Hyvyys ja rohkeus rohkaisevat

Kristityn tietä voi kulkea eri tavoin. Monen puhujan kohdalla olen peilannut omaa tietäni. Muistellut, mitä ravintoa olen saanut heidän opetuksistaan jo aikaisemmin ja miten se on antanut suuntaa omalla tielläni.

Nyt helmikuussa on ollut vuorossa Tapio Leskinen, joka on ollut yksi vaikuttaja siihen, että Yhteisvastuukeräyksestä on tullut minulle sydämen asia. Jo kahtena keskiviikkona hän on nostanut esiin itselleen tärkeän esikuvan, saksalaisen teologin, Dietrich Bonhoefferin.

Itse olen ahminut Bonhoefferin teoksia ja elämänkertoja aina uudelleen ja uudelleen. Parhaillaan käymme saksan keskusteluryhmässä läpi Bonhoefferin pientä kirjaa, johon on koottu lauseen, parin mittaisia paloja hänen teoksistaan. Ei lainkaan helppoja paloja, ei rakenteeltaan eikä ajatuksina.

Hiljakkoin pureskelimme pitkään lausetta, jonka löysin sitten Bonhoefferin kirjasta Vankilakirjeitä, Erkki Niinivaaran kääntämänä: ”Siviilirohkeus voi nimittäin kasvaa esiin vain vapaan ihmisen vapaasta vastuuntunnosta. Se lepää sellaisen Jumalan varassa, joka vaatii vastuunalaisen teon vapaata uskaltamista ja antaa sille, joka sitä suorittaessaan tulee vianalaiseksi, anteeksiantamuksen ja lohdutuksen.”

Olen aina ajatellut, että Bonhoefferin on täytynyt uskoa itsensä suuren, hyvän Jumalan käsiin liittyessään salaliittoon Hitleriä vastaan. Sellaista uskon rohkeutta ei tahdo jaksaa ymmärtää. Sitä pitää pureskella kuin kovaa leipää. Se kuitenkin rohkaisee tässä tavallisessa elämässä, ainakin minua.

Toinen saksalainen idolini, Hannoverin expiispa Margot Kässmann, sanoi saman asia paljon yksinkertaisemmin: ”Emme voi koskaan pudota alemmas kuin Jumalan kämmenelle”.

Iltarukoukseni on ”univirsi”, jota laulan mielessäni. Niitä on kaksi. Yleensä nukahdan ennen kuin pääsen virren loppuun. Toinen niistä on Bonhoefferin virsi 600, ”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan, olemme kaikki hiljaa kätketyt…”

Sirkka Karsisto

Kirjoittaja on eläkeläisenä kotikaupunkiin palannut uskonnon ja liikunnan opettaja.