Sattumuksia kirkon kulmilta
Pyynikin elokuvapalatsi
Niin mikä? Legendaarisen poikatyöntekijän Tuure Laitisen ellukerho, tietenkin!
Entisaikojen Tampere oli väärällään elokuvateattereita; suurempia ja pienempiä, loisteliaampia ja nuhruisempia. Enkä syyllisty ihan mahdottomaan värikynäilyyn, jos sanon, että yksi niistä toimi Pyynikin pappilan rippikoulusalissa.
Pentti Keskinen muistelee kirjassaan Tamperelainen nonstoppi, että neljäkymmentäluvun tienoilla ”Tute” järjesti muutaman viikon välein poikailtoja, joissa hartaamman ohjelman lomassa esitettiin myös elokuvia. Ennen kaikkea ohjelmassa oli Hal Roachin Meidän sakki -pätkiä, ja tupa tuli täyteen.
Jos perusohjelmistoa ei sattumalta saatu, Tute veti ässän hihastaan ja näytti vuonna 1939 seurakuntien kesäkeitaassa eli Teiskon Isosaaressa kuvattua Kerhopojat leirillä -elokuvaa. Sen järveen molskahdukset ja muut suviseikkailut olivat varma hitti – vähintäänkin filmiä kelattaessa, kun touhut tapahtuivat takaperoisesti.
Toimisi varmaan vieläkin! Ja koska filmi oli niin tuore, saattoi siitä hyvällä tuurilla bongata jonkun tutunkin, ehkä jopa itsensä.
Pappila oli tarkoitukseen varsin sopiva paikka: sisääntuloa reunustivat komeat pylväät kuin leffapalatsin entranssia ikään, ja rippikoulusali kävi aivan hyvin katsomosta. Popcornin tuoksu – ja ennen kaikkea maku – vain taisi puuttua.
Kun asia nyt nousi esille, niin Pyynikin ja Tuulensuun leffateattereiden muotokielessä on muuten melkoisia samankaltaisuuksia, varsinkin ulkopuolelta katsoen. Richard Rautalinin reliefejäkin löytyy niin seurakuntasalin seinältä kuin Kino-Palatsin näyttämön reunoilta.
Yhteydet eivät ole mikään ihme, ovathan molemmat rakennukset tuolloisen kaupunginarkkitehdin Bertel Strömmerin suunnittelemia, ja vieläpä samoihin aikoihin: kumpikin valmistui 1929.
Tampereen elokuvateattereiden kultakausi hiipui aikanaan, ja niin taisi käydä myös Pyynikin filmikerholle. Laitinen siirtyi muihin hommiin, mutta seurakunnan historiikkia selailemalla selviää, että ainakin vielä vuonna 1963 poikaillassa oli ohjelmassa seassa myös ”elluja”.
Kuinka pitkään näytäntöjä tuon jälkeen jatkui, sen voisi joku Sillan lukijoista tietää paremmin.
Kerhopojat leirillä löytyy muuten edelleen Kansallisen audiovisuaalisen instituutin KAVI:n kokoelmista, eli uusintanäytäntö olisi mahdollinen – sekä etu- että takaperoisesti, tietysti!
Mikko Pollari
Lähteet:
- Jaakola, Juha: Bertel Strömmer (Vapriikki, 2022)
- Keskinen, Pentti: Tamperelainen nonstoppi (Tampere-Seura, 2002)
- Malkavaara, Erkki: Pyynikin helmi (Pyynikin seurakunta, 2003)
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi