Maria, toivossa väkevä äiti

Neitsyt, josta tulee äiti? Mahdottoman tuntuinen ajatus hämmentää, mutta niin häkeltyi nuori nainen itsekin kuullessaan, että synnyttäisi Jumalan pojan.

Arkkienkeli Gabriel sen hänelle ilmoitti, ja tätä tapahtumaa muistetaan Marian ilmestyspäivänä maaliskuussa.

Maria tyytyi nöyrästi osaansa ja neitseelliseen raskauteensa, koska Jumala oli näin päättänyt. Rohkeasti ja pelkäämättä hän lähti kohti tuntematonta. Jumalan ja ihmisen suhde on juuri tällainen: elämässä tapahtuu myös sellaisia asioita, joita emme kerta kaikkiaan ymmärrä tai hallitse.

Violetti vaihtuu valkoiseksi

Marian ilmestyspäivää vietetään keskellä pääsiäistä edeltävää paastonaikaa, tasan yhdeksän kuukautta ennen joulua. Vuodesta 1955 ajankohta on luterilaisessa kirkossa ollut 22. ja 28.3. välinen sunnuntai.

Lännen katolisessa ja idän ortodoksisessa kirkossa pyhä on pysynyt alkuperäisellä paikallaan eli 25.3.

Päivä on ilon, kiitollisuuden ja odotuksen sävyttämä, onhan Marialla tärkeä asema Jumalan pelastussuunnitelmassa. Liturgisessa värimaailmassa katumuksen violetti vaihtuu hetkeksi valkoiseen, jumalanpalveluksessa alttarilla palaa kuusi kynttilää suurten Kristus-juhlien tapaan.

Heinäkuun toisena on vietetty myös Marian käyntipäivää, jonka aiheena oli hänen vierailunsa Johannes Kastajan äidin Elisabetin luona (Luuk. 1:36–55). Tämä muistopäivä poistui kirkkovuosikalenterista vuonna 1772.

Luonteeltaan molemmat päivät ovat kristuskeskeisiä, kuten oikeastaan kaikki Mariaan liittyvä vanhakirkollinen perinne. Marian ilmestyspäivän pääsisältönä on arkkienkeli Gabrielin viesti, kuinka Mariasta tulee Vapahtajan äiti. Toisaalta ytimessä on uutisen kuulijan reaktio: ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit. ”.

Vastausta on pidetty esikuvallisena kaikelle kristilliselle elämälle, sillä siinä ilmenee täysi vastakohta ensimmäisen ihmisen kapinalle Jumalaa vastaan.

Miten oikein suhtautua?

Varhaisista ajoista asti Neitsyt Marialla on ollut erityinen paikka kirkon muistamissa henkilöissä. Jo evankelista Luukkaan kirjoittama Marian kiitosvirsi julistaa: ”Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.”

Evankeliumiteksteissä vilahtaa ajatus Mariasta kirkon ja tavallaan jokaisen kristityn äitinä. Kirkko on Kristuksen ruumis ja Maria puolestaan Jeesuksen äiti.

Konkreettisimmin suhde tulee esiin Johanneksen evankeliumin kohdassa, joka kertoo Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta. Siinä Jeesus sanoo äidilleen: ”tässä on poikasi” ja opetuslapselleen: ”tässä on äitisi”.

Jo ensimmäisillä vuosisadoilla kirkko kunnioitti Mariaa, sillä hänessä nähtiin uusi Eeva. Marian kautta maailmaan oli tullut pelastaja, elämän tuoja, Jeesus Kristus

Erinäisten Jeesuksen jumaluutta ja ihmisyyttä koskevien oppiriitojen myötä hänelle vahvistettiin kutsumanimi theotokos, Jumalansynnyttäjä, jota ortodoksit käyttävät yhä ahkerasti.

Luterilaisten suhtautuminen Mariaan on joskus ollut vaikeaa, ja se on saanut välillä absurdeja piirteitä. Kuorot ovat Marian ilmestyspäivänä kirkoissamme laulaneet Ave Marian ensin latinaksi kokonaan ja sen perään suomeksi, mutta osa edellä kuullusta on jätetty pois: ”rukoile puolestamme nyt ja kuolemamme hetkellä”.

Näin suureen varovaisuuteen tuskin on syytä, Mariaa ja muita pyhiä voi kunnioittaa niin kauan kuin muistaa, ettei mitään luotua kuulu palvoa. Vain Jumala voi olla palvonnan kohde, kuten katolilaiset ja ortodoksitkin painottavat.

Kiitosvirsi kaikuu vespereissä

Edes kysymys Marian tai muiden pyhien puoleen kääntymisestä ei välttämättä ole luterilaiselle ongelmallinen, sillä kirkko opettaa Kristuksessa poisnukkuvien elävän. Jeesus itse sanoo: ”Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole."

Esirukouksien pyytäminen on mahdollista, kunhan ei unohda Kristuksen olevan koko kirkkonsa pää ja pelastaja, ainoa välimies ja syntien sovittaja ihmiskunnan ja Jumalan välillä.

Suomen luterilaisessa kirkossa Mariaan liittyvä materiaali on nykyään melko vähäistä. Marian ilmestyspäivän ja joulun lisäksi pyhän perheen äiti nousee esiin lähinnä vespereissä, joissa toistetaan Marian kiitosvirttä (Luuk. 1: 46–55). Katoliseen ja ortodoksiseen kirkkovuoteen sisältyy useita Neitsyelle omistettuja juhlia, ja Marian rooli on paljon vahvempi.

Molempien rukouselämässä Mariaa kuitenkin muistetaan samasta syystä kuin meillä. Hän on pelastajamme äiti, eikä meillä olisi ilman Jeesuksen äitiä Jeesustakaan.

TEKSTI: Pirjo Silveri

KUVA: Asta Kettunen

Kirjavinkki: Outi Lehtipuu: Raamatun äidit, Kirjapaja 2011