Hengen leipää
Jumalan palvelus
Jumalanpalveluksen sisällöstä on aikojen kuluessa käyty monenlaisia keskusteluja. Aikoinaan tehty uudistus musiikin lisäämisestä messuun ei tuonut kaivattua lisäystä kävijämääriin.
Itse olen ollut messun kaavaan tyytyväinen, enkä ole siihen kyllästynyt 35-vuotisen uskontaipaleeni kuluessa. Siksi minua kovasti lämmitti erään pienen paikkakunnan kirkkoherran kommentti radiojumalanpalveluksen alussa: ”Saatte nyt osallistua seurakuntamme aivan tavalliseen, jokasunnuntaiseen messuun!”
Haluan puhua tässä nyt juuri sinulle, joka tulet jumalanpalvelukseen ihmettelevänä, kaipaavana, tai jopa ahdistuneena.
Ollessasi messussa saat kuulla Jumalan Sanaa sekä osallistua yhteiseen synnintunnustukseen, jossa voi olla osio myös henkilökohtaiselle tunnustuksellesi.
Saat kuulla myös saarnan, jonka koskettavuus on aina arvoitus. Näin maallikkosaarnaajana olen todennut, että kaikille sopivaa saarnaa ei ole olemassakaan. Jos kuulijakunnassa kuitenkin on yksikin ihminen, jota saarnan sanoma koskettaa, se on tehnyt tehtävänsä.
Osallistuessasi yhteiseen uskontunnustukseen olet myös mukana Jumalan lahjojen vastaanottamisessa. Ehtoollisen muistoateriassa saat kuulla: ”Sinun puolestasi annettu…, sinun puolestasi vuodatettu…”. Juuri siksi ehtoollista kutsutaan myös ”armovälineeksi”.
Kun olet noussut seurakunnan kanssa kiittämään ja ylistämään Jumalaa ja ottanut vastaan Herran siunauksen, niin loppuvirren aikana sinulla on mahdollisuus toimia seuraavasti:
Jos olet kastettu, eikä sinulla ole aikaisemmin ollut tilaisuutta tai mahdollisuutta, sano näin: ”Herra Jeesus, tule minun Vapahtajakseni ja ota minut omaksesi!”
Jatko on sitten tulevaisuutesi historiaa!
Seppo Nikkanen
Tampereella asuva kirjoittaja on innokas saarnamies ja Suomen Maallikkosaarnaajat -yhdistyksen puheenjohtaja. Entinen yrittäjä ja nykyinen monitoimieläkeläinen sai uudenlaisen elämänmallin 35 vuotta sitten uskoon tullessaan. Nykyisin hän toimii aktiivisesti monissa kristillisissä järjestöissä.
Palaa otsikoihin | 1 Kommentti | Kommentoi
Tämän 35 vuoden aikana on Jumalanpalvelus muuttunut messuksi ja kaavat on uudistettu kokonaisuudessa.
Jo aikaisemmin, kun tuli naispappeus, niin sanottiin, että kirkot alkavat täyttyä, kävi kuitenkin toisin, ne alkoivatkin tyhjentyä.
Ihmettelen millainen maallikkosaarnaaja ei huomaa sitä maallistumista mikä kirkossamme tapahtuu?
Kirkosta on erotettu sellaiset papit, jotka saarnaavat raamatun mukaista oppia, vaikka tunnustuskirjojen mukaan raamattu on ainoa ohjenuora, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat pitää arvostella ja tuomita. KIrkon tiloja ei myös anneta enää kaikille herätysliikkeille seurakäyttöön, vaikka sen jäsenet valtaosaltaan kuuluvat kirkkoon. Miksi pitäisi vielä kuulua, kun ei saa tiloja, eikä hengenravintoa?
Kuulovatkohan kaikki rokkikukot ja sateenkaariväki, jotka kokoontuvat kirkossa kirkkoon? He eivät ainakaan nouse kirkkoa vastaan, joka hyväksyy kaiken muun, paitsi raamatun mukaisen opin. Mitä sellaisella opilla tekee? Se ei vie taivaaseen , vaan vaivanpaikkaan.