Hengen leipää

Hengen leipää on Silta-lehden sarja, johon toimitus pyytää kirjoituksia seurakuntalaisilta sekä seurakuntien työntekijöiltä.
5.9.2017 12.49

Iltarukous tuo pienelle parasta

Kirsi Hakala

”Minkä ikäisen lapsen kanssa voi aloittaa iltarukouksen?” Tätä minulta on vuosikymmenten varrella silloin tällöin kysytty.

Yhdessä kysyjän kanssa on sitten pohdittu rukouksen, siunaamisen, läheisyyden ja yhteisten hetkien merkitystä ihmiselle. Yhdessä on saatu oivaltaa, miten arki jo sylivauvan kanssa suo mahdollisuudet kaikelle tälle. Lastahan pidetään paljon sylissä, missä hän saa kokea turvallisuutta ja suojaa. Aikuisen läheisyydessä tyydytetään monia hänen perustarpeitaan.


Omien lastemme kanssa aloitimme iltarukoukset jo sylivauvaiässä. Iltaisin, lasta yöunille valmistaessamme silitimme häntä päästä ja samalla rukoilimme iltarukouksen ja siunasimme lapsen tekemällä ristinmerkin hänen päälaelleen. Tuo jokailtainen hetki yhdessä Taivaan Isän läsnäolossa varusti sekä lapsen että vanhemman edessä olevaan yöhön.

 Rakas Jeesus, siunaa meitä.
 Anna meille enkeleitä.
 Siivillänsä meidät peitä.
 Älä meitä koskaan heitä. Aamen.

Lasten varttuessa iltahetkiimme tuli mukaan päivän jutuista puhuminen, yhteen ääneen rukoileminen ja myös läheisten siunaaminen. Tädit, eno ja kummit perheineen oli jaettu eri viikonpäiville, jolloin aivan erityisesti muistimme heitä. Isovanhemmat suljimme rukouksiimme päivittäin.


Vapaa rukous, rukoileminen omin sanoin, tuli mukaan iltahetkiimme täysin suunnittelematta.


Olimme kokoontuneet yhteiseen iltahetkeen lastenhuoneeseen. Me vanhemmat olimme jotenkin vaivautuneita. Emme osanneet aloittaa rukousta, koska meillä oli ollut erimielisyyksiä, joita ei vielä ollut selvitetty.


Lapset aistivat tilanteen. Vajaa 3-vuotias aloitti elämänsä ensimmäisen vapaan rukouksen: ”Siunaa, Jeesus, äitiä. Siunaa isiä. Siunaa Lauria, Aarnea ja Ruthia. Aamen.”
Tuo lapsen spontaani rukous laukaisi ilmapiirin ja loi pohjan meidän vanhempien omille iltakeskusteluille.


Rippikouluikään saakka lapset toivoivat yhteisiä iltahetkiä. Sen jälkeen heille riitti meiltä vanhemmilta siunaus ristinmerkkeineen.


Näin siunaamme heitä vielä nytkin, kun he tulevat meille yökylään. Näin siunaamme myös pienen Nooan, ensimmäisen lapsenlapsemme.

Kirsi Hakala

Tampereen seurakuntayhtymän varhaiskasvatuksesta vastaavalla kasvatustyön pastorilla tuli elokuussa 30 vuotta täyteen seurakuntayhtymässä.
Uutta potkua työhön lasten ja perheiden parissa on tuonut tänä vuonna syntynyt ensimmäinen lapsenlapsi.

Kirkossamme vietetään iltarukousviikkoa lokakuun ensimmäisellä viikolla.

Katso myös: facebook.com/PienelleParastaTampere




Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi



Jos haluat kirjoittaa tälle palstalle , ota yhteyttä toimitus@siltalehti.fi

Tekstin aihe voi nousta arjen tapahtumasta, jostakin kokemuksesta tai muistosta, mutta yhtä hyvin kirkkovuoden ajankohdasta, mielivirrestä, lempirunosta tai itseä puhuttelevasta raamatunjakeesta. Kirjoittaja voi pohtia, mikä tänään puhuttelee, ja mihin kysymyksiin hän etsii vastauksia.