lyhytkasvuinen Sakkeus kiipesi puuhun nähdäkseen paremmin ohi kulkevan Jeesuksen. Kuvaus on helppo ymmärtää, koska villiviikuna alkaa haaraantua jo matalalta ja oksat ojentuvat vaakasuoraan rungosta.

Sykomorin puuaines on erittäin kestävää, ja siitä valmistettiin Egyptissä esimerkiksi muumioiden arkut.

Unelma rauhasta

Joka viikunapuutaan hoitaa, se viikunoita syö, joka herraansa hyvin palvelee, saa siitä kunniaa. (Sananl. 27:18)

Rikkaasta Raamatusta löytyy myös kertomus, jossa Jeesus kiroaa yhden viikunapuun. (Mark. 11:12–14). Siinä oli runsaasti lehtiä eli ulkonaisia elämän merkkejä, mutta ei hedelmiä, joista puu tunnetaan. Muistutukseksi opetuslapsille ja mestarin myöhemmille seuraajille?

Jeesus kehotti ottamaan oppia viikunapuusta, jonka lehtien puhkeaminen ennakoi kesää. Siitä voi katsoa myös täyttyneitä ajan merkkejä, jotka viittaavat Ihmisen pojan paluuseen. (Matt. 24:32).

Sanonta ”istua viikunapuun alla” tarkoittaa lokoisaa hyvää oloa ja viihtyisyyttä. Näin viikuna kytkeytyy myös unelmaan rauhasta: saada turvallisesti ja levollisesti istua oman viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla ketään pelkäämättä. (1. Kun. 5:5, Miika 4:4)

Kirjallisuutta:

• Huttunen, Huikuri, Kokkonen, Muikku, Nykänen: Raamatun kasvit. Botanian tietolaari 6. Joensuun yliopiston kasvitieteellinen puutarha 1996
• Häkkinen, Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan. Teos 2011
• Jurvelin: Raamatun ajan keittokirja. Arthouse 2009
• Lempiäinen: Kuvien kieli. WSOY 2002
• Suomela, Louhivuori, Järvinen: Viinitarha viheriöi. Raamatun maan kasveja. SLS 1996
• Väisänen: Kristilliset symbolit. Ikkuna pyhään. Kirjapaja 2011

Pirjo Silveri