Teiskossa tapahtuu

Lauantaina 2. elokuuta vihittiin hautausmaa kahvitusten ja puheiden kera. Piispa Jaakko Gummerus suoritti toimituksen varta vasten rakennetulta lavalta. Kuorolauluakin oli, ja torvisoittokunta.

Sunnuntai taas omistettiin kolmesataavuotisjuhlallisuuksille, jotka alkoivat jumalanpalveluksella, konsertilla ja pastori Erkki Hankalan puheella.

Seuraavaksi siirryttiin noin kilometrin päähän Myllyniemeen, jossa väkeä vastaanotti edeltä käsin saapunut kuoro. Piispa Gummerus sai jälleen puheenvuoron, nyt paikalle tuodusta vanhan kirkon saarnatuolista käsin.

Ihmeteltävänä oli vast’ikään sijoilleen saatu muistokivi, johon oli kaiverrettu merkkivuodet: 1621 markkeeraamaan vanhimman kirkon valmistumista ja 1669–1787 sen seuraajan olemassaoloa.

Iltapäivällä palattiin takaisin uuteen – tuolloin siis jo reilusti satavuotiaaseen – kirkkoon, jossa pidettyihin puheisiin, rukoukseen ja kiitosvirteen päivä päättyi.

Menot olivat menestys. Aamulehden mukaan kirkko täyttyi ”ääriään myöten”. Erityisesti mainittiin illan lähtötunnelma, jolloin ”vene veneen perästä työntyi vesille täytenään väkeä”, ja tuolloinkin harvinaisen näyn, 8-hankaisen kirkkoveneen, perässä istui vanha mies ”kuin perintönä entisaikain kirkkokansalta”.

Suorastaan järnefeltiläisiä mielikuviahan tuosta syntyy, myönnetään!

Se, miksi kolmesataisjuhlaa vietettiin juuri tuolloin, on mielenkiintoinen kysymys. Ensimmäinen kirkko kun oli otettu käyttöön juhannuksena 1621, oma kappeliseurakunta perustettu 1636, toinen kirkko valmistunut 1669, ja kolmaskin 1788.

Merkkipäiviä siis kyllä oli tarjolla, mutta mikään ei oikein täsmää.

Todennäköisesti ajankohdalla haettiin yhteyttä juuri esikoiskirkkoon, mutta vähän oltiin myöhässä. Voin kuvitella, millaisia parahduksia seurakunnassa on päässyt, kun huomattiin varsinaisen juhlavuoden lipuneen ohi!

Mutta mitäpä siinä sitten, ei muuta kuin pää ja juhlat pystyyn. Pitääkö sitä aina ollakaan niin eksakti?

Tämä matti- tai maijamyöhäisyys tuo muuten mieleen noin vuosi sitten esittelemäni Messukylän vanhan kirkon viisisataavuotisjuhlat. Niihinhän liittyi myös vähän ajallista heittoa – tai nykytiedon mukaan aika paljonkin.

Juhlatavat siis näyttävät toistavan itseään, joten niin teen minäkin ja muistuttelen merkkipäivistä: hautausmaan laajennus on saapunut sadan vuoden ikään, kuten myös vanhojen kirkkojen muistomerkki. Ja Teiskon seurakuntahan on jo 400-vuotias – tai ainakin sen edellisistä pyöreistä on vuosisata.

Eli jälleen olisi juhlien paikka. Moninkertaisesti onnea!

Lähteet:

• Aamulehti 5.8.1924; Kotimaa 8.8.1924
• Saarela, S.K.: Teiskon seurakunnan vaiheita (Teiskon seurakunta 1960)