Hengen leipää
Jumala kutsuu luontoyhteyteen
Olimme muutama vuosi sitten mieheni kanssa kahdestaan kesälomareissulla. Suunnittelin reitin siten, että se sisälsi pysähdyksiä lintutorneille, kansallispuistoihin, luontopoluille sekä perinnenähtävyyksille. Nousimme monenlaisiin torneihin ja kävelimme kilometritolkulla metsäpolkuja.
Jossain kohtaa mieheni totesi, ettei ollut arvannut minun pitävän noin paljon luonnossa liikkumisesta. Minä puolestani jännitin, riittääkö miehen mielenkiinto valitsemiini kohteisiin.
Kuinka hyvin me loppujen lopuksi tunsimme toisemme, kolmenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen? Olimme kasvattaneet kunnialla kolme lasta ja saattaneet heidät omille elämänpoluilleen. Kaikkien niiden vuosien jälkeen oli suuri onni huomata, että kaipasimme samaa asiaa: syvempää luontoyhteyttä.
Toki olemme viettäneet paljon aikaa mökillä metsäpoluilla haahuillen, kalastaen, marjastaen sekä sienestäen. Luonto on ollut aina läsnä, mutta siitä on puuttunut jotain.
Pääsin matkalle itseeni. Tunsin pudonneeni polulta maahisen koloon, jossa asiat heilahtavat ylösalaisin. Syytä paniikkiin ei kuitenkaan ollut, sillä tiesin Jumalan ottavan niskasta lujan otteen ja vetävän minut takaisin polulle. Hetken koikkelehtimisen jälkeen ymmärrän taas luonnon parantavan voiman.
Sairastin rintasyövän viime vuonna. Leikkaukset, sytostaatit ja sädehoito on lusittu. Nyt on toipumisen aika. Viime kesän kuljin kaljuna, nyt minulle on suotu hiukset. Rinnat jäivät leikkaussaliin.
Jumala kutsuu luontoyhteyteen, ja sen kunniaksi kävin kastamassa talviturkin toukokuun alussa. Vesi otti minut vastaan sellaisena kuin olen, ja sellaisena kuin Jumala minua rakastaa.
Uin kuusiasteisessa vedessä, sukissa ja sormikkaissa. Edellisestä uintikerrasta oli kulunut jo vuosia. Tunsin uidessani tutun rauhan.
Rintasyöpämatkalla Jumala näytti minulle luonnon uudesta näkökulmasta. Hän opetti minut kuuntelemaan silmillä ja katsomaan maailmaa korvien kautta.
Pitää vain uskaltaa avautua, päästää asiat liikkumaan omalla painollaan ja seurata sydämensä rakkautta.
Toivotan kaikille ihanaa kesää!
Kirjoittaja on taiteen sekatyöläinen, joka harrastaa luonnossa liikkumista, neulomista, koirien kanssa touhuamista sekä karavaanausta.