Sattumuksia kirkon kulmilta
Veikkoset Vanhan kirkon puistossa
Tervetuloa jälleen Vapriikin jalokivien äärelle! Tällä kertaa olen poiminut kuva-arkiston aarrearkusta otoksen kahdesta veikeämmänpuoleisesta vesselistä.
Puiston penkillä istuksitaan polvihousut putsingissa, ja ihan mukavaakin vaikuttaisi olevan. Minun silmiini vaatteet näyttävät siisteiltä ja päteviltä, mikä kertonee, että aivan alempien tuloluokkien vesoja ei olla.
Tähän viittaa toki sekin, että pojat ylipäänsä ovat päätyneet linssin eteen.
Maassa lojuvat lehdet taas paljastavat, että on syksy – ehkä myöhäinen sellainen, koska puissa ei enää näy juurikaan verhoa. Palttoiden paksuudesta päätellen on myös melko kylmä.
Tekisi mieli väittää, että nuoret herrat ovat veljeksiä, mutta faktatietoa asiasta ei ole – niin kuin ei paljon muustakaan: heidän, kuten myös kuvaajan, henkilöllisyys sekä kuvan tarkoitus ovat hämärän peitossa.
Miljöökään ei ensikatsomalta näytä tutulta, mutta Vapriikin tietojen mukaan ollaan Vanhan kirkon puistossa.
Syyni juuri tämän kuvan valintaan olikin – vetoavan sympaattisuuden ohella – tienooseen avautuva harvinainen näkymä: itse kirkkoahan on tallennettu vaikka kuinka paljon, ympäröivää puistoa taas niukemmin.
Varsinkin vuonna 1925 valmistunutta kirjastotaloa edeltäviä kuvia löytyy vähän. Mutta tässä lienee nyt sellainen.
Vapriikin antama ajoitushaarukka (1900–1911) on laaja, muttei taida siltikään osua ihan kohdilleen – eikö taustalla nimittäin näy vuonna 1913 valmistuneen Tampereen Teatterin kulmaa?
Jos näin on, niin pojat istuskelevat aika lailla tulevan kirjastotalon paikalla.
Lisätukea oletukselle antaa heidän takaansa pilkistävä koristeellinen tönö, joka taitaa olla helpotuslaitos – vieläpä varsin tyylikäs sellainen. Kuvalle annettujen asiasanojen joukosta löytyy nimittäin ”käymälät”, eikä silmääni muutakaan sen suuntaiselta näyttävää osu.
Penkin sijainti jäi kuitenkin vaivaamaan sen verran, että päätin etsiä varmistusta ajan aineistoista. Ja kappas, niin se on, että kaupunginarkkitehti Lambert Pettersonin vuoden 1896 asemakarttaan on merkitty ”tarvehuone” jotakuinkin kuvan viittomaan paikkaan, eli tulevan biblioteekin kaakkoiskulmalta hieman koskea kohti. Kartassa se on kyllä mielestäni lähempänä rantaa, mutta ehkä tarkkuus kuitenkin riittää.
Eli kaikesta päätellen kirjastotalon kohdalla ollaan, mikä ajoittaa otoksen jonnekin vuosien 1913 ja 1925 välille. Eipä ihme, että maisema näyttää vieraalta: alue kun sai nykyisen ulkomuotonsa ja nimensäkin – Kirjastonpuisto – vasta lainaston valmistumisen jälkeen.
Poikien ympärillä avautuu siis näkymä kadonneeseen aikaan. Kunpa kuvaaja voisi kääntää kameraa ja näyttää, mitä muuta Vanhan kirkon tietämillä tuolloin olikaan!
Mutta ei auta, täytyy vain jatkaa Vapriikin kulta-aarteen kaivelemista.
Lähteet:
- Donner, Julia & Hautamäki, Ranja: Koskipuiston ja kirjastonpuiston historiallinen selvitys (Tampereen kaupunki 2005)
- Petterson, Lambert: Tampereen kaupungin asemakartta (Tampereen kaupunki 1896)