Siunattu lintuharrastus

Vuorisaarnan kehotus tarkoittaa todellista tarkkailua, ei pelkkää vilkaisua tai lintujen olemassaolon noteeraamista. Ihmisellä on paljon opittavaa siivekkäiden elämästä. Pyhän Franciscus Assisilaisen, Jumalan pienen köyhän, kerrotaan saarnanneen taivaan linnuille, mutta voi ajatella myös toisinpäin: linnut saarnaavat meille.

Vuorisaarnan selitysteoksessaan Martti Luther kirjoittaa:

”Katso, näin Kristus tekee linnut johtajiksemme ja opettajiksemme, jotenka pieni varpunen meidän suureksi ja ikuiseksi häpeäksemme evankeliumista ilmestyy kaikkein viisaimman ihmisen opastajana ja saarnaajana. Sanalla sanoen, meillä on yhtä monta opettajaa ja saarnaajaa kuin on lintuja taivaan alla. Sen tähden, kuullessasi satakielen laulavan, kuulet kaikkein ihaninta saarnaajaa.”

Jeesus kannusti opetuksissaan pyhään huolettomuuteen. Se ei tarkoita lekkeriksi lyömistä, välinpitämättömyyttä, viisveisaamista tulevaisuudesta ja kaiken jättämistä vain Jumalan hommaksi. Taloudellinen, harkitsevainen ja suunnitelmallinen saa ja pitää olla. Voimiemme ja kykyjemme mukaan meidän on huolehdittava asioistamme, mutta se on eri juttu kuin murehtiminen, joka ei hyödytä mitään.

Esikuvaksi nostetut linnut työskentelevät ahkerasti, kun ne etsivät ravintoa, rakentavat pesää, hoitavat poikasiaan ja huolehtivat kumppanistaan, joskus uskollisemmin kuin ihmiset omistaan. Toimettomina ne eivät odota ruuan lentävän suuhun, eikä Jumala lintuja suoraan ruoki, vaan tarjoaa niille mahdollisuuden ruokkia itse itsensä.

Eläinten joukosta Jeesus kiinnitti erityistä huomiota lampaisiin ja lintuihin. Jumalan huolenpito linnuista on vanhatestamentillinen teema, jota Jeesus jatkoi (esim. Matt. 6, Matt. 10, Luuk. 12).

Raamatussa kuvatut seudut ovat olleet linnustoltaan sangen rikkaita. Luonto oli israelilaisille tärkeä, ja siksi teksteissä asioita usein avataan kansan tuntemalla kielellä ja luonnonläheisellä tavalla.

Isossa kirjassa on satoja viitteitä lintuihin ja tunnistettavia lajeja kymmeniä. Ne liihottelevat sekä omina itsenään että vertauskuvallisessa merkityksessä.

Linnuista saatetaan puhua kuvailtaessa esimerkiksi paikkaa tai ympäristöä, mutta niillä voi olla myös tärkeitä uskonnollisia tehtäviä. Ne ovat viestinviejiä tai suunnannäyttäjiä tilanteissa, joissa taustalla toimii Jumala.

”Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa. Miten onnellisia ovatkaan ne, jotka saavat asua sinun huoneessasi!.” (Ps. 84)

 

Maailmassa on arviolta 9000 lintulajia. Luomiskertomuksen mukaan ensin tuli valo, sitten taivas, maa ja meri, kasvikunta, aurinko, kuu ja tähdet. Sitten Jumala loi eläimet, ja nekin kiinnostavassa järjestyksessä, kalat, linnut, karjaeläimet, pikkueläimet ja villieläimet. Vasta kaikkien eläinten lajien jälkeen oli ihmisen vuoro. (1. Moos. 1)

Raamattu ryhmittelee lintulajeja eri tavoin. On syötäväksi kelpaamattomat eli saastaiset ja puhtaat, joita voi syödä. Syötäviin kuuluvat esimerkiksi kana ja muut kanalinnut, hanhi, kalkkuna, jopa varpunen.

Uhrieläimeksi on kelpuutettu vain kyyhkynen. Kyyhky on palvellut myös tiedonvälitystä Nooan ajoista alkaen.

Linnut voidaan jakaa myös petolintuihin (muun muassa kotka, korppikotka, pöllöt ja haukat), muuttolintuihin (muun muassa haikara, kurki, pääskynen ja viiriäinen) ja tarhalintuihin. Kuningas Salomon hovin tarhassa pidettiin riikinkukkoa koristeena. Petolinnut ovat muiden petojen tavoin herättäneet pelkoa. Useissa raamatunkohdissa niillä on kuvattu tuhoa, joka Jumalasta piittaamattomia ihmisiä ja kansoja kohtaa.

Pitkältä matkalta vanhoille pesimäsijoilleen palaavat muuttolinnut ovat symboloineet Jumalan johdatusta ihmisen elämässä.

 

”Kun on turva Jumalassa,

turvassa on paremmassa

kuin on tähti taivahalla,

lintu emon siiven alla.”

Virsi 397:1

 

Entisajan ihmisille yläilmoihin liitävät linnut olivat lentotaitonsa takia suuri arvoitus, kykeniväthän ne sellaiseen, mikä oli ihmiselle mahdotonta.

Hildegard Bingeniläinen (1098–1179) kirjoitti, kuinka linnut symboloivat voimaa, joka auttaa ihmistä puhumaan harkiten ja miettimään asioita ennen niiden tekemistä. Niin kuin linnut nousevat siipiensä avulla ilmaan ja kykenevät pysymään siellä, samoin ajatteleminen kohottaa Bingeniläisen mukaan sielun ruumiista ja auttaa sitä levittäytymään kaikkialle.

Kirkkotaiteessa lintu on kautta aikojen ollut suosittu koristeaihe. Symboleina esiintyy ainakin 40 lintulajia, tavallisin niistä Pyhän Hengen vertauskuva kyyhkynen.

Suomalaisessa perinteessä myös monet kristilliset laulut ovat rakentuneet lintukuvastolle, muun muassa Oi katsohan lintua oksalla puun ja Matkamiehen virsi Niinkuin muuttolintusen tie.

Ensimmäinen Raamatussa nimeltä mainittu lintu on vedenpaisumuskertomuksen korppi, josta aiemmissa suomennoksissa käytettiin nimeä kaarne. Palstan seuraavassa osassa tutustutaan tunteita herättävään korppiin.

 

Pirjo Silveri

 

Kuva: Meri Åhman