Hengen leipää
Hengen leipää on Silta-lehden sarja, johon toimitus pyytää kirjoituksia seurakuntalaisilta sekä seurakuntien työntekijöiltä.
5.6.2019 13.02
Epätäydellisyys on kauneutta
Elämämme mosaiikkiteos muodostuu vähitellen, ja jokaisella palasella on merkityksensä sen syntymisessä.
Kalevan kirkossa alttaritauluna kohoaa suuri mäntyinen ruoko, jonka aihe on Jesajan kirjasta: Särjettyä ruokoa Hän ei muserra. Työurani aikana teos on noussut usein mieleeni ihmisten elämäntarinoita kuunnellessani.
Arjessa vahvuudeksi ja tavoiteltaviksi ominaisuuksiksi voimme arvottaa erilaisia taitoja, saavutuksia sekä taloudellista tai muuta menestystä – kyseenalaistamatta omia ajatuksiamme tai toimintaamme. Särkynyt tai särjetty lähimmäinen voi jäädä pahimmassa tapauksessa ilman hoivaa ja huolenpitoa sekä yhteyttä toisiin ihmisiin.
Moottoritien varrella kohoaa kiiltoperheen kyltti: ”Usko tulevaisuuteen, mutta älä unohda vaikuttaa siihen.” Kirjoitus muistuttaa meitä kiireen keskellä omista valinnoistamme ja siitä, että elämässämme on asioita, joihin voimme aina itse vaikuttaa. Valitettavasti elämään sisältyy myös tapahtumia, joihin emme voi vaikuttaa.
Olen huomannut, että vahvin voikin olla hän, joka on joskus mennyt rikki – ja sen jälkeen eheytynyt. Samalla hän on kenties oivaltanut, oppinut itsestään ja elämästään tai löytänyt jotain uutta ja merkittävää.
Todellista vahvuutta elämän rikkonaisuuden ja epätäydellisyyden keskellä ei voi mitata tai arvottaa tavallisilla mittareilla. Sen voi ainoastaan myöhemmin nähdä sekä huomata rikkonaisuuden ja epätäydellisyyden kauneutena. Elämämme mosaiikkiteos muodostuu vähitellen, ja jokaisella palasella on merkityksensä sen syntymisessä.
Särkynyt ruoko kertoo meille Jumalan lupauksesta. Se kutsuu meitä olemaan lähellä ihmistä ja lähellä Jumalaa sekä kohtaamaan toinen toisiamme armon silmälasien läpi.
Puhuttelevaa on, että Kalevan kirkon alttarin risti ei ole suora. Sillä on hieman kumartuva, siunaava ja suojaava asento.
Meitä kutsutaan alttarille sanoin: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon." (Matt. 11:28)
Mari Paija
Tampereen seurakuntien erityisdiakoni
Elämme yhteiskunnassa vahvojen ja menestyneiden ihmisten ympäröimänä. Opitusta vahvuudesta ja roolista ei ole useinkaan helppo luopua, vaan kulissia pidetään yllä viimeiseen asti häpeän ja leiman pelossa.
Arjessa vahvuudeksi ja tavoiteltaviksi ominaisuuksiksi voimme arvottaa erilaisia taitoja, saavutuksia sekä taloudellista tai muuta menestystä – kyseenalaistamatta omia ajatuksiamme tai toimintaamme. Särkynyt tai särjetty lähimmäinen voi jäädä pahimmassa tapauksessa ilman hoivaa ja huolenpitoa sekä yhteyttä toisiin ihmisiin.
Diakoniatyöntekijänä olen ollut etuoikeutettu, kun olen saanut kulkea matkakumppanina lähimmäisten rinnalla. Samalla olen itse huomannut, että täydellisyys ja eheys eivät ole tavoiteltavia itsearvoja elämässämme.
Moottoritien varrella kohoaa kiiltoperheen kyltti: ”Usko tulevaisuuteen, mutta älä unohda vaikuttaa siihen.” Kirjoitus muistuttaa meitä kiireen keskellä omista valinnoistamme ja siitä, että elämässämme on asioita, joihin voimme aina itse vaikuttaa. Valitettavasti elämään sisältyy myös tapahtumia, joihin emme voi vaikuttaa.
Olen huomannut, että vahvin voikin olla hän, joka on joskus mennyt rikki – ja sen jälkeen eheytynyt. Samalla hän on kenties oivaltanut, oppinut itsestään ja elämästään tai löytänyt jotain uutta ja merkittävää.
Todellista vahvuutta elämän rikkonaisuuden ja epätäydellisyyden keskellä ei voi mitata tai arvottaa tavallisilla mittareilla. Sen voi ainoastaan myöhemmin nähdä sekä huomata rikkonaisuuden ja epätäydellisyyden kauneutena. Elämämme mosaiikkiteos muodostuu vähitellen, ja jokaisella palasella on merkityksensä sen syntymisessä.
Särkynyt ruoko kertoo meille Jumalan lupauksesta. Se kutsuu meitä olemaan lähellä ihmistä ja lähellä Jumalaa sekä kohtaamaan toinen toisiamme armon silmälasien läpi.
Puhuttelevaa on, että Kalevan kirkon alttarin risti ei ole suora. Sillä on hieman kumartuva, siunaava ja suojaava asento.
Meitä kutsutaan alttarille sanoin: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon." (Matt. 11:28)
Mari Paija
Tampereen seurakuntien erityisdiakoni
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi
Ei kommentteja