Pitkänsitkeä projekti

Ehkä vähemmän sen sijaan tiedetään, että tapuli ei ole alkuperäisellä paikallaan. Alun perin se nimittäin pystytettiin joitakin metrejä luoteeseen, jotakuinkin nykyisen kirkkosalin paikalle.

Ehkä vieläkin vähemmän tiedetään, että aivan alun perin tapulia ei pitänyt olla olemassakaan. Härmälän kirkon suunnittelukilpailun 1930-luvun lopulla voittaneessa Elma ja Erik Lindroosin työssä ei nimittäin ollut erillistä kellotapulia lainkaan, vaan kirkkorakennuksen sisään piirretty kellotorni.

Tapuli ilmestyi piirustuksiin vasta sotien välillä tapahtuneen jatkotyöstön myötä. Syy muutokseen lienee ollut se, että rakentamisen piti olla mahdollista kahdessa vaiheessa: seurakuntatalo ensin, sitten kirkkosali. Sillä välin seurakuntatalon sali sai hoitaa myös kirkkosalin virkaa.

Tapuli vanhalla paikallaan 1950-luvulla, vieressä väliaikainen sakasti ja taustalla nyttemmin jo purettu muuntamorakennus. Kuva: Pirkko Pihkalan kokoelma.

Rakennusvaiheiden väliseksikin ajaksi kirkolle piti totta kai saada kellot. Siispä rakennettiin tapuli, ”joka myöhemmin voidaan purkaa ja siirtää oikealle paikalleen”, kuten asia Arkkitehti-lehdessä julkaistussa suunnitelmassa todettiin.

Tuskin kukaan olisi tuolloin kuitenkaan uskonut, että tämä “myöhemmin” tarkoittaisi yli kahta vuosikymmentä. Suunnitelman ensimmäinen vaihe – seurakuntatalo, pappila, väliaikainen sakasti ja tapuli – vihittiin nimittäin käyttöön joulukuussa 1949, mutta toisen vaiheen aloitusta saatiin odottaa elokuuhun 1971 asti. Härmälän kirkon rakentaminen osoittautui siis pitkänsitkeäksi projektiksi.

Kun kirkkosalia viimein päästiin rakentamaan, tapuli piti sitten siirtää pois sen tieltä. Ja kun alkoi tapahtua, oikea henkilö sattui olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Nosturi nostaa, tapuli nousee. Kuva: Matti Salakari

Härmälästä menneinä vuosikymmeninä muitakin komeita otoksia napannut Matti Salakari oli nimittäin kotonaan Härmälänpuiston varrella, kun nosturi käynnistettiin. Kuvan näppääminen ei kuitenkaan ollut mitään leikintekoa. Kuvan saadakseen Salakari joutui harrastamaan jotain, mitä myöhemmin ehkä kutsuttaisiin parkouriksi tai vähintäänkin extreme-urheiluksi.

Salakarin talon yläkerrasta katsoen puut peittivät näkymän kirkolle. Piti siis päästä vielä ylemmäs, aina katolle asti, jotta saisi onnistuneen otoksen.

Seurasikin kaksinkertaisesti jännittävä hetki: yhtäällä nosturi nosti puukehikolla tuettua tapulia, toisaalla härmäläläinen nuorimies taiteili kotitalonsa katolla kameran kanssa. Todellinen tuplatrilleri, etten sanoisi!

Tapuli uudella paikallaan, oletettavasti kirkkosalin elokuussa 1972 tapahtuneiden vihkiäisten aikoihin. Kuva: Pirkko Pihkalan kokoelma. Kuvaaja: Matti Pihkala.

Onneksi molemmat operaatiot päättyivät onnellisesti: tapuli pääsi uudelle paikalleen, ja nuoruuden hurjuuden ansioista tämä historiallinen siirtymä saatiin taltioitua jälkipolvillekin. Kiitos huimapäisyydestä, Matti!

Lue Härmälän kirkon tarina täältä.

Lähteet:

Härmälän kirkkokilpailu (Arkkitehti 7–8/1940); Lindroos, Elma ja Erik: Härmälän seurakuntatalo ja pappila (Arkkitehti 11/1954); Matti Salakarin haastattelut (12.–13.9.2022); Silfverhuth, Voitto: Tampereen seurakuntahistoria 2 (SKS 2013).