Avoimuutta vai ulos sulkemista?

Kirkon luonteeseen on historiallisesti kuulunut hengellisen toisinajattelun tuomitseminen. Yhteisön silmätikuksi joutuminen sattuu sieluun, ja siksi monet vaikenevat epäilyksistään tai ”äänestävät jaloillaan”, kirkon toiminnasta vetäytymällä tai eroamalla.

Näin menetetään yhteys pohdiskelijoihin, joilla on aito ja vilpitön hengellinen kaipaus. Yksin jäämisen ja elämän tarkoituksettomuuden kokemus synnyttävät päihde- ja mielenterveysongelmia.

Painottiko Jeesus oikeaoppisuutta, tuomitsiko hän kenenkään hengellisyyttä? Ei, vaan hän kritisoi materialismia ja kirjaimellisia uskon tulkintoja. Hän korosti Jumalan ja syntisenkin lähimmäisen rakastamista.

Moni kirkon jäsen kyseenalaistaa uskontunnustuksen muotoilut ja oppi-isien auktoriteetin, mutta vaikenee tästä seurakunnassa. Silti juuri hengellinen rehellisyys ja avoin keskustelu voisivat pitää uskon elävänä ja kiinnostavana.

Mitä uskonto on? Kirjaimellista uskomistako kaikkeen, mitä Raamattu sanoo, vai seurakuntalaisen identiteetti? Määrittääkö sitä vastakkainasettelu: mitä emme ole, ja mihin emme usko, kuten muiden uskontojen pyhiin kirjoihin?

Itse näen, että tulevaisuuden uskonto on ihmisen sisäisyyden, sielun ja sydämen tiedettä sekä taidetta, jota kaikki uskonnot lähestyvät omasta näkökulmastaan. Kuten eri maiden tieteentekijät, ne voivat yhdistää tietonsa ja taitonsa sen sijaan, että rajaisivat tutkimuksen vain oman perinteen sisäiseksi. Hengellisyys on yhtä rajatonta ja ehdotonta kuin Jumala ja Hänen rakkautensa. Väärä tapa sen ylläpitämiseen on muiden ihmisten ja katsomusten tuomitseminen.

Nykyään monet kiinnostuvat muistakin uskonnoista. Syinä ovat totuudenetsintä sekä halu löytää omaan elämään tukea henkisyydestä.

Kaikissa uskonnoissa on terapeuttisuutta: eettistä elämänviisautta ja toimivia menetelmiä Jumala-yhteyden saavuttamiseksi. Rukouksessa ja meditaatiossa on paljon samaa. Uskontojen tarinat, opetukset ja hiljentymiskeinot täydentävät toisiaan ja toimivat virikkeinä opillisista kysymyksistä keskusteltaessa.

Karla Löfgren on sosionomi-diakoni (AMK), filosofian maisteri ja kirjailija.