Koti kodittomalle

Pääosaa esittää kuvan krusifiksi, kuvanveistäjä Laila Pullisen teos Nyt näemme kuin kuvastimessa, silloin kasvoista kasvoihin. Veistos sijaitsee Tesoman kirkon alttarilla. Jutun juoni taas on se, miten veistos kaikista maailman paikoista päätyi juuri Tesomalle.

Aloitetaan alusta eli veistoksen synnystä, joka Pullisen pojan Jean Ramsayn mukaan oli ”ihmeen kaltainen”. Ensimmäisen kipsiversion taiteilija veisti pääsiäisen aikaan, kolmessa päivässä, vain vähäisiä taukoja pitäen.

Tesoman kirkon krusifiksi ja veistäjänsä Laila Pullinen. Kuva: Laila Pullisen Säätiön arkistot

Mistä moinen kuumeenomainen työinto?

Ramsay kertoo, että kristinuskon aihepiiri oli kyllä Pulliselle tuttu ja läheinen. Mutta se tuskin vielä selittää näin tarmokasta uppoutumista.

Sen sijaan selittävä tekijä voi olla veistotyössä koettu leimahduksenomainen oivallus.

Pullinen nimittäin kertoi vuonna 1977 häntä Helsingin Sanomiin haastatelleelle Henrik Tikkaselle, että krusifiksin juuret olivat Afroditea esittävässä työssä. Rakkauden jumalatarta työstäessään hän joutui tekemään veistoksen yläosaan reiän – reiän, josta lankesi valo jumalattaren ylle.

>Kun näin kävi, Pullinen itsekin näki valon. Mitä jos samaa ratkaisua käyttäisi krusifiksissa? Mitä jos valo lankeaisikin kärsivän Kristuksen kasvoille?

Idea! Veistotekninen ratkaisu yhdistyi Pullisen vaikutteisiin kuin kipinä kuivaan puuhun. Ei ihme, jos taiteilija syöksyi työhön.

Ramsayn mukaan kuvasta näkyy ilmiselvästi, että Pullinen oli myös tyytyväinen lopputulokseen. Mutta sitten luomisen ilo vaihtui käytännön vaikeuksiin.

Teokselle ei nimittäin löytynyt sopivaa paikkaa.

Tikkanen kertoo, että Pullinen oli ajatellut sitä Temppeliaukion kirkkoon, mutta arkkitehtien mielestä se olisi ollut tyylirikko. Haastatteluhetkellä veistos oli Helsingin tuomiokirkon kryptassa, josta se piti hakea pois, koska se oli ”tiellä”.

Pullisen työ oli kovaa hommaa. Kuva: Museovirasto, JOKA Journalistinen kuva-arkisto, Markku Lepolan kokoelma. Kuvaaja: Markku Lepola

Kristuksesta tuli siis koditon.

Pysyvää sijaa etsiessään veistos eli kiertolaiselämää näyttelyissä, kunnes sen huomasi pastori Eero Salmi. Hän toi sen tekeillä olevan Tesoman kirkon rakennustoimikunnan tietoisuuteen – tässäpä teos tulevan kirkon alttarille!

Harjun kirkkoherran Erkki Malkavaaran mukaan taiteilija itse piti Tesoman kirkkoa vaatimattomana työlleen, mutta suostui sitten kuitenkin. Ehkä puolen tonnin veistos oli saatava jonnekin, ja tässä nyt oli ottaja.

Jos siis vielä vuotta aiemmin Tikkanen oli voinut moittien kirjoittaa, kuinka ”tällainen Kristus todella sopii aikaamme, mutta ei kirkkoihimme”, niin Tesoman kirkkoon se sopi.

Siitä tuli kodittomalle koti.

Lähteet:

• Halonen, Kaisa: ”Lailaa vaivasi se, että barokin taiteessa Jeesus esitetään ristillä usein pulleana ja vaaleanpunaisena”. Kirkko ja kaupunki 22.11.2019
• Liehu, Rakel: Kosminen kulta. Teoksessa Laila Pullinen (Otava, 1994)
• Malkavaara, Erkki: Kirkko tulessa ja herra marjassa (2005)
• Silfverhuth, Voitto: Tampereen seurakuntahistoria 2 (SKS, 2013)
• Tikkanen, Henrik: Koditon Kristus syntyi Afroditesta. Helsingin Sanomat 16.1.1977.