Sattumuksia kirkon kulmilta
Juhannusvihkiäiset Aitolahdessa
Onpas tummaa ja synkeää! Ei kyllä arvaisi, että kuvassa on juhannus. Vai pitäisikö sittenkin sanoa: niin on tummaa ja synkeää, että eiköhän kuvassa ole juhannus.
Kirkon olomuodosta taas voisi päätellä, että meneillään on jonkin ikiaikaisen Herran huoneen juhlintamenot, ehkä jokin vuosisataisjuhla.
Mutta ei, taas menisi metsään: kirkko on aivan vastavalmistunut ja juhlan syy sen vihkiäiset. Kuvassa on nimittäin vuonna 1928 valmistunut Aitolahden uusi, nykyisin jo vanha kirkko.
Höynäytetyksi tuleminen ei ole katsojan vika, vaan osoitus suunnittelun ja rakentamisen taituruudesta: kirkko nimittäin piirrettiin arkkitehti Birger Federleyn toimistossa nimenomaan keskiaikaisia esikuvia seuraten, ja lopputulos olikin varsin uskottava – ei nyt ihan Messukylän vanha kirkko, mutta sinne päin. Hieman ränsistyneempänä kirkko voisi mennä täydestäkin.
Jos keskiajalla keskiaikaisen kivikirkon rakentamisessa saattoi kulua vuosikymmeniä, 1920-luvulla sellaisen pystyttäminen tapahtui hyvin ripeästi – jopa alle aikataulun. Rakennustyöt Aitolahdella nimittäin aloitettiin elokuun 1927 lopussa, ja vaikka valmista piti olla seuraavan vuoden heinäkuun 1. päivänä, eteni hanke niin sujuvasti, että saatiinkin juhannusvihkiäiset.
Juhlapäiväksi kirkolle johtava tie oli saanut komean havuköynnöskujan, ja vihkiäissääkin oli sopiva, eli kaunis. Tai niin ainakin tilaisuudesta raportoineessa Aamulehden jutussa väitettiin. Olkoon sitten niin, vaikka ei tuo nyt aivan rantakeliltä kyllä näytä. Ehkä juhannussäälle oli jo tuolloin oma arvosteluasteikko, ja kirjoittaja tarkoitti lähinnä, että ei ollut pakkasta.
Harvinaislaatuisen päivän kunniaksi oli tietysti järjestetty myös yllin kyllin ohjelmaa. Kello kymmenen alkaneen vihkimistilaisuuden jälkeen kirkolla pidettiin ensin päiväjumalanpalvelus, jota seurasi puoli kahdelta urku- ja sellomusiikkia, yksinlaulua ja virrenveisuuta sisältänyt kirkkokonsertti.
”Taidokkaasti pari cellosooloa” vetäisi myös paikallinen kesäasukas, 15-vuotias Eija Ignatius, joka myöhemmin loi uran yhtenä Suomen ensimmäisistä naissellisteistä.
Konsertin jälkeen vetäydyttiin läheiselle Sorilan kansakoululle juhlapäivällisille, joilla oli ruuan lisäksi tarjolla myös asianmukaisen runsas puhekattaus: ääneen pääsivät muun muassa arkkitehti Federley, kirkon tontin lahjoittanut paikallinen merkkimies Rurik Pihkala ja kirkon vihkinyt Tampereen piispa Jaakko Gummerus, edellä mainitun veli. Päivän päätteeksi palattiin vielä kirkolle kello 18 alkaneeseen iltahartauteen.
Aivan yötä läpeensä ei siis juhlittu, mutta varsin pitkän kaavan mukaan kuitenkin. Ja olihan juhlaan aihetta: oli keskikesä, Aitolahden pieni, nuori seurakunta oli saanut oman kirkon – eikä sitä nyt ihan joka juhannus keskiaikaista kivikirkkoa vihitä!
Lähteet:
- Aitolahden kirkko vihittiin viime sunnuntaina. Aamulehti 26.6.1928, 6;
- Ignatius, Jaakko: Sellisti Eija Ignatius. Helsingin Sanomat 10.3.2009
- Kivinen, Paula: Tampereen jugend (Otava 1982)
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi