Sattumuksia kirkon kulmilta

Sattumuksia kirkon kulmilta -juttusarjassa tamperelainen historian tutkija Mikko Pollari kertoo Tampereen kirkkojen historiasta kuvien kautta.
6.3.2024

Taiteilija kärsii

Mikko Pollari

Onpa siinä herrasväellä hymy herkässä!
Tai siis kaikilla paitsi tuolla yhdellä valkeassa työtakissa. Voin melkein nähdä hänen päänsä sisään: ”Poistukaatten!” ”Lähtekää ny jo meneen!” ”Päästäkää ihminen hommiin!”

Vanha kuvaa, jossa etualalla kaksi lasta esittävää patsasta ja sivustalla kuusi ihmistä, joista valkotakkinen mies seisoo kädet lanteilla.
Kauanko tätä vielä kestää? Työasuinen Rautalin erottuu hymyilevästä joukosta. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto/ E. Kaalama

Voi tietysti olla, että vain kuvittelen – mutta luultavasti en.

Syypää muiden hymyihin lienee teos etualalla: siinähän on Pyynikin kirkkopuistoon Aleksanterin kirkon edustalle sijoitettu Kevät-suihkukaivoveistos.

Kuvassa se on tosin vielä kipsinen, eikä taida aivan vastata valmista muotoaan. Ainakin omiin silmiini pojat vaikuttavat potremmilta kuin pronssiin valetut.

Lievä keskeneräisyys ei olisi mikään ihme, koska kuva on otettu vuonna 1935, eli noin kaksi vuotta ennen patsaan paljastusta.

Kärsivän oloinen herrasmies on teoksen luoja, Väinö Richard Rautalin, jonka tuotantoa tunnetusti on useammankin Tampereen kirkon yhteydessä: Viinikassa alttarin ja oven veistokset sekä sotien muistomerkki Messukylän hautausmaalla ovat myös hänen teoksiaan.

Löytyypä Rautalinin työ Pyynikin seurakuntatalon salin seinältäkin.

Kuvauspaikka on oletettavasti taiteilijan ateljeekodin puutarha Lempäälässä, jonne hän oli asettunut 1930-luvun puolivälin tienoilla. Sen rauhassa lienee ollut hyvä keskittyä Kevään kaltaisen merkkiteoksen luomistyöhön – siis silloin kun sai olla rauhassa.

Muut henkilöt ovat vasemmalta lukien taiteilija Gabriel Engberg, taidehistorioitsija Edvard Richter, tuntematon rouva, kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer ja viimeisenä mahdollisesti tuolloinen Tampereen apulaiskaupunginjohtaja K. F. Mattsson.

En tunne veistoksen syntyhistoriaa, mutta veikkaan, että se oli kaupungin tilaama, ja arvovaltainen retkue Rautalinin luona tarkistamassa työn edistymistä.

Jos niin on, veistäjän paljonpuhuvan ilmeen ymmärtää. Varsinkin kun tilanteelle löytyy ennakkotapaus.

Rautalin oli nimittäin Sääksmäellä vaikuttaneista taiteilijoista kirjoittaneen Annamaija Kuulialan mukaan hieman temperamenttinen luonne. Tai siis ilmeisesti ei ihan vähänkään.

Kuuliala kertoo, kuinka tämä oli muutamaa vuotta aiemmin ollut Tammerkosken rannalla muotoilemassa Tampere-veistostaan, kun patsastoimikunnan puheenjohtaja Engberg – kyllä, sama kuin kuvassa – oli tullut seurueensa kanssa katsomaan työtä. Tämä sai Rautalinin tulistumaan: ”Mitä peijakkaan tekemistä teillä täällä on”, hän oli huutanut ja ruiskauttanut suihkun vesiletkusta tunkeilijoita kohti.

Keskeneräisiä töitä ei sovi arvostella!

Vanha kuva, jossa piirileikkiä leikkiviä lapsia esittävästä suihkukaivosta lentää vettä kaarissa. Taustalla on puu ja autoja.
Pronssiset pojat vesileikeissään kesällä 1966. Kuva: Museovirasto, Historian kuvakokoelma / Teuvo Kanerva

Myönnetään, että juttu saattaa ohjata omia tulkintojani, mutta ei voi mitään – Rautalinin pälyilevä, etsivä katse luo välittömän mielleyhtymän Kuulialan kertomukseen:

”Taas tuo turkasen Engberg! Missä vesiletkuni on?”

Lähteet: 

  • Julkiset veistokset ja monumentit -sivusto (Tampereen kaupunki 2006)
  • Kuuliala, Annamaija: Hohteessa menneiden kauniiden kesien (Sääksmäki-Seura 1992)
  • Silfverhuth, Voitto: Tampereen seurakuntahistoria 1 (SKS 2013)
  • Wikipedia-sivut (Edvard Richter, K. F. Mattsson)


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi