Kiemuroita
Tuulenpuuska toi voiman korkealta
Ylösnousemuksen ilo on mukana kirkon jumalanpalveluselämässä, ja se saa näkyä, kuulua ja tuntua seurakuntalaisen arjessa.
Paastonaika päättyy pääsiäisyöhön, mutta toinen pääsiäispäivä ei päätä pääsiäisaikaa. Kristittyjen riemullinen juhlinta kestää peräti 50 päivää.
Helluntaihin asti muistetaan myös Jeesuksen ilmestymisiä opetuslapsilleen. Kirkkovuoden erityinen ajankohta erottuu kirkoissa eri
tavoin, esimerkiksi ortodoksi ei pääsiäisaikana polvistu katumuksen merkiksi.
Pääsiäisen tavoin helluntai sijoittuu vanhan juutalaisen
juhlan päälle. Shavuot eli viikkojuhla lopettaa pääsiäisestä alkaneen seitsemän
viikon jakson. Samalla kertaa juutalaiset juhlistavat sadonkorjuuta ja kesän
alkamista.
Kirkon syntymäpäivä
Apostolien teoissa kuvattu Pyhän Hengen vuodattaminen
tapahtui juuri juutalaisten helluntaina, 50. päivänä pääsiäisestä. Monissa
kielissä pyhäpäivän nimi pohjautuu kreikan sanaan pentekoste (=viideskymmenes).
Suomenkielisen nimen juuret ovat ruotsin ilmauksessa helig dag (=pyhä päivä).
Helluntai on vanhimpia kristillisiä juhlia, merkintöjä sen
vietosta löytyy jo toiselta vuosisadalta. Helluntaina pidetään kirkon
syntymäpäivänä, silloin varsinaisesti alkoi seurakunnan elämä. Jumalan kolmas
persoona liittää maailman kaikki kristityt Kristuksen kirkkoon, yhteen Herraan
ja yhteen uskoon.
Edelleen jokainen kristitty saa Pyhän Hengen lahjan, se ei
kuulu vain rajatulle sisäpiirille tai hengelliselle valiojoukolle. Pyhä Henki
toimii ihmisten kautta, Jumala tahtoo jakamansa hyvän leviävän, kiertävän ja
olevan ahkerassa käytössä. Helluntain sanoma tarkoittaa, että meidän tulee rakastaa,
tukea, lohduttaa ja rohkaista toinen toisiamme. Meidän tehtävämme on levittää
iloa, edistää hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta.
Hajaannuksesta yhteyteen
Jeesus astui taivaaseen helatorstaina, 40 päivän päästä pääsiäisestä.
Ennen sitä Hän kehotti lähimpiä oppilaitaan jäämään Jerusalemiin ”kunnes saatte
varustukseksenne voiman korkeudesta.”
Kymmenen päivää myöhemmin kaupungissa oli koolla valtavasti
pyhiinvaeltajia eri maista, kun taivaalta kuului kohahdus. Raamatun mukaan
(Apt. 2) opetuslasten ylle laskeutui tuulenpuuskan tavoin kuin tulenlieskoja.
Näin apostolit saivat mestarinsa lupauksen mukaisesti ylhäältä voiman, Pyhän
Hengen, ja he riensivät julistamaan Jumalan suuria tekoja.
Kukin paikallaolija
kuuli pelastussanomaa omalla kielellään, jokaisen kulttuurisidonnaisuus
otettiin huomioon. Tilanne oli niin hämmentävä, että opetuslasten luultiin
olevan humalassa keskellä kirkasta päivää.
Profeetta Joelin kirjassa on kerrottu Jumalan hengen
vuodattamisesta ja monista Herran antamista lahjoista. Vanhan testamentin kuvaus
toteutui, kun taivaallinen Isä järjesti helluntaijuhlaan yllätysnumeron – ja
antoi päivälle täysin uuden sisällön. Jotakin mullistavaa tapahtui, maailma ei
enää ollut entisellään.
Kieli-ihmeen on ymmärretty tarkoittavan kristittyjen välistä
yhteyttä ja evankeliumin kuulumista kaikille kansoille. Tämä sanoma on
vastakohta hajaannukselle, jota on kuvattu Vanhan testamentin kertomuksessa
Baabelin tornista.
Ensimmäisestä helluntaista alkoi uusi liitto Jumalan ja ihmisten välillä. Iso joukko ihmisiä kastettiin, seurakunta vahvistui tuhansilla jäsenillä. Nopeasti helluntaista muodostui kristityille pääsiäisen ohella toinen vuoden kastepäivistä.
Syntien pesu ja virkaan vihkiminen
Pyhän Hengen antamilla armolahjoilla oli varhaisessa
kirkossa suuri merkitys. Kasteelle valmistauduttaessa pappi rukoili jo
aamuvarhaisella Pyhää Henkeä kastevesiin, jotta kasteen vedestä tulisi syntien
pesu. Kasteen jälkeen kastettavan pää voideltiin krisma-öljyllä, ja hänet
siunattiin kätten päälle panemisella Pyhän Hengen saamiseksi.
Perinne jatkuu yhä. Nykyisessä kastekaavassamme kastettava
siunataan toimituksen jälkeen sanoin: ”Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan
rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon sinun kanssasi.”
Alusta asti kirkossa on kätten päälle panemisen kautta
annettu seurakunnan palvelijoille viran lahja ja siten vihitty heidät virkaan
(vrt. Apt. 6:6). Tampereella pappisvihkimykset järjestetään usein juuri
helluntaina. Silloin seurakunta rukoilee, että vihittäville annettaisiin Pyhän
Hengen lahja. Piispa vihkii uudet papit kätten päälle panemisella ja
rukouksella: ”Siunatkoon sinua kolmiyhteinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä
Henki, ja pyhittäköön sinut palvelemaan Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla.”
Punainen pyhä
Helluntai on yksi kirkkovuoden harvoista punaisista pyhistä. Liturginen väri viittaa sekä Pyhän Hengen lieskoihin että marttyyrien vereen. Usein nuo kaksi liittyvät kiinteästi toisiinsa. Pyhä Henki johtaa kristittyjä rohkeasti tunnustamaan Herransa nimeä, ja palvomaan häntä silloinkin, kun se saattaa olla hengenvaarallista.
Kirkkovuoden keskeisimpiin kuuluvaa juhlaa kuvitetaan usein alas laskeutuvalla kyyhkysellä, Pyhän Hengen vertauskuvalla. Siinäkin liikkeen suunta on jälleen ylhäältä alas, Jumalan luota ihmisiin päin.
Yksi, kaksi, neljä päivää
Helluntaipäivän ajankohta määräytyy pääsiäisen mukaan.
Läntisissä kirkoissa se on aikaisintaan 10. toukokuuta ja viimeistään 13.
kesäkuuta. Tänä vuonna juhla on 24. toukokuuta.
Suomessa on joskus vietetty Pyhän Hengen vuodattamisen
juhlaa peräti neljä päivää. Vuoteen 1973 asti helluntai oli meillä
kaksipäiväinen, useissa maissa tämä on edelleen vallitseva käytäntö.
Kirkkovuodesta noin puolet on helluntaijaksoa. Kaikki helluntain
jälkeen sunnuntait adventtiin eli uuteen vuoteen asti nimetään järjestyksessä
helluntain mukaan. Tapa korostaa Kristuksen ylösnousemusta uskon ytimenä ja
pääsiäistä kirkkovuoden keskuksena. Samalla ilmaistaan, että kristikunta elää ensimmäisestä
helluntaista viimeiseen tuomioon asti Pyhän Hengen aikaa.
Pirjo Silveri
Kirkkovuoden kiemuroita -palstan asiantuntijana on pastori Heikki Repo.
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi