Sattumuksia kirkon kulmilta

Sattumuksia kirkon kulmilta -juttusarjassa tamperelainen historian tutkija Mikko Pollari kertoo Tampereen kirkkojen historiasta kuvien kautta.
4.12.2024 0.59

Kuusia kirkkojen kulmilla

Mikko Pollari

Mikäli jotain aivan kummallista ei satu, tämän jutun ilmestyessä Vanhan kirkon edustaa koristanee taas jättiläismäinen joulukuusi.
Näin on lukemani mukaan ollut yhtäjaksoisesti jo vuodesta 1930 – tai melkein, sota-aika nimittäin katkaisi jatkumon. Joka tapauksessa perinteellä on ikää kohta sata auringonkiertoa.

Vanhin otos Keskustorin – tai siis tuolloin vielä Kauppatorin – havujättiläisestä lienee tämä, vuodelta 1901. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto. Kuvaaja: Juho Holmstén-Heiniö.

Parhaassa tapauksessa voitaisiin viettää jo 130-vuotispäiviäkin, sillä aivan ensimmäistä kertaa Keskustori sai joulupuunsa jo 1894. Tuolloin se pystytettiin ”varattomien lasten ilahuttamiseksi” ja hankkeen takana olivat kaupungin silmäätekevät.

Kuten myöhemminkin, kyseessä oli melkomoinen yksilö. Aamulehti ihasteli, kuinka ”latva tavottelee kirkon räystästä” ja ”samassa suhteessa on sillä leveyttäkin”. Ei siis aivan nykymenon mukainen havuhirmu, mutta niin valtaisa kuitenkin, että sitä saattoi kutsua ”jättiläisjoulukuuseksi”.

Ehkä vielä kokoakin merkittävämpi vetonaula oli latvaan sähkölampuista tehty tähti, joka pimeän tullen kimmelsi ”tavattoman huikaisevasti”. Sitä ihastelemaan tulevia pyydettiin ottamaan mukaan lahja, joita sitten jaettiin aattona vähävaraisille. Paketteja kertyi parisen tuhatta, ja ”ilosta säihkyivät saajain silmät”, kertoi Aamulehti.

Tempauksesta tuli siis menestys ja sitten tapa, joka kuitenkin katkesi joskus 1900-luvun alussa. Tarkka vuosiluku ei ole tiedossani, mutta perinnettä uudelleen käynnistettäessä mainittiin, että taukoa olisi ollut toistakymmentä vuotta.

Mustavalkoinen kuva lumisesta kirkosta ja kuusesta.
Myös vuoden 1904 kuusi on ikuistettu. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto. Kuvaaja: Juho Holmstén-Heiniö. CC BY 4.0.

Kuten oheisesta otoksestakin ilmenee, Keskustorin kuusi ei kuitenkaan ole ollut ainoa Tampereen kirkkojen kulmien jouluilahdutin. Historiallisia kuvatodisteita löytyy Viinikan ohella ainakin Messukylästä.

Mustavalkoinen kuva lumisesta kirkosta ja kuusestasekä kirkon edessä olevista sähkölangoista.
Messukylän kirkon kuusi ja lankaharppu vuonna 1958. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto. Kuvaaja: E. M. Staf.

En tiedä, miten pitkäikäisiä nämä perinteet ovat olleet, enkä sitäkään, kuinka monen kirkon tietämiltä kuusia lopulta oikein on löytynyt. Te lukijat lienette tässä suhteessa viisaampia!

Löytämäni joulupuuotokset ovat paitsi kauniita, myös historiallisesti kiintoisia. Kuusen kaltainen kiintopiste kun avaa näkökulman maailman ja tapojen muutoksiin sen ympärillä.

Valikoinkin tämän Sattumuksen verkkoversioon oikein havukuvakavalkadin lahjaksi lukijoille.

Päätähuimaavaa katsottavaa tarjoaa esimerkiksi otos vuodelta 1933, jossa on kiivetty tikkailla puun latvaan tähteä kiinnittämään.

Puisten, korkeiden tikkaiden päässä seisoo mies, joka kiinnittää tähteä kuusen latvaan.
Tähteä latvaan vuoden 1933 tyyliin. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto.

Niin vuoden 1904 Vanhan kirkon kuin 1958 Messukylän kirkon kuusien kuvissa taas huomiota herättävät sähkö- tai puhelinlangat, joita on kuin harpussa kieliä. On siinä ollut pikkulinnuilla istuinpaikkoja!

1930-lukulaisessa otoksessa puolestaan Keskustori on kuusimyyjien valikoimien seurauksena kuin väliaikainen havumetsä.

Vanhan kirkon vieressä on kuusikauppiaita ja vanhoja autoja.
Kuusta kerrakseen! Joulupuumyyntiä 1930-luvulla. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto.

Entäs sitten räpsäys vuodelta 1937, jossa kaksi miestä vetää kuusta pystyyn vinssillä, käsivoimin kampia kääntäen.

Kaksi miestä vetää kuusta pystyyn vinssillä, käsivoimin kampia kääntäen.
Nousee nousee! Keskustorin kuusta pystytetään 1937. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto.

Nykymaailmassahan työ tehdään nosturilla, kuten esimerkiksi vuoden 2005 kuvasta näkyy.

Mutta nousee se nosturillakin – kuusen pystytystä 2005. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto. Kuvaaja: Eoina Ronimus.

Ja kaiken vastapainona on Viinikan kaltainen pysäytetty hetki, josta oikein huokuu joulun rauha.Mustavalkoin valokuva lumisesta kirkosta ja sen ympäristöstä.

Kuinka jouluisaksi voikaan tunnelma mennä? Viinikan kirkko on kuvattu loppuvuodesta 1958. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto. Kuvaaja: E. M. Staf

Joutilaita juhlapyhiä!

Lähteet:
Aamulehti
15.–28.12.1894, 24.12.1930
Vapriikin kuva-arkiston Facebook-sivut


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja