Merkkihenkilö muisteluseminaarissa

Raili Pietilä suunnittelemansa Hervannan kirkon aulassa, seuranaan pastorit Jukka Leino (vas.) ja Juhani Virtala. Kuva: Juhani Räsäsen kokoelma. Kuvaaja: Juhani Räsänen

Kuten tunnettua, Pietilä jätti miehensä Reiman (1923–1993) kanssa melkoisen jäljen tamperelaiseen kirkkoarkkitehtuuriin: he suunnittelivat Hervannan (1979) lisäksi myös Kalevan kirkon (1966), ja lähellä oli, ettei Aleksanterin kirkkoonkin olisi tullut Reima Pietilän suunnittelema krypta. 

Tampere on toki muutenkin Pietilöiden töiden keskittymä – pääkirjasto Metso on heiltä suorastaan maailmankuulu taidonnäyte.

Hervannan kirkon rippikoulusalissa, noin kolmenkymmenen vieraan joukossa oli siis kansainvälisen tason arkkitehtinimi, mitä voisi pitää pienenä ihmeenä. Mutta kun kyse oli Raili Pietilästä, asiassa ei tainnut olla mitään kummallista. 

Pietilä ei nimittäin vaikuta olleen kovinkaan kiinnostunut salamavalojen välkkeestä tai korkean profiilin vastaanotoista. Pikemminkin hänen kohdallaan toistuvat luonnehdinnat maanläheisyydestä ja vaatimattomuudesta, mistä kertoo osaltaan sekin, että hän antoi miehensä hoitaa työhön kuuluvan julkisen puolen ja oli myös taipuvainen korostamaan Reiman osuutta heidän yhteisissä luomuksissaan.

Pietilän prameilemattomuutta todistaviin lausuntoihin yhtyy myös muisteluseminaarissa paikalla ollut, Hervannan kirkon 30-vuotishistoriikin kirjoittanut Anne Seppänen, jonka mukaan Pietilä oli suorastaan itseriittoisuuden vastakohta, “hyvin äidillinen” ja “ihan tavallinen” – oli ”vaikea uskoa, että maailmankuulu”. Hän kuulemma puhuikin hiljaisella äänellä.

Raili Pietilä vuonna 1966, seuranaan tytär Annukka ja perheen kissa Misukka. Kuva: Wikimedia commons

Seppänen muistelee, että Pietilä saapui Tampereelle junalla, eikä tarjolle ollut järjestetty fine dining -tyyppistä ateriaa, vaan hän söi samaa lihakeittoa samassa pöydässä kuin kaikki muutkin.

Tarjoilu olisi voinut olla vaativammalle diivalle kauhistus, mutta tällä kertaa se taisi olla osuva valinta – Pietilöiden kun kerrotaan olleen yksinkertaisen ruoan ystäviä. Ongelmia ei ilmeisesti aiheuttanut sekään, että he olivat 1980-luvulla ryhtyneen kala- ja kasvissyöjiksi. Ehkä arkkitehti oli vuosien saatossa taas palannut liharuoan pariin, tai sitten ei vain halunnut tehdä asiasta numeroa?

Pietilä piti toki seminaarissa oman puheenvuoron, joka äänitettiinkin. Tallenne on kuitenkin sittemmin joutunut hukan teille. Harmi! Olisi ollut kiintoisaa kuulla arkkitehdin omia ajatuksia Hervannan kirkon suunnittelusta ja 1970-luvun työntäyteisistä vuosista. Ties mitä hän niistä kertoikaan, hiljaisella äänellään.

Hervannan kirkon sisäänkäynti ja kellotorni kesällä 2020. Anne Seppäsen mukaan kuvauspaikan taakse metsään oli kaavoitettu uurnalehto, minkä vuoksi kirkon sisäänkäynti on hieman piilossa, metsään päin. Kuva: Juha-Pekka Aaltonen

Lähteet:

• Johansson, Eriika; Paatero, Kristiina & Tuomi, Timo (toim.): Raili ja Reima Pietilä. Modernin arkkitehtuurin haastajat (Suomen rakennustaiteen museo, 2008); 
• Quantrill, Malcolm (toim): Suomalaisen arkkitehtuurin etsijä (Rakennustietosäätiö ja Rakennuskirja Oy, 1988); Anne Seppäsen haastattelu (29.3.2022)
• Silfverhuth, Voitto: Tampereen seurakuntahistoria 2 (SKS, 2013)