Älä pelkää, parempaa on tulossa

Miksi piti olla kotikoulussa, kun pandemia paiskoi maailmaa? Siihenkin saimme vastauksen. Usein hyvätkään vastaukset eivät tuo kaipaamaamme turvaa. Aika usein mieleemme ja sieluumme hyökätään tavalla, joka aiheuttaa ahdistusta. Aina emme voi puolustautua. Usein emme löydä rauhaa, emmekä toivoa. 

Talvi on edessä, emmekä ole aivan varmoja, kantaako jää meitä. Monien talvi on epävarma. Sähköllä lämpiävät kodit, joiden pitäisi olla turvapaikka, eivät välttämättä ole yhtä lämpimiä kuin edellisinä vuosina. Samaan aikaan napajäätiköt ovat vettä etelässä.

Miten pieni selviää naapurin vieressä, kun naapuri haluaa olla suurempi? Taas tuo pandemia nostaa päätään, niin uutisissa sanottiin. Kaupan alahyllyt on poistettu, kaikki on kalliimpaa. Mistä säästää, kun ennen tätäkin oli jo monella vaikeaa?

Herää Jumala, tuskaili Psalmin kirjoittaja, kun maata kohtasi onnettomuudet. Näihin sanoihin on helppo samaistua. Jumala nukkuu, kääntää kylkeään, kun moni kärsii. 

Herää Jumala -pyynnössä on lopulta paljon toivoa ja uskoa.

Kun ihminen ei enää jaksa sanoittaa tuskaansa, usein hän on luovuttanut. Kun emme jaksa herättää, olemme antaneet periksi. 

Kaikki pintaan tulevat tunteet: viha, suru ja epätoivo, ovat lopulta sanoja toivosta. Niitä ei pidä säikähtää, eikä tukahduttaa. Epätoivon tunteet, jotka hyökkäävät sieluumme, eivät ole loppuja, ne ovat alkuja. Ne ovat alkuja, jotka nousevat sydämestämme pahuutta, vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta kohtaan. Ne ovat samalla voimia, joilla on mahdollisuus muuttaa maailmaa. 

Älä pelkää. Luota, että parempaa on tulossa. Parempi on jo matkalla, aina on näin tapahtunut. Rohkaise niitä, joiden ajatukset ovat epätoivoiset, anna äänesi heikommalle.  Astu seuraan, joka saa sinut luottamaan. 

Lopulta jää kantaa, pommit hiljenevät, itkut muuttuvat iloiksi. Me löydämme keinot elää suuren vieressä. Me löydämme keinot, joilla tämä maailma jatkaa matkaansa.