Sattumuksia kirkon kulmilta
Järvensivu-seikkoja
Kyllä on tunnelmallista: puupenkkejä, peikonlehtiä, harmooni, seinällä seppeleitä – ja kaiken yllä miellyttävä hämy.
Vapriikin kuvakokoelmista löytämäni otoksen rauhallinen salaperäisyys oli suorastaan vastustamaton viehe kaltaiselleni historiahauelle. Päivänselvä Sattumus-kuva!
Ei siis auttanut muu kuin tarttua syöttiin ja yrittää selvittää, mistä kuvassa on kyse.
Vapriikin tiedoista paljastui vain, että ollaan Järvensivun seurakuntasalissa joskus 1900-luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Onneksi seppelöinti tarjosi lisävihjeen: se tuskin kuului salin perusvarustukseen, eli meneillään oli jonkinmoinen juhlatilaisuus. Mutta mikä?
Otos oli julkaistu myös ”Silfverhuthissa”, tuossa tamperelaisen seurakuntahistorian ainakin melkein kaikkitietävässä ensyklopediassa. Senkin saatesanat olivat suppea – ”sisänäkymä Järvensivun rukoushuoneesta” –, mutta sisälsivät kuitenkin johtolangan. Kuva löytyisi myös seurakuntien arkistosta.
Ei muuta kuin tarkistamaan, olisiko siellä tarkempaa tietoa.
Kuvadiaarin mukaan kokoelmiin kuului kuva ”Järvensivun rukoushuoneen vihkimistilaisuus 1907”, mikä kuulosti sopivalta. Sitten vaan kysymys arkistonhoitajalle, joka varmisti asian – eikä kuulemma ollut edes iso vaiva!
Vihkiäisiä oltiin siis viettämässä. Silfverhuthista selvisi sekin, että toimituksen suoritti tuomiorovasti Walli vuoden toisena adventtina.
Yritin vielä kaivella ajan paikallislehtiä, mutta jälki niin sanotusti kylmeni: en löytänyt kuin Aamulehdessä julkaistun lyhyen ennakkouutisen tilaisuudesta. Myönnetään, että aivan niska vääränä en lehtiä selannut, mutta tämäkin oli jo riittävä tiedon taso. Kävi selväksi, että mikään seutukunnan suurtapahtuma ei ollut kyseessä.
Rukoushuone vaikuttaa jääneen vähemmälle huomiolle jatkossakin.
Silfverhuthin mukaan se kuului Pispalassa toimineen esikaupunkipappi A. R. Wellroosin vastuualueeseen, mutta tämän vierailutahdissa oli toivomisen varaa. Syyksi Wellroos ilmoitti hankalat kulkuyhteydet: hevosta ei ollut, junalla pääsi vain Tampereelle asti, ja jalkamiehelle matka eestaas oli pitkä kuljettavaksi.
Sijainteja ajatellen Järvensivun ja Pispalan yhdistäminen saman papin hoidettavaksi olikin erikoinen ratkaisu, varsinkin kun jälkimmäisessä varmasti riitti työsarkaa. Niinpä rukoushuone jäi paljolti maallikkosaarnaajien saliksi.
Nyt huomaan, että tämä juttu alkaa kuulostaa vähän alavireiseltä! Joten eiköhän lisätä vielä kohottava, positiivinen loppunousu.
Ja sehän onnistuu siirtymällä rukoushuoneen 25-vuotisjuhliin, jotka vaikuttavat olleen aivan toisen tason seura(kunta)tapahtuma: menot olivat kaksipäiväiset ja kiitosta, huomiota ja tunnustusta tuli. Aamulehtikin muisti tällä kertaa kahdella jutulla ja oikein kuvan kanssa.
Kehitystarinahan tästä siis sukeutui – Järvensivu-roolista… ei ehkä aivan Järvenpää-rooliin, mutta sinne päin!
Lähteet:
- Aamulehti 5.12.1907, 3.12. & 6.12.1932; Silfverhuth, Voitto: Tampereen seurakuntahistoria 1 (SKS, 2013); siiri.tampere.fi
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi