Tuulenpuuska toi voiman korkealta

Paastonaika päättyy pääsiäisyöhön, mutta toinen pääsiäispäivä ei päätä pääsiäisaikaa. Kristittyjen riemullinen juhlinta kestää peräti 50 päivää.

Helluntaihin asti muistetaan myös Jeesuksen ilmestymisiä opetuslapsilleen. Kirkkovuoden erityinen ajankohta erottuu kirkoissa eri tavoin, esimerkiksi ortodoksi ei pääsiäisaikana polvistu katumuksen merkiksi.

Pääsiäisen tavoin helluntai sijoittuu vanhan juutalaisen juhlan päälle. Shavuot eli viikkojuhla lopettaa pääsiäisestä alkaneen seitsemän viikon jakson. Samalla kertaa juutalaiset juhlistavat sadonkorjuuta ja kesän alkamista.

Kirkon syntymäpäivä

Apostolien teoissa kuvattu Pyhän Hengen vuodattaminen tapahtui juuri juutalaisten helluntaina, 50. päivänä pääsiäisestä. Monissa kielissä pyhäpäivän nimi pohjautuu kreikan sanaan pentekoste (=viideskymmenes). Suomenkielisen nimen juuret ovat ruotsin ilmauksessa helig dag (=pyhä päivä).

Helluntai on vanhimpia kristillisiä juhlia, merkintöjä sen vietosta löytyy jo toiselta vuosisadalta. Helluntaina pidetään kirkon syntymäpäivänä, silloin varsinaisesti alkoi seurakunnan elämä. Jumalan kolmas persoona liittää maailman kaikki kristityt Kristuksen kirkkoon, yhteen Herraan ja yhteen uskoon.

Edelleen jokainen kristitty saa Pyhän Hengen lahjan, se ei kuulu vain rajatulle sisäpiirille tai hengelliselle valiojoukolle. Pyhä Henki toimii ihmisten kautta, Jumala tahtoo jakamansa hyvän leviävän, kiertävän ja olevan ahkerassa käytössä. Helluntain sanoma tarkoittaa, että meidän tulee rakastaa, tukea, lohduttaa ja rohkaista toinen toisiamme. Meidän tehtävämme on levittää iloa, edistää hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta.

Hajaannuksesta yhteyteen

Jeesus astui taivaaseen helatorstaina, 40 päivän päästä pääsiäisestä. Ennen sitä Hän kehotti lähimpiä oppilaitaan jäämään Jerusalemiin ”kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”

Kymmenen päivää myöhemmin kaupungissa oli koolla valtavasti pyhiinvaeltajia eri maista, kun taivaalta kuului kohahdus. Raamatun mukaan (Apt. 2) opetuslasten ylle laskeutui tuulenpuuskan tavoin kuin tulenlieskoja. Näin apostolit saivat mestarinsa lupauksen mukaisesti ylhäältä voiman, Pyhän Hengen, ja he riensivät julistamaan Jumalan suuria tekoja.

Kukin paikallaolija kuuli pelastussanomaa omalla kielellään, jokaisen kulttuurisidonnaisuus otettiin huomioon. Tilanne oli niin hämmentävä, että opetuslasten luultiin olevan humalassa keskellä kirkasta päivää.

Profeetta Joelin kirjassa on kerrottu Jumalan hengen vuodattamisesta ja monista Herran antamista lahjoista. Vanhan testamentin kuvaus toteutui, kun taivaallinen Isä järjesti helluntaijuhlaan yllätysnumeron – ja antoi päivälle täysin uuden sisällön. Jotakin mullistavaa tapahtui, maailma ei enää ollut entisellään.

Kieli-ihmeen on ymmärretty tarkoittavan kristittyjen välistä yhteyttä ja evankeliumin kuulumista kaikille kansoille. Tämä sanoma on vastakohta hajaannukselle, jota on kuvattu Vanhan testamentin kertomuksessa Baabelin tornista.

Ensimmäisestä helluntaista alkoi uusi liitto Jumalan ja ihmisten välillä. Iso joukko ihmisiä kastettiin, seurakunta vahvistui tuhansilla jäsenillä. Nopeasti helluntaista muodostui kristityille pääsiäisen ohella toinen vuoden kastepäivistä.

Syntien pesu ja virkaan vihkiminen

Pyhän Hengen antamilla armolahjoilla oli varhaisessa kirkossa suuri merkitys. Kasteelle valmistauduttaessa pappi rukoili jo aamuvarhaisella Pyhää Henkeä kastevesiin, jotta kasteen vedestä tulisi syntien pesu. Kasteen jälkeen kastettavan pää voideltiin krisma-öljyllä, ja hänet siunattiin kätten päälle panemisella Pyhän Hengen saamiseksi.

Perinne jatkuu yhä. Nykyisessä kastekaavassamme kastettava siunataan toimituksen jälkeen sanoin: ”Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon sinun kanssasi.”

Alusta asti kirkossa on kätten päälle panemisen kautta annettu seurakunnan palvelijoille viran lahja ja siten vihitty heidät virkaan (vrt. Apt. 6:6). Tampereella pappisvihkimykset järjestetään usein juuri helluntaina. Silloin seurakunta rukoilee, että vihittäville annettaisiin Pyhän Hengen lahja. Piispa vihkii uudet papit kätten päälle panemisella ja rukouksella: ”Siunatkoon sinua kolmiyhteinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki, ja pyhittäköön sinut palvelemaan Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla.”

Punainen pyhä

Helluntai on yksi kirkkovuoden harvoista punaisista pyhistä. Liturginen väri viittaa sekä Pyhän Hengen lieskoihin että marttyyrien vereen. Usein nuo kaksi liittyvät kiinteästi toisiinsa. Pyhä Henki johtaa kristittyjä rohkeasti tunnustamaan Herransa nimeä, ja palvomaan häntä silloinkin, kun se saattaa olla hengenvaarallista.

Kirkkovuoden keskeisimpiin kuuluvaa juhlaa kuvitetaan usein alas laskeutuvalla kyyhkysellä, Pyhän Hengen vertauskuvalla. Siinäkin liikkeen suunta on jälleen ylhäältä alas, Jumalan luota ihmisiin päin.

Yksi, kaksi, neljä päivää

Helluntaipäivän ajankohta määräytyy pääsiäisen mukaan. Läntisissä kirkoissa se on aikaisintaan 10. toukokuuta ja viimeistään 13. kesäkuuta. Tänä vuonna juhla on 24. toukokuuta.

Suomessa on joskus vietetty Pyhän Hengen vuodattamisen juhlaa peräti neljä päivää. Vuoteen 1973 asti helluntai oli meillä kaksipäiväinen, useissa maissa tämä on edelleen vallitseva käytäntö.

Kirkkovuodesta noin puolet on helluntaijaksoa. Kaikki helluntain jälkeen sunnuntait adventtiin eli uuteen vuoteen asti nimetään järjestyksessä helluntain mukaan. Tapa korostaa Kristuksen ylösnousemusta uskon ytimenä ja pääsiäistä kirkkovuoden keskuksena. Samalla ilmaistaan, että kristikunta elää ensimmäisestä helluntaista viimeiseen tuomioon asti Pyhän Hengen aikaa.

Pirjo Silveri

Kirkkovuoden kiemuroita -palstan asiantuntijana on pastori Heikki Repo.