Katseen voima

Toista oli äitini katse. Sen vaikutukset ovat olleet käsittelyssä pitkälle aikuisikään saakka. Lapsuudessani sanat olivat kortilla; kasvua ohjaava kasvatus muotoiltiin katseeseen.

Olen ikävuosieni ajan tiedostanut katseen voiman. Tunnistellut, miten minua katsotaan ja missä se minussa tuntuu. Myös se, miten itse katson. Millaisia viestejä katseellani tahtoen tai tahtomatta lähetän. Kuinka katseeni voi nostaa tai pienentää.

Tutkimusten mukaan sanojen merkitys ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa on vaivaiset parikymmentä prosenttia, kun taas kehon kielen viestiminen, johon katsomisenkin luen, jopa 80 prosenttia.

Ihminen rakentuu alkukatseessa. Vastasyntyneen näkökyky riittää juuri lähikatseen mittaan. Hartain toiveemme on tulla nähdyksi ja kuulluksi, bonuksena vieläpä omana itsenämme. Katseella kutsumme toinen toistamme yhteyteen. Kaikki tuo, tulla hyväksyttynä nähdyksi ja saada kuulua laumaan, auttavat voimaan hyvin.

Pyhäkouluissani niin Vuokatinvaaran juurella kuin Salpausselän harjumaisemissa opin tuntemaan Jumalan, jonka katse on lempeä. Hän katsoo minuun Jeesuksen kaiken nähneillä silmillä. Vaikka Vapahtaja on kokenut ihmisen loputtoman luovuuden lajitoverinsa vahingoittamisessa, Hän jos kuka tietää, kuinka todellakin tarvitsemme vapauttajaa kaikesta sieluamme sitovasta.

Se, mihin katsomme, vahvistuu ja myös se, miten katsomme, vahvistuu. Maailma myrskyää edelleen ympärillämme. Olemmeko kuin Pietari, joka Galileanjärvellä käänsi katseensa pois Jeesuksesta?

Tämä vahva ja rohkea opetuslapsi valitsi katseensa kohteeksi ympärillään puhaltavan rajun tuulen. Hän parahti: Herra, pelasta minut! Silloin Jeesus ojensi kätensä ja tarttui Pietariin sanoen: Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?

Tarvitsemme näinäkin päivinä Kristuksen lämpimän katseen kasvaaksemme kristittyinä. Tänä vuonna voimme tehdä valinnan katsoa lempeästi toinen toisiamme. Mitään emme näin toimien menetä, päinvastoin saamme!

Kirjoittaja on Kirkon keskusteluavun toiminnanohjaaja, emerita.