Maailman yleisin lintu

Kuva: Pixabay

Kana (Gallus gallus domesticus) on maailman yleisin ja laajimmalle levittäytynyt lintu: ihmisen mukana se on matkustanut suurin piirtein kaikkiin maapallon kolkkiin, lukuun ottamatta kylmimpiä ilmastoalueita.

Jeesuksen aikaan kana tunnettiin Palestiinassa hyvin

Uuden testamentin tekstit jatkavat Vanhan testamentin perinnettä, jossa puhutaan suojan tai turvapaikan löytämisestä Jumalan siipien suojassa. Linnulle siivet ja höyhenpeite ovat elinehto, monesta syystä. Jokainen höyhen ja sulka ovat tärkeitä, jokaisella on käyttötarkoituksensa. Ne ovat välttämättömiä munien ja poikasten suojelussa, ja tähän myös viitataan kautta Raamatun. Lähes kaikki lintulajit hautovat muniaan istumalla niiden päällä.

 ”Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla.” (Matt. 23:37, Luuk. 13:34)

Vähän ennen kuolemaansa Jeesus katselee rakasta kaupunkiaan, joka on pitkään kapinoinut Jumalan Sanaa vastaan ja hylännyt ylhäisen Isän toistuvat kutsut. Jeesus tietää Jerusalemin tulevan kohtalon ja suree. Pian asukkaat tappaisivat hänet kuten monet profeetat aiemmin, ja näin luopuisivat ainoasta todellisesta suojastaan.

Torjutun rakkauden kipu kuultaa Jeesuksen lempeissä sanoissa, kun hän esittää kanaemo-vertauksensa ja parahtaa ”mutta te ette tahtoneet tulla”. Viesti on suunnattu Israelille, mutta yhtä lailla se soveltuu 2000-luvun ihmiselle.

Jeesus valitsee tietoisesti äidillisiin ominaisuuksiin viittaavan kuvan Jumalasta. Vastaavia löytyy myös Vanhasta testamentista. Esimerkiksi Jesajan kirjassa Jumala lupasi lohduttaa kansaansa niin kuin äiti lohduttaa lastaan. Paavali samaistuu äidin tunteisiin ja kokemuksiin kuvatessaan suhdettaan seurakuntiin (Gal. 4:19, 1. Tess. 2:7)

Eräässä lastenkirjassa kerrotaan preeriapalosta, joka tuhoaa maalaistalon rakennukset. Kun mustunut maa on jäähtynyt, isäntä menee tutkimaan tuhon jälkiä. Kun hän potkaisee hiiltynyttä möykkyä pihassa, kasan alta piipertää pieniä tipuja. Emo on palanut ja antanut henkensä pelastaakseen poikasensa.

Lukijan on helppo sielunsa silmillä nähdä koskettava kertomus, ja siksi papit ovat hyödyntäneet sitä saarnoissaan. Jeesus tahtoo ihmisille hyvää, ja haluaa kanaemon tavoin koota heidät suojaansa.

Juuret Aasiassa

 Kana polveutuu punaviidakkokanasta (Gallus gallus), joka edelleen elää villinä Aasiassa Luoteis-Intiasta Tyynenmeren rannikolle. Varhaisimmat tiedot kesyistä kanoista ovat Indus-joen laaksosta noin 4 500 vuoden takaa. Eurooppaan ensimmäiset kanat tulivat 1 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Suomessa kanojen pito kotieläimenä yleistyi 1900-luvun alussa. Nyt meillä on enemmän kanoja kuin ihmisiä.

Kuva: Pixabay

Vaikka ihminen kesytti kanan tuhansia vuosia sitten, nykyisetkin muistuttavat yhä monin tavoin villejä sukulaisiaan.

Kanalintujen (Galliformes) lahkoon kuuluu 250 lajia eri puolilla maailmaa. Tyypillistä niille on tukeva vartalo, vahva kaula ja paksu nokka. Viiriäinen on pienikokoisin, kalkkuna suurin. Monia lajeja on kesytetty ja niitä tarhataan.

On arveltu, että alun perin ihminen olisi kesyttänyt kanan lähinnä uskonnolliseen käyttöön, jotta saatiin tarpeeksi lintuja uhrattavaksi ja ennustamista varten, lihan ja munien hyödyntäminen on myöhempää perua.

Raamatussa Mooseksen laki luettelee tarkasti puhtaat ja saastaiset linnut. Kanalinnut kuuluvat syötäväksi kelpaaviin eli niihin puhtaisiin.

Viiriäistä lukuun ottamatta Suomessa tavatut kanalinnut ovat riistalintuja. Metsäkanojamme ovat pyy, riekko, kiiruna, teeri ja metso, peltokanoja eli aitokanoja peltopyy, viiriäinen ja fasaani.

Kukko on kana

 Kana-sana on nimitys, joka tarkoittaa naaraan lisäksi koko lajia. Siitä taas seuraa, että myös kukko kuuluu kanoihin.

Kanoilla on oma kielensä. Ne pitävät toisiinsa yhteyttä kotkottamalla ja varoittavat uhkaavista tilanteista tietyin äänimerkein. Lisäksi ne kommunikoivat asennoilla ja eleillä.

Kukko viestii kiekumalla hieman ennen auringonnousua. Se on kuin kello, joka julistaa päivän alkaneeksi. Valon lisääntymisen laukaisemalla reviirilaulullaan eläinmaailman macho ilmoittaa olevansa oman alueensa hallitsija. Ääntely keskittyy aamuun, koska useiden lintujen tapaan kukko on silloin aktiivisimmillaan.

Kana on yhteisöeläin. Luonnollisessa ryhmässä on 5–20 kanaa ja muutama kukko. Kanat pyrkivät kuitenkin säilyttämään toisiin yksilöihin sopivan välimatkan. Tavallisesti se tarkoittaa etäisyyttä, jonne kana ulottuu nokallaan.

Ryhmän sisällä vallitsee arvojärjestys, mikä takaa rauhallisen yhteiselon. Jos ruokaa on niukanlaisesti, se jaetaan niin että korkea-arvoisimmat saavat parhaat palat. Nokkimisjärjestys ratkaistaan mahtailueleillä. Jos kana tai kukko ei siedä toisen arvokkaampaa asemaa, se haastaa ylempänsä mahtailutanssiin. Voittaja tunnustaa toisen aseman, ja rauha palaa taas parveen.

”Pietari kielsi taas, ja samassa lauloi kukko.” (Joh. 18:27)

Raamatusta koiraspuolinen kana tuo mieleen Kristuksen kärsimyksen ja piinaviikon tapahtumat.

Monien keskieurooppalaisten ja joidenkin suomalaisten kirkkojen tornissa tai katolla komeilee kirkonkukko. Entisaikaan sellainen saattoi olla myös asuintalossa vartioimassa rakennusta tulipalolta ja muulta pahalta.

Kirkoissa ja kirkkotaiteessa kukkoa on käytetty symboloimassa valvomista ja hengellistä valppautta. Se muistuttaa Jeesuksen kehotuksia odottaa Herraa valvoen ja rukoillen. Kristityn tulee olla aina valveilla, saapuu Herra sitten illalla, keskiyöllä, kukonlaulun aikaan tai aamun jo valjettua.

Aivan kuten mestarinsa kieltänyt Pietari havahtuu kukonlauluun ja kohtaa Herransa katseen, samoin kirkonkukko opastaa etsimään anteeksiantamusta evankeliumista, jota pyhässä tilassa julistetaan. (Matt. 26:74, Mark. 14:30, Joh. 13:38)

”Pietari kielsi: ”Minäkö? Enhän edes tunne häntä.” Vähän ajan kuluttua sanoi eräs mies hänet nähdessään: ”Sinäkin olet sitä joukkoa.” Mutta Pietari vastasi: ”Erehdyt, en ole.” Tunnin kuluttua vielä toinen mies väitti: ”Kyllä tuokin varmasti oli sen miehen kanssa, onhan hän galilealainenkin.” Mutta Pietari sanoi: ”En käsitä, mistä puhut.” Siinä samassa, hänen vielä puhuessaan, kukko lauloi. Herra kääntyi ja katsoi Pietariin, ja Pietari muisti, mitä Herra oli hänelle sanonut: ”Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.” Hän meni ulos ja itki katkerasti.” (Luuk. 22: 57–62)

Lyhyt kuin kanan lento

Kanaan liittyy paljon käsityksiä, joista osa on vailla todellisuuspohjaa. Vertaus ”lyhyt kuin kanan lento” on totta, sillä kana on surkea lentäjä.

Kuva: Anneli Jaatinen

Ehkä olet kuullut myös sanonnan, kuinka joku on tyhmä kuin kana. Kuvitelma kanan poikkeuksellisesta hölmöydestä kuuluu samaan sarjaan sellaisten uskomusten kanssa kuin että ketut ovat viekkaita ja lampaat tahdottomia.

Kana oppii monenlaisia asioita, lintu on luontaisesti utelias sekä nopea oppija. Se oppii helposti tuntemaan eri ihmisten kasvot. Se oppii paljon myös muita kanoja tarkkailemalla. Laboratorio-oloissa on huomattu, että jos kana näkee toisen kanan tekevän jotakin, mistä saa palkinnon, se alkaa itse toistaa samaa perässä.

Jos joku moittii sinua kanan muistista, kiittele ja ihastele, että sehän on mainiota. Kanan muisti ei suinkaan ole lyhyt, vaan lintu muistaa asioita yllättävänkin pitkien aikojen takaa.

Aisteista tärkein sille on näkö. Kanalla on hyvä värinäkö ja se kykenee erottomaan pieniä yksityiskohtia ihmistä tarkemmin. Silmät ovat miltei pään sivuilla, ja siksi se näkee helposti myös sivulle ja takaviistoon.

Vaikka korvat ovat pienet, kuulo on silti hyvä. Samoin makuaisti on tarkka ja tuntoaisti hyvin kehittynyt. Hajuaistilla sen sijaan ei ole paljon merkitystä kanojen elämässä.