Sattumuksia kirkon kulmilta

Sattumuksia kirkon kulmilta -juttusarjassa tamperelainen historian tutkija Mikko Pollari kertoo Tampereen kirkkojen historiasta kuvien kautta.
6.9.2023

Kioski kirkon kulmalla osa II

Mikko Pollari

Kuten pitkämuistisimmat lukijat ehkä muistavat, vuosi sitten Sattumus-palstan pääosassa oli Viinikan kirkon kainalossa sijaitseva lankarullakioski. Kioski on tarkkaillut kaupunginosansa elämää 1930-luvulta lähtien, joten siihen liittyviä sattumuksia riittää. Eli kerrotaan nyt vielä toinenkin!

Heinäkuun viimeisellä viikolla 2015 Viinikassa nimittäin tapahtui kummia: kaksi herrasmiestä teki kioskiin seinämaalausta ja pyyteli paikalle osuneita ohikulkijoita malleiksi.

Erikoista touhua! Oltiinkohan sitä ihan luvallisella asialla?

Herrasmiehet olivat nimeltään Wille Klén ja Tomas Regan, tamperelaisia taiteilijoita molemmat. Työn alla oli Pirkanmaan kuudetta triennaalia varten maalattava, viidestä kirjaimesta ja ihmishahmosta koostuva teos Vesta.

Kyllä, hätäisille siis tiedoksi, että kioskin seinässä lukee V-E-S-T-A, ei V-E-S-S-A.

Viinikan kirkon juurella työstetään temppeliä.
Temppeli työn alla. Kuva: Tomas Regan

Kuten triennaalin tiedotteessakin tiedotetaan, Vesta on antiikin Rooman kotilieden jumalatar. Hänen temppelissään paloi ikuinen tuli, jota varjeli kuusi papitarta, vestaalia. Heitä ohikulkijat nyt pääsivät esittämään.

Viinikan kioski oli maalauksen kohteeksi inspiroitunut valinta, onhan se pohjaltaan pyöreä, kuten temppelikin aikoinaan. Ikuista liekkiä sen sisältä ei sentään löydy, mutta yhdenlainen kotiliesi kylläkin: eteiseen lämmitystarpeita varten sijoitettu Porin Matti.

Maalauskohde ei kuitenkaan valikoitunut muodollisen yhteneväisyyden perusteella, vaan pikemminkin olosuhteiden sanelemana.

Vestan temppelin raunioita Roomassa.
Roomalainen Vestan temppeli vuoden 2013 asussaan. Kuva: Wikimedia commons / Jebulon

Reganin mukaan seinämaalauksen tekoon oli nimittäin vaikeaa saada lupaa, eivätkä esimerkiksi sillat olisi tulleet kysymykseenkään.

Kioski oli taiteilijoiden mielestä alun perinkin kiehtovin kohde, mutta he eivät pitäneet sitä mahdollisena – kunnes selvisi, että se oli ”purkulistalla”.

Ideaalikohteen mahdollistuttua alkoi teoksen tarkempi suunnittelu. Juuri Vesta valikoitui aiheeksi osittain siksi, että sana tuntui sopivalta: kotiliesi yhdistyi Reganin mielikuvissa ihmisyhteisöön, kioskiin, kirkkoonkin.

Taiteilijoiden työn tuloksena syntyi siis eräänlainen kotilieden temppeli, joka, kuten tiedetään, on nähnyt parempiakin päiviä. Ja niin on myös teoksen laita. Vesta havaittiin vaurioituneeksi jo pian maalaustyön jälkeen tehdyssä rakennushistoriallisessa selvityksessä, eikä sitä mahdollisessa remontissa luultavasti pystytä säilyttämään.

Tämä ei kuitenkaan Regania huoleta: ”katutaide tulee ja menee”, eikä hänellä ole tarvetta ”suojella tai murehtia” työtä. Pikemminkin Vesta on ”kestänyt jo ihmeen kauan koskemattomana”.

Eli myönteisen kautta!

Jatketaan mekin samalla linjalla: kioski on rapistunut, mutta on se kuitenkin paremmassa kunnossa kuin roomalainen vastineensa. Siitä kun ei ole jäljellä juuri muuta kuin pari pylvästä, nekin myöhempiä rekonstruktioita. Huonomminkin siis voisi mennä!

Lähteet

  • Hirvikallio, Seija: Viinikan lankarullakioski, Tampere (2016); Tomas Reganin haastattelu (11.8.2022); Wikipedia-sivut (Vesta, Temple of Vesta).

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja