Arjen ja taivaan Jumala

Jos noudattaisimme tai edes tavoittelisimme Paavalin mainitsemia hengen hedelmiä (rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen, Gal 5:22), yhteiselämämme olisi sopuisampaa henkilökohtaisesti ja jopa valtioiden tasolla. Mutta ei. Suurvallat vahvistavat asearsenaaliaan ja samalla pakottavat pienemmät maat tekemään samoin, vaikka aseisiin käytetyillä varoilla köyhyys voitaisiin poistaa maailmasta ja kaikille maailman lapsille voitaisiin tarjota hyvä koulutus. Vihapuhe lietsoo vastakkainasettelua. Huonona esimerkkinä itsehillintä puuttuu maailman mahtavimman maan presidentiltä.

Raamatusta löytyvät neuvot myös maapallon elinkelpoisuuden säilyttämiseen: Viljele ja varjele (1 Moos. 2:15) ja "Älkää kootko aarteita itsellenne maan päälle." (Matt 6:19). Mitä teemme? Pyrimme lisäämään kulutuskykyämme uskoen kierrätyksen pelastavan maapallon, vaikka kulutamme jo nyt yli maapallon sietokyvyn.

Tässä tiivistetysti elämänohjeemme (Matt 22: 27-30): Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat." Pekka Simojoki tiivistää saman näin: "Jalat pidän mullassa maailman, katseellani taivasta tavoitan."

Mutta miten rakastaa Jumalaa, jota ei voi konkreettisesti nähdä ja tavata? Siihen Jeesus antaa yksinkertaisen ohjeen (Matt 25:35-36, 40): "Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni." ja "Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle." Samalla tulemme rakastamaan lähimmäisiämme eikä meidän Jumalan tahdon mukaan tarvitse unohtaa rakastaa itseämme.

Jumala on siis asettanut eteemme peilejä, joihin maailman mahtavien, maamme ja kuntiemme päättäjien ja meidän kaikkien tavallisten tallaajien tulisi katsoa päivittäin. Jos näemme peilistä muurin kohoavan Meksikon rajalle, nurjaa suhtautumista maahamme tulleisiin pakolaisiin ja uusiin tulijoihin ja omaisuuden kahmimista itsellemme ilman uskon vastaanottamista Jumalan lahjana, meillä on syytä huolestua sekä maallisesta elämästämme että pääsystä ikuiseen elämään. Voisimme auttaa Jumalaa toteuttamaan lupauksensa (Jeremia 29:11): "Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon."

Risto Moisio

Tuomasmessu-aktiivi