Sinun kuninkaasi tulee

Silta-lehden Kirkkovuoden kiemurat -palstan idea lähti erään lukijan pohdinnasta, miksi aikuinen Jeesus ratsastaa ensimmäisenä adventtina Jerusalemiin ja muutaman viikon päästä hän onkin seimeen syntyvä vauva. Miksi jouluna yhtäkkiä hypätään Jeesuksen lapsuusvuosiin?

Ensimmäinen adventtisunnuntai, tänä vuonna 29.11., on vuoden suosituimpia kirkossakäyntipäiviä Suomessa. Kuva: Kimmo Ahonen

Adventin ajan ymmärtämiseksi pitää ensin luoda syväkatsaus jouluun. Mistä siinä on kyse? Kuka Jeesus on?

Kirkon vahva sanoma on, ettei seimen lapsi ole vain suloinen pienokainen, vaan itse Jumala. Siis sama Jumala, joka on luonut taivaan ja maan, ja joka on iankaikkinen ja kaikkivoipa. Hän saapuu nyt kansan keskelle, tulee lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta, syntyy ihmiseksi.

Jouluna siis juhlitaan kuningasta, joka kätkee kirkkautensa, voimansa, valtansa ja laskeutuu keskelle korutonta eläinten suojaa sekä antautuu alttiiksi vaivalle ja kärsimykselle.

Neljä pyhää, neljä näkökulmaa

Adventti on valmistautumista jouluun. Ajanjakson nimi juontaa latinankielisestä sanonnasta adventus Domini, Herran tuleminen.

Uuden vuoden ensimmäiset viikot katsotaan eri näkökulmista Jeesuksen tulemista ja kuninkuutta. Kaikki neljä adventtisunnuntaita avaavat omalla tavallaan sitä, kuka Jeesus on ja mitä hänen syntymänsä tarkoittaa.

Kirkkovuodessa pyhäpäivät sijoittuvat kronologisesti rikkonaiseen järjestykseen, koska Jeesuksen syntymän merkitystä ei voi käsittää ilman hänen kärsimystään ja kuolemaansa. Vasta rististä ja Jeesuksen aikuisiän toiminnasta pystyy ymmärtämään, kuinka suuri ihme ja lahja seimeen kätkeytyy.

Pääsiäiskeskeisyys nousee kirkkovuodessa alusta asti esiin. Ensimmäinen adventti on juhlallinen, nöyrän kuninkaan saapumiselle omistettu päivä. Perinteisesti evankeliumina on silloin palmusunnuntain kertomus, jossa Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin. Näin adventti kietoutuu jo pääsiäisen tapahtumiin.

Ensimmäinen adventtisunnuntai, tänä vuonna 29. marraskuuta, on vuoden suosituimpia kirkossakäyntipäiviä Suomessa. Yli sata vuotta jumalanpalveluksessa on silloin laulettu Hoosianna-hymniä, 1700-luvun saksalaissävellystä. Hoosianna-huudahdus on alun perin rukous, joka tarkoittaa ”oi auta, pelasta!”

Kirkko pukeutuu ilon valkoiseen. Heti maanantaina alkaa sitten jouluaattoon ulottuva adventtipaasto, ns. pieni paasto, ja samalla liturginen väri vaihtuu katumuksen ja odotuksen violetiksi tai tummansiniseksi.

Toisena adventtina seurakuntaa kehotetaan kärsivällisesti odottamaan aikojen lopussa kirkkaudessa takaisin tulevaa kuningasta. Kolmannen sunnuntain raamatullinen päähenkilö on Johannes Kastaja, joka omalla julistuksellaan valmisti tien itseään isommalle; kuninkaalle eli aikuisena julkisen toimintansa aloittavalle Jeesukselle.

Neljäs adventtisunnuntai on omistettu Herran äidille. Silloin muistetaan Neitsyt Mariaa, jonka kautta profetiat Daavidin pojasta täyttyvät, kun hän tulee Pyhän Hengen voimasta raskaaksi ja synnyttää Vapahtajan.

Tuomari ja pelastaja

Adventin alla evankelisluterilaisessa kirkossa vietetään vielä yhtä Kristuksen kuninkuuden sunnuntaita.

Kirkkovuoden viimeinen pyhäpäivä on omistettu aikojen lopussa palaavalle Kristukselle, kuten oikeastaan 2. adventtisunnuntaikin. Painotus vain on hieman erilainen, koska adventtiaika on meillä niin selvästi Jeesuksen syntymäjuhlaan valmistautumista.

Kristuksen kuninkuuden sunnuntaissa tai tuomiosunnuntaissa, kuten päivää on vanhastaan nimitetty, kirkko muistaa Kristuksen paluuta kunniassa ja kirkkaudessa. Toisin kuin syntyessään ihmiseksi, Jeesus saapuu nyt sellaisena kuninkaana ja hallitsijana, joka hän elävänä Jumalana on.

Vanhan vuoden päättyessä kristittyä kehotetaan valvomaan ja muistamaan, että kerran Vapahtaja palaa enkeleineen, kaikkien kuolleiden ylösnousemus toteutuu ja viimeisessä tuomiossa ennen iankaikkista elämää ja iankaikkista kadotusta oikeudenmukaisuus voittaa. Sanoma on selvä: tuomiopäivä tulee, ja Kristus on sekä tuomarimme että pelastajamme.

Kirkkovuoden päättävällä pyhällä on eri kirkoissa eri nimiä, joissakin puhutaan yksinkertaisesti vain viimeisestä sunnuntaista.

Suomessa otettiin vuonna 1958 Ruotsin mallia seuraten käyttöön nimitys tuomiosunnuntai. Sen rinnakkaiseksi nimeksi on vakiintunut Kristuksen kuninkuuden sunnuntai. Esimerkiksi kirkkotaiteessa nämä kaksi eri aihetta muodostavat usein kokonaisuuden. Monissa taideteoksissa joissa Kristus toteuttaa viimeistä tuomiota, hänet kuvataan maailmankaikkeuden valtiaana.

Läsnä ja lähellä lähimmäisessä

Raamattu ei paljasta kaikkea tuomiopäivästä ja maailmanlopusta, Jumalan salaisuudet ovat jumalallisia salaisuuksia. Emme tiedä aikaa ja paikkaa, se on hyväksyttävä ja sen mukaan elettävä. Sama Jumala joka joskus kaiken loi ja aloitti, aikanaan kaiken myös päättää.

Vuosittain Kristuksen kuninkuuden sunnuntai muistuttaa tilinteon hetkestä, maailmanhistorian loppunäytöksestä.

Viimeisen tuomion ajatus ja painoarvo on helppo käsittää lähivuosikymmenten aikana tapahtuneiden kauheuksien – muun muassa natsien ja ISIS-järjestön hirmuteot tai ympäristökatastrofit – perusteella, oikeuden voittoa suorastaan toivoo. Ihmiskunta on saanut aikaan paljon pahaa ja vahinkoa Jumalan maaperällä, eikä voi loputtomiin vältellä vastuutaan.

Nimestään ja teemastaan huolimatta tuomiosunnuntai ei kuitenkaan ole kristitylle ahdistuksen ja pelon, vaan voiton ja toivon juhla. Tieto joutumisesta tilille tekemisistä ja tekemättä jättämisistä vetää vakavaksi, mutta ei kannusta lyömään hanskoja tiskiin. Päinvastoin sen tulee ohjata meitä valinnoissamme ja ratkaisuissamme juuri tänään.

Tuomiosunnuntain evankeliumitekstissä (Matt. 25:31–46) Jeesus sanoo: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.”

Kristus on joka päivä lähellä ja läsnä lähimmäisissämme. Kirkkovuoden alkua ja loppua sävyttää sama viesti. Jumala lähestyy meitä Kristuksessa.

Viimeisenä päivänä tuomioita julistetaan hyvän tekemättä jättämisemme perusteella. Kun autan lähimmäistäni, samalla toteutan Jumalan tahdon, mutta en tee hyviä tekoja, jotta niiden ansiosta näyttäisin Hänen silmissään paremmalta.

Pirjo Silveri

Palstan asiantuntijana on pastori Heikki Repo.