Hengen leipää
Leipää pelloilta maan
Lapsuuteni hyviä muistoja on leivän hakeminen aitasta, jyvälaarista, johon ruislimput laitettiin säilöön kesäaikaan. Siellä ne säilyivät tuoreina. Voi sitä tuoksua, kun leivän kuoren rosoiseen pintaan oli jäänyt jyviä.
Naapurin pohjalaistaloissa saattoi vielä tuolloin olla reikäleipiä rivissä tuvan orsilla.
Laatokan Pähkinäsaaressa solmittiin rauha Ruotsin ja Novgorodin välillä vuonna 1323. Tutkijoiden käsitys on, että se vaikutti myös Suomen alueen leipäkulttuurin jakautumiseen: lännessä reikäleivät, itäpuolella limput.
Lännessä hapanleipää leivottiin harvemmin, ja leipä kuivattiin. Savossa ja Karjalassa syötiin tuoretta, pehmeää leipää. Leipäjuuri saattaa olla hyvin vanhaa perua, sillä hapanjuuri säilyy taikinatiinussa.
Leipätaikinan päälle tehdään usein ristinmerkki niin idässä kuin lännessä.
Raamattu on täynnä tarinoita leivästä. Juutalaiset pakenivat kiireellä Egyptin orjuudesta, eivätkä he ehtineet hapattaa leipätaikinaa. Edelleen he viettävät happamattoman leivän juhlaa vieläpä kahdeksan päivän ajan.
Leipä on ollut elämän ja selviytymisen vertauskuva läpi historian.
Pysyä leivässä – sanotaan – että on työtä ja toimeentuloa. Leipä miehen tiellä pitää. Lapsi tuo leivän tullessaan. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Jo otti ohrakyrsä, totesi Lahtinen Tuntemattomassa.
Tänään, kun sotaa käydään Euroopassa, puhutaan huoltovarmuudesta: täytyy olla myös viljaa omasta takaa säilössä – pahan päivän varalle.
Leivällä on keskeinen osa Uuden testamentin kertomuksissa, Jeesuksen elämässä, ihmeteoissa ja vertauksissa.
”Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa ja hänen opetuslapsensa alkoivat kulkiessaan katkoa tähkäpäitä.”
”Sitten Jeesus otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui niistä kiitoksen. Hän mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen kansalle tarjottaviksi.”
Monilla kansoilla edelleen tapana murtaa leipä. Ystävyysseurakunnassamme Unkarissa romaninaiset paistavat valtavan, monikiloisen leivän, ja siitä murramme paloja yhteisellä aterialla.
Kalevan kirkolla Lähi-Idästä kotoisin olevat miehet paistavat naan-leipää, perinteistä ohutta vehnäleipää. Ukrainalaiset voitelevat padassa paistetun leipänsä valkosipuliöljyllä.
”Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen.”
”Minä olen elämän leipä.”
”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.”
Helka Korpela
Eläkkeellä oleva lastensuojelun sosiaalityöntekijä Kalevan kirkolta